Uutisankkuri Piia Pasanen: ”Nuorena jännitin, enkä halunnut olla esillä”

Henkilöt

Uutisankkuri Piia Pasanen: ”Nuorena jännitin, enkä halunnut olla esillä”

Uutisankkuri Piia Pasasen työ on julkista, mutta hän ei koe työroolia taakaksi vapaa-ajalla. Jos joku tunnistaa hänet yleisessä saunassa tai ruokakaupassa, hän pitää sitä kohteliaisuutena.

JULKAISTU 2.1.2021 | TEKSTI Anu Virnes-Karjalainen | KUVAT Minna Kurjenluoma

Piia Pasanen, Ylen uutisankkuri, 45, viettää arkivapaata, eikä ole kiire mihinkään. Helsinkiläinen pientaloalue kylpee auringossa. On poikkeuksellisen lämmin alkukesän perjantai.

Lapset ovat koulussa. Mies, MTV:n uutisten vastaavaksi päätoimittajaksi vastikään nimitetty Tomi Einonen, tekee lähtöä asioille. Ennen töihin menoa on tarkoitus viedä muoviroskat kierrätykseen.

– Havahduin toden teolla luettuani Anu Nousiaisen Helsin-gin Sanomien artikkelin muovinkierrätyksestä. Tiesitkö, että mustaa muovia ei voi kierrättää. Lajittelulinjan infrapunasäteet eivät tunnista sitä, Piia sanoo.

Hän pyrkii valitsemaan kaupassa pakkaukset viisaasti ja kierrättämään sen, minkä voi.

– Muovin osalta se ei aina ole helppoa. Pisteitä on aivan liian vähän. Jos halutaan, että ihmiset kierrättävät, se on tehtävä mahdollisimman helpoksi.

Vireeseen jo aamusta

Olipa sitten kyse kierrätyksestä tai maailmanpolitiikasta, uutisankkuri on kiinnostunut. Maailmanmenon seuraaminen on savolaistytölle peruja lapsuudenkodista. Ammatti on tehnyt siitä arkipäivää.

– Jotkut pitävät uutispaastoa lomilla, mutta itse en koe tarvetta siihen. Se, että seuraan maailman tapahtumia on normaalia kiinnostusta ja kuuluu yleissivistykseen, Piia Pasanen sanoo.

Lomilla riittää uutisotsikoiden vilkaisu, mutta työaamuina päivään virittäytyminen alkaa aamu-tv:n seuraamisella ja lehtien lukemisella. Koska uutisankkurin työpäivät alkavat puolilta päivin, aamulla ehtii saada käsityksen siitä, mitä päivä tuo tullessaan.

– Aamupäivisin on myös hyvää aikaa käydä kaupassa ja uimassa tai salilla. Työvuorot ovat kymmentuntisia, ja niissä mennään minuuttiaikataululla.

Päivä alkaa kokouksella, jossa käydään läpi päivän uutiset. Sitten on vuorossa maski eli meikki. Uutislähetykset ovat kello 15, 17, 18, 20.30 ja 21.50. Lähetysten välillä perehdytään aiheisiin, hiotaan lauserakenteita ja muokataan tekstejä.

Piia Pasanen

Julkisuus ei haittaa

Vaikka Piia Pasanen on koko kansan tuntema kasvo, hän ei juurikaan ajattele sitä vapaa-ajallaan. Hänelle ei ole mikään ongelma kylpeä yleisissä saunoissa tai mennä treenivaatteissa kauppaan.

– Otan kohteliaisuutena, jos joku silloin tunnistaa. Ja sitä paitsi Youtube-tähdet ja muut ovat tänä päivänä monin verroin tunnetumpia. Kaupassa perään saattaa joskus vilkaista joku eläkeikäinen, Piia sanoo.

Piia Pasanen kokee, että rooli uutisankkurina ei rajoita häntä vapaa-ajalla.

– Tietty rooli kuuluu työhön, mutta ei minun tarvitse olla vain sellainen jatkuvasti. Usein ihmiset sanovatkin, että ’sähän olet paljon rennompi ja nauravaisempi kuin luulin’.

Internetin keskustelupalstoilla Piiaa kehutaan estoitta. Hänen rauhallisesta ja selkeästä puhetyylistään pidetään.

– Sellaisesta palautteesta olen ylpeä. Oikeaoppinen suomen kieli on minulle kunnia-asia, ja palaankin usein kiitollisena suomen kielen opettajani Liisa Mannisen oppeihin. Ulkomaisten nimien lausumista täytyy myös treenata.

Palautetta tulee myös pukeutumisesta ja aika ajoin uutisten sisällöstä. Kysytään, mistä joku vaate on hankittu. Sitten on uutisaiheita, kuten esimerkiksi Israeliin liittyvät, joista ihmisillä on vahvat mielipiteet.

Suoriin lähetyksiin kuuluu tietynlainen vire ja jännitys, mutta kun takana on Piian tavoin parinkymmenen vuoden kokemus, kyse ei ole jännittämisestä. Aina ei kuitenkaan ole ollut näin. Ensimmäisistä urheiluruuduista hänellä ei ole juurikaan muistikuvia, eikä esillä olo ole aina ollut helppoa.

– Olen jännittänyt luokan edessä pidettäviä esitelmiä ja musiikkiopiston kevättutkintoja, enkä ole halunnut olla esillä. Tässä työssä se ei kuitenkaan voi olla painajaista. Jollain tavalla siitä täytyy pitää.

Suhtaudun tulevaisuuteen samalla tavalla kuin uutistyöhön. Nyt on tämä päivä ja huomisesta ei tiedä.

Koulutus arvossa

Toimittajan ammatti ei ollut Piialle itsestäänselvyys. Siilinjärven Toivalan kylässä varttunut Piia haaveili pienenä ratsastuksenopettajan ammatista. Ratsastuksen lisäksi elämässä tärkeitä olivat pesäpallo, laskettelu ja etenkin musiikki.

– Aloitin viulun ja pianon soiton viisivuotiaana. Musiikkikoulu oli minun treenisalini.

Piian lapsuuden perheeseen kuului metsänhoitajana työskennellyt isä, opettaja-äiti, isoveli ja kaksi pikkusiskoa.

– Kahden lapsen äitinä mietin, miten vanhempani jaksoivat nelilapsisen perheen arjen pyöritystä, Piia sanoo ja naurahtaa.

Kotona arvostettiin koulutusta. Kiinnostus kieliin syntyi jo varhain. Lukiossa Piia sai ensimmäisiä ajatuksia siitä, että viestintä voisi olla hänen juttunsa. Hän haki silti sekä opettajankoulutuslaitokseen että tiedotusoppia lukemaan.

– Kun sain tiedon, että pääsin molempiin, valinta oli loppujen lopuksi helppo.

Opiskeluun kuuluvan harjoittelun Piia teki Savon Sanomissa. Ensimmäinen viestintäalan kesätyö olikin jo televisiossa, urheilutoimituksessa. Uravalinta tuntui alusta saakka omalta, ja tuntuu siltä yhä.

– Hermoni eivät todellakaan kestäisi opettajan hommia. Ja vaikka leipominen on intohimoni, en osaa kuvitella itseäni aamuvarhaisella leipomossa, Piia sanoo ja nauraa.

Utöyan isku ei unohdu

Uutistoimituksessa ei koskaan voi tietää, mitä työvuoro tuo tulessaan. Jotkut päivät ovat jääneet Piialle erityisesti mieleen. Kuvasta, jossa Anneli Jäätteenmäki vie eroanomuksensa Tarja Haloselle Kultarantaan kesäkuussa 2003 tuli ikoninen. Vuoden 2011 terrori-isku Norjan Utöyassa oli esimerkki kauheasta uutisesta, joka kehittyi hetki hetkeltä.

Juuri ennen alkuillan uutisia tuli tieto, että Oslon keskustassa on räjähtänyt. Tilannetta seurattiin ja siitä raportoitiin hetki hetkeltä koko illan ajan. Kello 21.50 uutisissa oli jo kuvamateriaalia saarelta pakoon uivista nuorista.

Piia itki, kun hän katsoi jälkeenpäin uutispätkän, jossa useita muita saarelta pelastanut nuori kertoi tapahtuneesta.

– Silloin tulivat kyyneleet, mutta lähetyksissä ja työroolissa tunteeseen ei voi mennä mukaan.

Myös Ruotsin ulkoministeri Anna Lindhin puukotus Tukholmassa on jäänyt mieleen.

– Tieto tuli viime tingassa juuri ennen lähetystä. Tapahtumapaikka on suomalaisille tuttu ja niin lähellä.

Ei varhaisia aamuja

Ennen nykyistä pestiä Piia työskenteli aamu-tv:ssä yhdessä Arto Nybergin ja Jan Anderssonin kanssa.

– Silloin opin hallitsemaan muuttuvia tilanteita kiireisessä rytmissä. Aikaiset aamut eivät kuitenkaan sopineet minulle. Jouduin turvautumaan nukahtamislääkkeisiin, ja olo oli koko ajan kuin krapulassa. Päiväunia en ole osannut nukkua edes lasten ollessa pieniä.

Yhtä lailla opettavaisia ovat olleet työt urheilutoimituksessa ja Poliisi-tv:ssä. Urheilutoimitus opetti nopeaa reagointia ja Poliisi-tv dramaturgiaa ja inserttien tekemistä.

Kaksi äitiyslomaa ovat tuoneet tauot hektiseen työelämään. Jääkiekkoa harrastava Oula on nyt 14-vuotias ja Aava 10. Hän harrastaa joukkuevoimistelua ja sirkusta.

– Sen lisäksi, että arkivapaat ovat omaa aikaani ja voin käydä vaikka päiväleffassa, pystyn myös kuskaamaan lapsia harrastuksiin.

Kun lapset olivat pieniä, kahden uutisankkurin arjen pelasti vuoropäiväkoti. Nyt on jo helpompaa. Piia kokee, että perhe, mielekäs työ, ystävät ja harrastukset luovat elämään toivottua tasapainoa.

– En ole ehdottomuuksien ihminen ja vastustan kaikenlaista fanaattisuutta. Joidenkin mielestä se voi olla turvallisuushakuisuutta ja tylsääkin, mutta sopii minulle.

Vaihtelua lisäprojekteista

Se, että pariskunta työskentelee samalla alalla mutta kilpailevilla kanavilla ei aiheuta suurempaa päänvaivaa.

– Puhumme työstä siinä missä muutkin, mutta tiedämme rajamme. Jos jommallakummalla on tiedossa skuuppi tai muuta luottamuksellista, ei siitä tietenkään puhuta toiselle.

Uutistyön lisäksi Piia on tehnyt myös muita juontotöitä. Hän on ollut mukana muun muassa Nenäpäivässä, juontamassa itsenäisyyspäivän vastaanottoa ja tango- markkinoita. Piia on myös kysytty seminaariesiintyjä.

– Lisäprojektit ovat mukavaa vaihtelua aina kun aikataulu antaa myöten. Ja aina opin itsekin jotain uutta.

Tulevaisuutta hän ei mieti.

– Mistä sen tietää olenko edes hengissä kymmenen vuoden kuluttua. Suhtaudun tulevaisuuteen samalla tavalla kuin uutistyöhön. Nyt on tämä päivä ja huomisesta ei tiedä.

Juttu on alunperin julkaistu Oma Aika -lehdessä 9/2018

Lue myös: Juontaja Marja Hintikka ”Taistelen syyllisyyttä vastaan”