Tällainen on huijarisyndrooma

Tunteet

Tällainen on huijarisyndrooma

Oma Aika arkisto | TEKSTI Oma Aika

Tällainen on huijarisyndrooma

Pelkäätkö, että muut ihmiset huomaavat epäpätevyytesi ja huonoutesi? Luuletko, että saavutuksesi ovat vain sattumaa? Saatat kärsiä ajatusvääristymästä nimeltä huijarisyndrooma.

Teksti Anu Virnes-Karjalainen

Kuva Fotolia

Jokaisen mieleen hiipii jossain elämänvaiheessa epävarmuus siitä, mitä oikeastaan osaa ja onko tosiaan niin hyvä kuin antaa ymmärtää.

– Se on ihan luonnollista ja menee useimmilla itsestään ohi. Sen sijaan huijariajattelusta vakavasti kärsiville vääristymä on osa identiteettiä ja rajoittaa elämää monin tavoin, sanoo aiheesta kirjan kirjoittanut psykologi, psykoterapeutti Tiina Ekman.

Kyse on ahdistusoireilun muodosta. Siinä ihminen on sisäistänyt käsityksen, että hän huijaa ympäristöään olemalla muka pätevä, osaava ja mukava. Ihminen pelkää jatkuvansa paljastuvansa: muut huomaavat kaiken olevankin valetta. Todellisuudessa ihminen on juuri niin pätevä ja osaava kuin miltä näyttää.

Jatkuva paljastumisen pelko kuormittaa ja voi aiheuttaa ahdistusta, stressioireita ja masennusta.

Juuret lapsuudessa

Huijarisyndrooman juuret juontavat lapsuuteen ja perheen vuorovaikutukseen. Amerikkalaisissa tutkimuksissa on löydetty kaksi huijarisyndroomaa ruokkivaa perhetyyppiä.

Perheessä, jossa lapsi on jatkuvan huomion keskipisteenä ja hänen tekemisensä yrittämisestä riippumatta vanhempien mielestä loistavaa, on kylvetty huijarisyndrooman siemen. Koulussa lapsi kohtaa toisen todellisuuden. Jos vanhemmat jatkavat epärealistista lapsen kehumista, tilanne voi kroonistua. Lapsi ei saa totuudenmukaista käsitystä omista taidoistaan ja siitä, että taidot vaativat opettelua.

Toisenlainen huijarisyndroomalle altistava perhe on sellainen, jossa yksi lapsi on jatkuvasti perheen kakkonen. Häntä verrataan toiseen sisarukseen, jota pidetään fiksuna ja osaavana. Lapselle saatetaan sanoa, että ’sinä et ole niin fiksu, mutta olet kyllä ihana’. Lapsi oppii ajattelemaan, että hänen kuviteltu osaamattomuutensa kompensoituu ihanuudella.

– Suomessa asiaa ei ole tutkittu, mutta epäilen, että myös työväenluokasta nouseminen ylempiin luokkiin voisi altistaa huijarisyndroomalle. Samoin vähättelevä kasvatus, jossa omaa osaamista ei saisi missään tilanteessa tuoda esille.

Lue myös: Kun muut ihmiset ahdistavat – tällainen on sosiaalisten tilanteiden pelko

Ikä tuo suhteellisuudentajua

Lohdullista on, että iän myötä suhteellisuudentaju kasvaa ja ahdistavat ajatukset saattavat lieventyä.

– Yleensä uudet haasteet, vaikka ylennys, kuitenkin aktivoivat vanhan tavan ajatella. Silloin ihminen toimii joko niin, että hän puurtaa tolkuttomasti, tai jättää kaiken viime tippaan, Ekman sanoo.

Kun puurtaja saa hyvää palautetta, hän ajattelee onnistuneensa vain siksi, että tekee niin paljon töitä. Lykkääjä taas kuvittelee, että onnistuminen on onnenkantamoinen, pelkkää tuuria.

Rehellinen palaute auttaa

Jos ajatteluvääristymä on syvällä identiteetissä, ulkopuolinen palaute ei mene perille tai sen torjuu täysin. Lievemmästä huijarisyndroomasta kärsivälle on apua, jos hän saa rehellistä ja reaaliaikaista palautetta esimerkiksi työsuorituksistaan.

– Jos suorituksessa olisi parantamisen varaa, mutta sen erehtyy kuittaamaan sanomalla ’ihan hyvinhän se meni’, ajatusvääristymä vahvistuu. Mutta jos antaa rehellisen palautteen siitä, mikä meni hyvin ja mitä voisi parantaa, voi syntyä oivallus.

Vuoropuhelun myötä ihminen saattaa ymmärtää, että hänen oma ajattelunsa ei välttämättä ole totta ja että siitä voi luopua.

– Oikea tieto on ratkaisevaa toipumisen tiellä. Ihminen alkaa uskoa, että kun hänen sanotaan suoriutuneen hyvin, sitä myös tarkoitetaan. Ja sitä, mikä on vaikeaa, voi oppia.

Lue myös: Testaa, oletko aamu- vai iltaihminen!

Älä vähättele

Ajatusvääristymästä voi oppia pois. Apuna voivat olla läheiset, työtoverit tai terapeutti.

– Jos tunnistaa itsessään tällaista ajattelua, asiasta kannattaa puhua, Tiina Ekman toteaa.

On tärkeää, että läheiset ottavat asian tosissaan ja ilmaisevat empatiaa vaikkapa sanomalla, että ’onpa sinulla raskasta, kun ajattelet noin’.

– Kun saa ensin oikeutuksen sille, mitä kokee, on helpompi alkaa pohtia ulospääsyä ahdistavasta tilanteesta. Paljastumistakaan ei sen jälkeen tarvitse enää pelätä.

Ekman kehottaa myös opettelemaan myötätuntoa itseään kohtaan. Se on taito, jossa voi harjaantua.

– Se auttaa miettimään, ansaitsisiko saada apua vai voiko elää asian kanssa.

Toisenlaista ajattelumallia voi myös alkaa tietoisesti vahvistaa ja kerätä todistusaineistoa onnistumisistaan. Kun riittävän kauan muistaa ajatella olevansa hyvä ja osaava tyyppi, toisenlaiset ajatukset hälvenevät.

Mielikuvaharjoitus huijarille

● Valitse asia, jonka koet ongelmaksi, ja kuvittele siihen mahdollisimman monta erilaista ratkaisuvaihtoehtoa.

● Kuvittele käyväsi keskustelua sinulle läheisen henkilön kanssa tärkeästä tehtävästä tai suorituksesta. Kirjoita dialogi muistiin.

● Kuvittele onnistuvasi tärkeässä tehtävässä. Kirjoita tarkasti, miten se meni, ja kuvittele, miten kerrot siitä perheellesi tyytyväisenä.

● Kuvittele, että onnistut keskinkertaisesti jossain tehtävässä. Kirjoita, miten se meni, ja kuvittele, että kerrot siitä perheellesi tyytyväisenä.

Tutki kirjoitusten herättämiä tunteita:

● Mihin ajatuksiin huomaat jääväsi kiinni niin, että pidät niitä aina totena?

● Mihin ajatuksiin tai tunnetiloihin olet kiintynyt tai jopa ”rakastunut” siinä määrin, että palaat niihin usein?

● Mistä ajatuksista pidät, mistä et?

Lähde: Tiina Ekman: Huijarisyndrooma – Miksi en usko itseeni (vaikka olen oikeasti hyvä), (Minerva)

Lue myös:

Tekikö sosiaalinen media sinustakin valehtelijan?

Onko kumppanisi narsisti? Parisuhteessa 3 tyypillistä vaihetta!

Asuuko naapurissasi kiusaaja tai riivaavatko riidat? Toimi näin