Uutisankkuri Marjo Rein: ”Ymmärsin äidin tunnevamman  vasta aikuisena”

Henkilöt

Uutisankkuri Marjo Rein: ”Ymmärsin äidin tunnevamman vasta aikuisena”

Uutisankkuri Marjo Rein kokee nyt olevansa vapaa lapsuudenkodin ilmapiiristä, vaikka äidin kanssa asioita ei pystytty käsittelemään. ”Kesti yllättävän kauan tajuta, kuinka asiat todellisuudessa olivat.”

JULKAISTU 8.12.2020 | TEKSTI Anu Virnes-Karjalainen | KUVAT Mika Pollari

Loppusyksyn aurinko valaisee uutisankkuri Marjo Reinin, 53, lauttasaarelaiskodin ajankohtaan nähden harvinaisen kirkkaasti. Kaikesta näkee, että pieteetillä sisustettu asunto on taidetta rakastavien aikuisten koti.

”Kun muutimme Tuomaksen kanssa yhteen, mukana tulivat taulut ja keramiikka molempien ­kodeista”, Marjo sanoo.

Kaksi vuotta sitten avioitunut pariskunta on löytänyt toisistaan täydentävät vastaparit. Sen lisäksi, että rakastava parisuhde on suuri onni itsessään, ­se on avannut Marjolle uusia näkökulmia omaan lapsuuteensa.

”Tuntuu oudolta, että kesti näin kauan tajuta lapsuudenkodin dynamiikka ja nähdä kodin ilmapiiri sellaisena kuin se todellisuudessa oli. Tuomaksen perheessä on eletty hyvin eri tavalla. Lämpö ja läheisyys ovat luontevia.”

Toinen muutosta alulle paneva voima oli isän kuolema kymmenisen vuotta sitten.

Hellä isä, etäinen äiti

1960–1970-lukujen Kajaanissa elettiin paperitehtaan varjossa. Kolmilapsisen työläisperheen elämässä asiat olivat päällisin puolin kunnossa, vaikka leveään elämään ei ollutkaan varaa.

”Minua vanhempien siskoni ja veljeni lapsuus oli tiukempaa kuin itselläni. Sain kasvaa pumpulissa ja taloudellisestikin oli jo väljempää.”

Vanhemmat halusivat lapsilleen parempaa elämää mitä itse olivat eläneet. Lapset saivat harrastaa ja toteuttaa itseään.

”Musiikki oli meille tärkeää. Lauloin kuorossa ja harrastin myös telinevoimistelua.”

Tunteista ei kotona puhuttu, mutta isästä välittyi lämpö ja hellyys. Marjo muistaa isän kauniita sanoja ja selkää silittävät hellät kädet. Äidistä tällaisia muistoja ei ole.

”Äiti oli etäinen ja tunneköyhä. Näin jälkeenpäin ajatellen hänessä oli ehkä myös narsistisia piirteitä. Olimme mielestäni kuitenkin tavallinen perhe ennen kuin lamppu syttyi.”

Kysymättä jääneet kysymykset

Kuvaavaa oli, että kun Marjo kuusivuotiaana joutui pyörällä auton töytäisemäksi, äiti suuttui. Hän häpesi sitä, että Marjo oli pyöräillyt tiellä, jossa hänen ei olisi pitänyt olla. Marjo koki syyllisyyttä ja hylkäämistä, vaikka olisi kaivannut hellyyttä ja lohdutusta.

”Koulu oli minulle helppoa, mutta olin raisu ja hain tempauksillani huomiota. Olen ajatellut, että täytin sillä sitä kaipuuta, joka minulla oli äidin hellyydelle ja huomiolle.”

Isän kuolema oli Marjolle kova paikka. Marjon äiti oli katkera miehensä kuolemasta, eikä pystynyt enää keskittymään oman elämänsä eheyttämiseen. Dementiakin edistyi nopeasti.

”Äiti oli aivan hukassa ja vaikka juttelimme isän kuoleman jälkeen enemmän kuin koskaan, mutta tärkeät asiat jäivät kysymättä.”

Marjo olisi halunnut kysyä äidiltään, halusiko tämä oikeasti lapsia ja miksi äiti ei koskaan voinut koskettaa. Hän ei kuitenkaan usko, että äidillä olisi ollut vastausta tai edes sanoja asiasta puhumiseen.

”Silti koen, että olisi ollut tärkeä kysyä. Nyt se on jo myöhäistä. Äiti elää täysin dementoituneena hoitokodissa.

Ajattelen, että vaikeita ja mieltä vaivaavia asioita kannattaa kysyä vanhemmilta ennen kuin on liian myöhäistä. Siihen haluan kannustaa.”

Marjo uskoo, että osasyy äidin käytökseen on hänen taustansa sota-ajan lapsena. Äiti syntyi 1930-luvulla perheeseen, jossa oli kolme muutakin tytärtä

”Neljä tyttöähän on sinä aikana ollut pelkkä riesa.”

Omia lapsia Marjo ei ole koskaan halunnut.

”En ole halunnut äidiksi. Ehkä oman äidin vääränlainen malli on tähän osaltaan vaikuttanut. Mikään kriisi lapsettomuus ei ole kuitenkaan ollut.”

Herkkyys tunteille

Narsististen persoonallisuksien vaikutuspiiriin Marjo on joutunut lapsuuden jälkeenkin. Pitkässä ystävyyssuhteessa Marjo huomasi jatkuvasti kokevansa syyllisyyttä ja huonoa oloa. Kesti kauan tajuta, että ystävyys ei ollut terveellä pohjalla.

”Vaikka voisi luulla, että olisin osannut varoa, niin näin ei olekaan ollut. Nyt kun silmäni ovat tässä mielessä auenneet, vastaava ei enää olisi mahdollista.”

Lapsuuden kodista on jäänyt herkkyys tunnistaa tunnetiloja ja lukea mikroilmeitä.

”Muistan lapsuudesta ennen kaikkea erilaisia tunnelmia. Sama herkkyys on minussa edelleen.”

Se, kuinka elämä Kajaanista lähdön jälkeen tähän päivään on mennyt, tuntuu Marjosta hyvälle. Lukion jälkeen hän kouluttautui viittomakielen tulkiksi ja opettajaksi.

”En osaa sanoa, miksi juuri tämä ala valikoitui. Pääsykokeissa suurimmalla osalla oli kuuro sukulainen tai he tulivat kuurosta perheestä. Olin varma, etten pääse sisään. Toisin kävi.”

Ylelle Marjo siirtyi kehittämään viittomakielisiä päivittäisiä uutisia. Sieltä kutsu kävi aamutelevisioon ja YLE-uutisiin.

Pitkät työvuorot ja arkivapaat

Uutistyö on muuttunut viime vuosina koko ajan hektisemmäksi. Sirpaleista tietoa tulee joka suunnalta ja ihmisten tiedon tarve on valtava. Uutisankkurin työn lisäksi Marjo tekee myös uutistuottajan vuoroja.

”Työvuoro on kaksitoistatuntinen. Se on joskus stressaavaa, ja päivän päätteeksi miettii, tuliko kaikki olennainen kerrottua. Tuottajalla on tässä vastuu. Koronakevään olin pelkästään tuottajana.”

Työvuorot alkavat kello 11 ja päättyvät iltakymmeneltä. Ensin suunnitellaan tulevan uutispäivän sisältöjä, mietitään visuaalisuutta ja haastatteluun tulevia vieraita. Toimittajien ja tuottajan kanssa keskustellaan päivän uutisista ja sovitetaan juonnot omaan suuhun sopiviksi. Uutisankkurin ensimmäinen lähetys on kello 17.

Vaikka uutistyössä eteen tulee monenlaista, ankkurin on pysyttävä tyynenä. Yllättäviä muutoksia tulee usein viime hetkellä.

Erityisesti lasten ja vanhusten kärsimystä Marjon on vaikea sietää. Mieleen on jäänyt myös uutisvirrassa eteen tulleet kuvat Isisin hirmuteoista. Nämä kuvat eivät päätyneet katsojien silmiin, vaan olivat osa editointivaiheen kuvamateriaalia.

”Koska päivät ovat pitkiä ja työvuoroja osuu viikonlopulle, arkivapaita kertyy. Pidän tämäntyyppisestä vuorotyöstä todella paljon, enkä haluaisi mistään hinnasta päivätyöhön. On hauskaa, että sunnuntai voi olla minulle perjantai, jos alkuviikko on vapaata.”

Uutisankkurit saavat monenlaista palautetta. Vaatevalintoja kommentoidaan, uutisten lukijoita epäillään puolueellisuudesta tai muuten vain halutaan kertoa oma mielipide.

”Hyvä, että palautetta tulee. Eikä se minua enää hetkauta, vaikka se ei aina niin asiallista olisikaan.”

Suurin osa palautteesta tulee sähköisiä kanavia pitkin. Vaikka uutisankkuri tunnistetaan kadulla, suomalaiset tulevat harvemmin juttusille.

Rakkaus syttyi kirjeissä

Kun Marjo viisi vuotta sitten juhlisti kollegansa 50-vuotispäiviä helsinkiläisessä baarissa, pääomasijoittajana ja yrittäjänä työskentelevä Tuomas tunnisti uutiskasvon ja tuli juttusille. Yhteystietoja vaihdettiin. Tapaamista seuraavalla viikolla Marjo lähti yksin aiemmin varaamalleen Ranskan-matkalle.

”Valmistauduin puolimaratoniin juoksemalla Nizzan rantakatuja. Muun ajan kirjoittelimme toisillemme pitkiä sähköposteja. Rakastuin häneen sen viikon aikana.”

Samanlainen arvomaailma ja yhteiset kiinnostuksen kohteet tekevät yhteiselosta mutkatonta.

”Tuomas on aito oma itsensä, eikä hänellä ole kaapissa luurankoja. Meillä on ihana liitto.”

Marjo on tunnistanut itsessään lapsuudenkodin ilmapiirin vaikutukset omaan käytökseensä.

”Aika paljon on ollut turhaa negatiivisuutta ja kärkevyyttä. Tuomaksen myötä olen päässyt siitäkin pitkälti eroon”, toisessa avioliitossaan elävä Marjo pohtii.

Takaisin kuoroon

Golf ja lenkkeily ovat pariskunnan yhteisiä harrastuksia. Kuten myös taide ja sisustaminen.

”Lisäksi luen paljon. Tuomaksen veljen vaimo Pauliina Vanhatalo on kirjailija. Häneltä saan parhaat kirjavinkit. Nyt lenkkikuunteluna on Antti Holman uusin, ipadilla Suon villi laulu ja yöpöydällä kirja Aino Sibeliuksesta.”

Viime syksynä Marjo palasi vuosien tauon jälkeen musiikin pariin.

”Liityin lauttasaarelaiseen kuoroon. Se on ollut tosi ihanaa, mutta nyt olemme koronan takia tauolla. Sitä ennen lauloin vain YLE:n bändissä. Olemme esittäneet muun muassa vanhoihin kansanlauluihin sanotettua katsojapalautetta.”

Kun puhe kääntyy tulevaisuuteen, Marjon toiveet ovat monelle tuttuja. Terveys ja rakkaus.

”Terveyteen ei aina voi vaikuttaa, mutta rakkauden uskon riittävän.”

Juttu on alunperin julkaistu Oma Aika -lehdessä 01/2021
Tilaa Oma Aika -lehti tarjoushintaan (7 kk vain 39€) tästä