Syrjäiset ja salaperäiset Färsaaret

EurooppaMatkat

Syrjäiset ja salaperäiset Färsaaret

Tanskalle kuuluvilla Färsaarilla elämyksiä tarjoavat upeat luontomaisemat, merellisyys ja hiljaisuus. Vähäväkisessä saaristossa voi nauttia vuorten rinteillä patikoinnista, kylissä kuljeskelusta ja matkanteosta saarelta toiselle.

JULKAISTU 18.6.2020 | TEKSTI Mira Jalomies | KUVAT Peppe Mancuso

Färsaaret – Luonnon kauneus ja tyhjyys

Klaksvíkin saaren pohjoispäässä nököttävällä majakalla käy niin kova puhuri, että on vaikea pysyä pystyssä. Jyrkänteen harjalla kävellessä pitää pysytellä kyyryssä, jotta tasapaino säilyy: molemmin puolin on hurja pudotus kaukana alhaalla vellovaan Atlanttiin.

Parasta onkin vain istua nurmella, nuuhkia raikasta merituulta ja katsella maisemia. Vaikka jylhiä rantajyrkänteitä ja tuoreen ruohon peittämiä puuttomia rinteitä saa ihastella Färsaarten 18 saarella vähän joka paikassa, juuri tämä panoraama piirtyy mieleeni yhtenä huikeimmista.

Silti en tiedä, mistä nautin Färsaarilla enemmän, näkymistä, vaiko sittenkin lumoavasta hiljaisuudesta, tyhjyydestä ja väen vähyydestä.

Norjan, Skotlannin ja Islannin keskivaiheille levittyneessä, Tanskalle kuuluvassa saaristossa on vain 50 000 asukasta. Suurin osa on asettunut pääkaupunkiin Tórshavniin ja sen tuntumaan. Matkailijoitakin on vähän. Färsaaret on salaperäiset ja syrjäiset.

Mitä kauemmas siirrymme pääsaaresta, tai mitä vaikeammin saavutettavasta saaresta on kyse, sitä autiommaksi käy. Joitakin saaria yhdistävät sillat tai modernit merenalaiset autotunnelit, mutta tänne Kalsoylle pääsee vain lossilla Klaksvíkista, saariston toiseksi suurimmalta paikkakunnalta.

 

Färsaaret

Saarelle tullaan paitsi patikoimaan majakalle, myös katsomaan Mikladalur-kylän rantakallion ihmeellisen kiehtovaa patsasta – hylkeennahasta kuoriutuvaa neitoa, johon liittyy ikivanha legenda. Tarun mukaan hylkeet nousevat rannalle kerran vuodessa, riisuvat nahkansa ja muuttuvat ihmisiksi yhden yön ajaksi tanssiakseen täydenkuun valossa. Eräänä yönä muuan hyljeneito jää vangiksi ja maanviljelijän vaimoksi. Jatko on traaginen ja opettavainen, mutta sen voi käydä lukaisemassa patsaan luona olevasta kyltistä.

Oikullisten säiden mahti ja lumous

Sumu humpsahtaa päälle äkkiä ja yllättäen. Ensin katoavat näkyvistä vuoret ja lähikylä, sitten autotie. Jäämme jumiin hiekkarannalle, jossa on vain lokkeja ja simpukoita, aaltojen tuomia leväkimpaleita ja ajopuita. Näkyvyyttä on tuskin nimeksi, ja tunnelma on salaperäisen hieno. Kunpa sumu viipyisi pitkään.

Voi kuulostaa erikoiselta, mutta Färsaarilla saattaa toisinaan jopa toivoa oikein kurjaa säätä. Välillä, kun tuuli riepottelee, vahvistuu tunne siitä, että oltaisiin maailman laidalla, kauempana mitä oikeasti.

Kunnon sadekelillä joka paikka kohisee. Jyrkänteiltä laskettelevat vuolaat purot, ja mitä enemmän sataa, sitä rehvakkaammin vesiputoukset pauhaavat. Korkealta kallionkielekkeeltä mereen valuva Múlafossur kasvaa silloin pienestä norosta kunnon ryöpyksi. Vuoristojärvestä alkunsa saava, päänähtävyyksiin lukeutuva Fossá-putous roiskii pisaroitaan autotielle saakka.

Sää myös muuttuu niin nopeasti ja ennalta arvaamattomasti, että sen tarkkailusta tulee oma ohjelmanumeronsa. Kun ajamme autolla pitkään tunneliin, jännittää, millainen keli toisella puolella odottaa.

Färsaaret on paikka, missä pitää aina varautua sadetta- ja tuultapitävillä varusteilla. Merellinen ja liki subarktinen ilmasto pitää talvet melko leutoina ja kesät viileinä – heinäkuun keskilämpötilakin on vain kymmenkunta astetta.

 

Färsaaret

Samoilu idyllisissä kylämiljöissä

Gjógv-kylän punaiset, keltaiset ja mustat puutalot kyhjöttävät aivan meren rannalla, korkeiden ruohorinteiden suojassa. Lapset uittavat jalkojaan ja leikkivät omatekoisilla lautoillaan purossa, joka on kasvanut kylän kohdalla pieneksi luonnonaltaaksi.

Eysturoyn saarella sijaitseva Gjógv on Färsaarten somimpia ja kutsuvimpia kyliä. Palveluitakin on enemmän kuin monella muulla saariston pikkupaikkakunnalla – kioskikahvilasta saamme juomia ja jäätelöä, ja majatalosta löytyy ravintola.

Polkua pitkin voi nousta kalliorinteen päälle, jossa lintuharrastajat kyttäilevät kiikareineen ja kameroineen. Jos puhtia piisaa, voi kivuta 880-metriselle Slættaratindur-vuorelle, joka on saariston korkein. Oikein kirkkaalla säällä huipulta näkyvät kaikki saariston saaret.

Färsaarilla matkanteko on kuitenkin aina vähintään yhtä palkitsevaa kuin itse päämäärä. Gjógv-kyläänkin kuljetaan erityisen kaunista maisemareittiä, joka on merkitty tieopasteisiin ja karttoihin leinikkisymbolilla.

Samanlaista kukkaistietä ajelemme myös naapurisaarella olevaan Saksuniin. Sen sijainti vuorten kainalossa on mitä levollisin. Rinteiltä laskettelevat alas purot ja vesiputoukset, joiden kohina peittoaa kaikki muut äänet. Hevoset laiduntavat niityllä, joka viettää suojaisaan, matalaan vuorovesilaguuniin.

Kylän talot vasta hurmaavilta näyttävätkin. Ulkoilmamuseoksi muutettu vanha maatila on sommitelma tummanpuhuvia turvekattoisia mökkejä, joista vanhimmat ovat kolmensadan vuoden takaa. Ruoho viheriöi myös valkoisen pikkukirkon katolla.

 

Elämykselliset Färsaaret –  nähtävää vaikka miten paljon. Lue lisää vinkkejä Oma Aika -lehdestä 5/2020.

Lue kuinka varautua ja estää matkasairauksia jo ennakkoon.