Yritysjohtaja Teija irtisanoutui: ”Elämänmuutos palautti hyvän olon”

Oma Talous

Yritysjohtaja Teija irtisanoutui: ”Elämänmuutos palautti hyvän olon”

Oma Aika arkisto | TEKSTI Oma Aika

Yritysjohtaja Teija irtisanoutui: ”Elämänmuutos palautti hyvän olon”

Yritysjohtaja Teija Andersen huomasi, että mikään ei enää tuntunut miltään. Oli aika tehdä elämänmuutos. Vaativasta työstä luopuminen ei silti ollut helppoa.

”Kun olin päälle nelikymppinen, elämänmuutos ajatuksena alkoi kyteä. Poikani oli silloin pieni koululainen. Kärsin jatkuvasta ajan puutteesta ja aikataulujen yhteen sovittelusta. Aloin miettiä downshiftaamisen mahdollisuutta.

Työskentelin Fazerin konsernijohdossa. Minusta oli alkanut tuntua kuin eläisin jonkun toisen elämää. Olin menestynyt työssäni, mutta se ei enää tuntunut niin tärkeältä. Työ tuntui vievän kaiken ajan ja energian. Jatkuva suorittaminen oli kuin liekki, joka poltti sisältä.

Elämästäni oli kadonnut ilo ja nauru, eikä kiireinen elämäntapa enää motivoinut. Johtajuus ja sen tuomat edut olivat olleet minulle aikoinaan tärkeitä, mutta eivät enää. Suhteeni työhön alkoi tuntua yhä ristiriitaisemmalta.

”Kun päätös oli lopulta vuosien kypsyttelyn jälkeen tehty, oloni helpottui heti.”

Sitoutuminen alkoi hiipua

Toimin työssäni enää vajaalla teholla. Se tuntui entisestä suorittajasta hirveältä, ja podin huonoa omaatuntoa. Pääsin työni kautta johdon valmennuksen, sillä janosin tietää, mitä oikeasti halusin tehdä. Tavoitteenani oli tulla takaisin omaksi itsekseni.

Minua vaivasi epämääräinen huono olo. Tulin kärttyisäksi enkä kestänyt kovia ääniä. Töistä kotiin tullessani huusin jo ulko-ovella, että televisio pitää laittaa hiljemmalle.

Viikonloput menivät lähinnä palautumiseen. Kroppani kävi niin kovilla kierroksilla, että minulle alkoi tulla terveysongelmia. En halunnut syödä ehdotettuja kovia lääkkeitä vaan päätin mieluummin tehdä elämänmuutoksen.

”Jatkuva suorittaminen oli kuin liekki, joka poltti sisältä.”

Lue myös: Maria Romantschuk, 59: ”Potkut opettivat, ettei saa ikinä luovuttaa”

Aika ryhtyä toimeen

Kun päätös oli lopulta vuosien kypsyttelyn jälkeen tehty, oloni helpottui heti. Kerroin esimiehelleni, että voisin alkaa irtaantua tehtävästäni pikkuhiljaa. Tilalleni löytyi talosta uusi, hyvä vetäjä. Esimieheni, kollegat ja ystäväni ymmärsivät asian.

Kun jätin työni, olin 53-vuotias ja urani huipulla. Minulla ei ollut selvää kuvaa siitä, mitä tekisin jatkossa, joten ymmärsin ottavani ison riskin. Tiesin, että löytäisin töitä, mutta en halunnut enää johtajaksi. Halusin elää tässä ja nyt ja lopettaa eläkkeen pohtimisen.

Vanha isäni sanoi, että päätös oli elämäni paras. Hän oli oikeassa. Opintonsa juuri aloittanut poikani sen sijaan ihmetteli, kuinka raaskin jättää vastuullisen työni ennen aikojaan. Kunnianhimoisesti tulevaan uraansa suhtautunut nuori ei ymmärtänyt koko kuvaa.

Takaisin omaksi itseksi

Eräs tuttu liiketoimintakonsultti alkoi opiskella samaan aikaan psykoterapeutiksi. Ehdotin, että voisin olla hänen koekaniininsa ja tutustua samalla itseeni paremmin. Hän varoitti, että yllättäviä asioita saattaisi tapahtua enemmän kuin olin ajatellut. Hän oli oikeassa. Lähdin avautumaan kuin sipuli, kerros kerrokselta.

Olin käynyt työni ohella terapiassa, joka selkeytti ajatuksiani. Vuosien prosessoinnin jälkeen minusta alkoi tuntua, että elämäni möröt oli käsitelty. Pelkästään avioerosta toipumiseen meni kaksi vuotta, vaikka kyseessä olikin sopuisa ero ja kaksi järkevää ihmistä.

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmän pohdin muiden mielipiteitä. Se ei tarkoita, että olisin itsekäs tai välinpitämätön. Olen näyttänyt, että pärjään ja osaan. Minun ei enää tarvitse todistella mitään, ei itselleni eikä muille.

”Moni on onneton ja kitkuttaa päivästä toiseen luullen, että paikoilleen jääminen on ainoa vaihtoehto.”

Lue myös: Marjukka Havumäki työstään: ”Joskus tuntuu siltä, että mikään ei riitä”

Vahvasti hengissä

Teen tällä hetkellä hallitustyötä kolmessa yhtiössä, jotka ovat eri toimialoilta. Yksi on pieni perheyhtiö, toinen pörssiyhtiö ja kolmas iso perheyhtiö. Neljäs hallituspaikkani on hyväntekeväisyysjärjestössä. Työskentelen pari päivää viikossa. Olen vahvasti hengissä ja voin hyvin.

Uskon, että ihmisen on hyvä luoda nahkansa säännöllisin väliajoin. On pakko luopua, jos haluaa jotain uutta tilalle. Kivi kengässä -vaiheesta pitää päästä jollain konstilla eteenpäin. Moni on onneton ja kitkuttaa päivästä toiseen luullen, että paikoilleen jääminen on ainoa vaihtoehto.

Valitettavasti muutokseen ei ole yleispätevää reseptiä. Jokaisella on oma polkunsa, ja muut voivat auttaa vain vähän. Tuntematon pelottaa, mutta joskus on uskallettava ottaa ratkaiseva askel.

Meillä on tiettävästi vain yksi elämä. Se olisi hyvä elää niin, ettei tarvitse katua sitä, mitä ei tullut tehtyä. Jos on jatkuvasti paha olla, tilannetta on yritettävä muuttaa. Pitää kuitenkin muistaa, että hyvä elämä merkitsee meille kullekin eri asioita.”

Lue myös nämä:

Luulitko, ettei elämänmuutosta voi toteuttaa enää vanhana?

Näillä keinoilla kohennat itsetuntoa

Milloin ajanhallinnasta tuli tärkein taitosi?