Hyvä ystävyys kestää erimielisyydet

Tunteet

Hyvä ystävyys kestää erimielisyydet

Ristiriidat kuuluvat ystävyyteen siinä missä muihinkin ihmissuhteisiin. Karikkojen hoitaminen voi olla hankalaa, jos mallia ja opastusta ei ole.

JULKAISTU 27.4.2021 | TEKSTI Terhi Friman | KUVAT Adobe Stock

Monet ihmissuhteet tulevat annettuina, mutta ystävät voimme valita itse. Hyvä ystävyys on elämää rikastuttava ihmissuhde ja parhaimmillaan tärkeä turvaverkko. Hyvä ystävyys sisältää iloa ja luottamusta. Siinä kunnioitetaan myös toisen rajoja ja erilaisuutta ja huomataan, että elämäntilanteet vaihtelevat.

Ystävyys ei ole silti pelkkää hauskuutta ja naurua. Pitkässä ystävyyssuhteessa tulee riitoja ja erimielisyyksiä. Siihen heijastelevat kummankin elämäntilanteet ja ihmisenä kasvamisen eritahtisuus.

”Kun ystävän kanssa kupruilee, pysähdy miettimään, miten suhtaudut jännitteisiin ja millainen ystävä olet itse”, sanoo psykologi Hanne-Leona Luomajoki. Hän muistuttaa, että kaikissa suhteissa on kolme osapuolta: sinä, hän ja kolmantena teidän suhteenne.

Naisten välisen ystävyyden ongelmista puhutaan paljon selän takana, ja ne ovat myös terapiassa tavallinen teema. Osittain tämä saattaa johtua siitä, ettei ole olemassa ystävyyden kehityskeskustelua, vaikka se voisi olla hyvä ja virkistävä. Harvat ystävykset keskustelevat keskenään suhteensa puitteista avoimesti ja suoraan.

Luomajoki tietää, että ystävyyssuhteiden ongelmat kuormittavat. Työyhteisöjen valmentajana ja kouluttajapsykoterapeuttina toimiva Luomajoki sanoo, että mielenterveyttä edistävän ystävyyden kolmion sivuina ovat luottamus, vastavuoroisuus ja hengittävyys. Kun huollat ystävyyssuhdetta, mieti, huollatko näitä kolmea!

Miten suhtaudut ristiriitoihin?

Kun ystävyyteen tulee särö, Luomajoki kehottaa pohtimaan omaa suhdetta jännitteisiin ja ristiriitoihin. Usein ystävyyden karikot voivat pulpahtaa pintaan siksi, että yksilöinä suhtaudumme jännitteisiin eri tavalla omista taustoistamme ja omasta psykologisesta kypsyydestämme riippuen.

Ihminen, joka on sinut itsensä kanssa, uskaltaa kohdata myös konfliktit rohkeasti kasvoista kasvoihin.

Rakentavalla tavalla jännitteisiin suhtautuva tiedostaa, että konfliktit ovat osa elämää. Ne eivät automaattisesti ole vaarallisia, eikä niistä mene rikki. Kun ristiriitaan suhtautuu hyväntahtoi- sesti, se voi muuttaa suhdetta entistä paremmaksi. Rakentavasti jännitteisiin suhtautuvan ihmisen itsearvostus ei ole kiinni siitä, onko konflikteja vai ei.

Kun keskustelee kiistan aiheena olevasta asiasta uteliaasti tutkien voi huomata, että kaikkiin asioihin löytyy monenlaisia tulokulmia. Samalla, kun kehittää omaa elämänkatsomustaan kehittää ihmissuhdetta – ja kasvaa ihmisenä.

Ihmisen kasvamisen eritahtisuus ja erilaiset elämäntilanteet heijastuvat ystävyyteen.

Välttelevästi konflikteihin suhtautuva ihminen ei halua mennä konflikteja kohti, vaan pyrkii etupäässä suojelemaan itseään asioiden edistämisen ja suhteiden kehittymisen kustannuksella. Tällöin jännitteet jäävät usein käsittelemättä ja muuttuvat ajan mittaan mahdollisiksi kiviksi ystävyyden kenkään.

Taustalla saattaa olla uskomus siitä, että ristiriita on aina tuhoava ja siksi konflikteja on syytä systemaattisesti välttää. On viisasta tiedostaa, millaiset uskomukset itseä ohjaavat ja purkaa rajoittavia uskomuksia. Ristiriitojen jatkuva väistely voi viedä ystävyyttä outoon tilanteeseen tai välirikkoon.

”Kun yrität tukahduttaa pahan mielen tunteita, kosketuspinta myös energisoiviin hyvän mielen tunteisiin hälvenee”, sanoo Luomajoki.

Ystävyys – Hyökkäys on paras puolustus?

Hänen mukaansa suomalaisia kasvatettiin pitkään piilottamaan muilta pahan mielen tunteita. Moni ei ole saanut tunnekasvatusta ja mielen välineitä kohdata ja käsitellä koko tunnekirjoa. Olemme kulttuurisesti tottuneet väistelemään riitoja ja ajaudumme ehkä siksi purkamaan ja puhumaan selän takana sen sijaan, että ottaisimme asian napakan ystävällisesti puheeksi.

Kannattaa miettiä, miltä itsestä tuntuisi, jos luottoystävä moittisi selän takana tai jos saisi kolmannelta osapuolelta tiedon, että omaa asiaa on puitu muualla.

Hyökkäävästi puolustava suhtautuminen konflikteihin ei myöskään auta ratkomaan itse ongelmaa, kun asiaa olennaisemmaksi muodostuu taistelu vallasta. Kuka on oikeassa, kuka on väärässä?

Hyökkäävästi puolustautuvan uskomus voi olla, että tärkeintä on näyttäytyä hyvässä valossa ja säilyttää omat kasvonsa. Siksi on hyvä saada viimeinen sana. Hyökkäys on paras puolustus -toimintamalliin liittyy usein jonkinlaista kilpailuhenkisyyttä, vaikkei ihminen sitä itse tiedostaisikaan.

Jos toinen on hyökkäävässä tunnetilassa, kannattaa muistaa, että hänen aikomuksensa ei välttämättä ole hajottava. Kun pystyy näkemään taustalla olevan pelon ja tarpeen suojautua, pystyy paremmin pidättäytymään vastahyökkäyksestä tai täydellisestä vetäytymisestä.

ystävyys

Me muutumme, samoin ystävyyssuhteemme

Pitkät ystävyyssuhteet ovat suuri rikkauden aihe. Ystäviä yhdistävät usein samat harrastukset ja kiinnostuksen kohteet. Varsin harvoin lapsuudenystävän kanssa kuljetaan vain lämpimästi yhteistä taivalta elämän alusta sen loppuun saakka. Muutumme ihmisinä, arvomme muuttuvat ja elämäntilanteet vaihtelevat.

Joskus ystävyyssuhde muuttuu yksipuoliseksi. Voi olla tylsää olla aina aloitteentekijä ja se, joka pyytää salaatille tai kahville ja kyselee kuulumiset.

Luomajoki sanoo, että kun ihminen on sinut itsensä kanssa ja oman itsensä paras ystävä, hänellä riittää annettavaa myös muille. Itse voi huolehtia siitä, että antaminen ja saaminen ovat tasapainossa.

”Uskalla tarvita toista ja myös pyytää apua. Meidän suomalaisten helmasynti tuppaa olemaan liialliseen omavaraisuuteen ripustautuminen. Henkisesti kypsä ihminen uskaltaa myös ottaa apua vastaan, kun sitä tarvitsee.”

Luomajoki kertoo, että hänen kaikkein pitkäaikaisin ystävyyssuhteensa lapsuudesta saakka jatkuu ja voi hyvin, koska kumpikin tuntee toisen minuuden kerrokset syvästi. Kun tietää toisen henkilöhistorian lapsuudesta asti, toisen toiminnan motiiveja on helpompi ymmärtää eikä tällöin synny niin helposti turhia oletuksia.

Näkemysten ja kokemusten erilaisuutta ystävysten välillä ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Aikuisuuteen kuuluu kyky tarkastella ja punnita asioita erilaisista näkökulmista, myös itselle vieraissa kulmissa voi mielessään vähintäänkin ”vierailla”.

Salailun tie ei ruoki suhdetta

Luottamus on olennainen osa aitoa ystävyyttä. Jos ystävä puhuu tai toimii selän takana, ystävyys voi kokea kolauksen. Ystävillä ei ole raportointivelvollisuutta toinen toisilleen, mutta esimerkiksi salailu voi tuntua paljastuessaan pahalta.

”Koin ikävän kolauksen, kun minulle selvisi, että hyvä ystävä oli mitään kertomatta alkanut kyläillä ja kaveerata minun entisen puolisoni kanssa. Avioeromme oli ollut riitaisa ja olin kokenut tulleeni hyväksikäytetyksi. Ystävätär oli ollut kuunteleva korva ja tiesi paljon. Hämmästyin ja loukkaannuin enkä tiennyt, mitä tehdä”, kertoo Jaana, 56

Luomajoki arvelee, että ystävättären käytöksen taustalla on saattanut olla konflikteja välttelevän tyylin aiheuttama itsensä suojaaminen, joka sitten tapahtuu ystävyyssuhteen kustannuksella. Tai sitten tiedostamatonta kateutta ja kilpailuhenkisyyttä, jotka yhtä lailla nojaavat enemmän oman itsen varjelemiseen kuin rakentavaan konfliktien käsittelytyyliin.

Salailun tielle lähtiessään ihminen ei välttämättä osaa ennakoida sitä, että selän takana toimiminen saattaa tulla julki kipeällä tavalla. Häpeäkin voi joskus saada aikaan erikoista toimintaa.

Kukaan meistä ei ole puhdas pulmunen. Kaikissa meissä on rakentavien voimien rinnalla myös tuhoavia voimia, ja tarpeen tullen kaikki voivat toimia myrkyllisesti. Omaan varjoonsa kannattaa tutustua.

On myös hyvä pohtia omaa integriteettiään ja rehellisyyttään. Rehellisyys on ennen kaikkea rehellisyyttä itselle. Luomajoki kehottaa jokaista tutustumaan omiin varjoihinsa ja sokeisiin pisteisiinsä. Se onnistuu vain, jos saa muilta ihmisiltä kohtaavaa, rakentavaa palautetta siitä, miten muut kokevat sinut.

Terveet rajat auttavat

Rajojen vetäminen on ystävyyssuhteessa toisinaan vaikeaa. Mikä kuuluu ystävyyteen, mikä ei? Millaiset ovat pelisäännöt ja mitä kaikkea toiselta saa odottaa? Kun ihmisellä on selkeät rajat ja hyvä olla itsensä kanssa, hän osaa vetää rajoja myös ystävien kesken. Kaverusten kanssa voi uskaltaessaan myös ottaa puheeksi keskinäiset odotukset ja myös ne ns. hiljaiset säännöt, joista ei yleensä puhuta.

Kiireinen nykyaika tuo ihmissuhteisiin omat ongelmansa; asioita käydään läpi yhä useammin pikaviesteillä, mikä on helppoa ja kätevää, mutta mahdollisuus väärinymmärryksiin on suuri. Ongelmat kannattaa puhua kasvotusten, jos mahdollista. Kun toinen ystävyksistä saa ikävän viestin vaikkapa muuton keskelle tai kiireiseen elämäntilanteeseen, väärinymmärryksen mahdollisuus on iso. Viesteissä ilmenee myös ihmisten erilaisuus: sama sana merkitsee eri ihmiselle eri asiaa.

”Mieti, mikä on suhteelle hyväksi ja mikä ei. Mitä voit itse tehdä suhteen hyväksi”, Luomajoki sanoo.

Ystävyys ei aina ole pysyvää. Joskus oman itsen huoltoa on sekin, että luopuu jostakin ihmissuhteesta. Se on osa elämän kiertokulkua.

Kokeile tabun murtamista

Joskus ystävyys rasittuu tabuista: asioista, joista ei ole lupa puhua.

”Ystäväni olettaa, että minä hyvätuloisena maksan aina kahvilakäynnit ja yhteiset ruokailut. Olen kyllästynyt tähän vaikka tiedän, että ystävällä on heikot tulot ja huono rahatilanne. En saa sanottua hänelle, että nyt riittää”, sanoo Riikka, 48.

Raha on vaikea aihe ja usein tabu. Samoin politiikka ja esimerkiksi erilaisuuteen suhtautuminen. Luomajoki kysyy, miksi on vaikea sanoa ystävälle esimerkiksi, että enää en maksaa kaikkea. Mikä siinä on vaikeaa?

Hankalien asioiden puheeksi ottamista voi harjoitella. Silloin ne eivät tule niin yllättävinä. Kannattaa myös punnita, mikä perustuu tietoon, mikä oletukseen. Turhan usein oletamme asioita, emmekä kysy suoraan, miten jokin asia on.

”Minulla on muutama hyvä ystävä, joka on mies. Miesten kanssa ystävyys on erilaista, suoraa, mutta ei niin syvää kuin ystävättärien kesken. Tykkään siitä, että on monenlaisia ystäviä”, sanoo Maikki, 61.

Vastavuoroisuus on osa ihmissuhdetta. Kaikissa elämäntilanteissa vastavuoroisuuden ei tarvitse toteutua – joskus toinen voi tukea toista paljonkin – mutta pitkällä aikavälillä on kuluttavaa olla vain se antava osapuoli.

Tabun murtaminen tuo vuorovaikutukseen usein helpotusta ja lisää energiaa. Luomajoki teettää usein työyhteisössä tarkoin harkituissa hetkissä harjoituksen, jossa pohditaan, millaisia tabuja työyhteisössä ylläpidetään. Yleensä harjoitus herättää vilkasta keskustelua, ja tunnelma muuttuu sen myötä eläväksi. Hyvässä ystävyydessä voisi joskus kokeilla syviä keskusteluja vaikeina pidetyistä aiheista ja tabuista.

Ystävyys on sekä surun että ilon jakamista

Ystävä hädässä tunnetaan on vanha sanonta. On totta, että hyvälle ystävälle voi purkaa surujaan ja murheitaan. Kriisitilanteessa usein näemme, ketkä kulkevat rinnalla.

”Mieheni kuoli ja vuotta myöhemmin sydämeni sairastui. Siinä jyvät erottuivat akanoista. Hyvät ystävät jäivät jäljelle. Moni ei halunnut olla enää yhteyksissä. Vertaisryhmistä löytyi onxneksi uusia ystäviä. Heistä luultavasti osa jää pidemmäksi aikaa”, kertoo Niina, 54.

Ystävyyteen kuuluu huonojen asioiden jakaminen. Sanotaan, että saatat unohtaa ne, joiden kanssa olet nauranut muttet koskaan heitä, joiden kanssa olet itkenyt. Ystävän pitää saada olla myös haavoittuva. Ystävyyssuhde ei kuitenkaan voi olla terapiasuhde; joskus hyvää ystävyyttä voi olla se, että ehdottaa kauniisti toiselle ammattiauttajan luo menemistä.

Hyvätkin asiat pitää voida kertoa ystäville:
”Ystävien kesken jaetaan myös iloja ja onnistumisia. Ne lähentävät”, Luomajoki sanoo.

Salattu kateus voi olla ystävyyssuhteen hapertaja. Sen ei tarvitse olla sitä. Hyvälle ystävälle voi kertoa, että nyt kadehdin uutta työpaikkaasi tai hyvää asuntokauppaasi. Parhaassa tapauksessa tunnustus johtaa hyvään keskusteluun.

Eri arvot muuttavat suhteita

Pitkässä ystävyyssuhteessa voi olla vaikeaa esimerkiksi se, että arvot muuttuvat tai ystävysten elämäntilanne on yhtäkkiä hyvin erilainen. Toinen harrastaa asioita, jotka ovat toisen mielestä epäekologisia tai epäeettisiä.

Tai toinen nauttii viineistä ja liharuuasta ja tyylikkäistä päivällisistä, kun toinen tyytyy joogaretriitteihin, yrttiteehen ja kasvisruokaan. Toinen elää pitkässä parisuhteessa, jossa kivaa yhteistä tekemistä näyttää riittävän, toinen eroaa tai leskeytyy ja käy läpi menetykseen liittyviä murheita.

”En enää koe koulukaveriani ystäväkseni. Kun käyn hänen luonaan, hän kertoo ostoksistaan ja siitä, miten hän on sisustanut kotiaan ja mitä hienoja harrastuksia hänellä on. Hänen miehensä myi yrityksensä ja he vaurastuivat, mikä on tietenkin ok. En vain osaa keskustella heidän kanssaan, koska en ole kiinnostunut materiasta, en edes tunne hienoja merkkejä, joista he puhuvat”, kertoo Maikki, 61.

Erilaisuus voi rikastuttaa ja herättää mielenkiintoisia keskusteluja. Se voi avata silmiä näkemään asioita uusin tavoin. Se voi myös aiheuttaa erkanemista. Joskus maailmat eivät enää vain kohtaa ja ystävyydestä jäävät ehkä jäljelle vain rippeet.

Kun ystävyyssuhteessa ei ole hyvä olla eikä voi olla oma itsensä, se ei tuo itselle hyvää. Silloin on viisasta miettiä, pitääkö enää yhteyttä. Harva ”irtisanoo” ystävyyttä – yleensä suhde hiivutetaan tai poistetaan toinen Facebookin kaverilistalta.

Juttu on julkaistu alunperin Oma Aika -lehdessä 2/2021
Tilaa Oma Aika -lehti tarjoushintaan (7 kk vain 39€) tästä

Lue myös: ”Muistot muuttuvat ajan mukana”