Syöpä opetti elämään hetkessä

TerveysYleinen

Syöpä opetti elämään hetkessä

Syöpä muuttaa elämän. Sairauden jälkeen Minna Koho päätti elää täysillä.

JULKAISTU 7.10.2020 | TEKSTI Terhi Friman | KUVAT Rami Marjamäki

Minna Koho, 57, oli uupumuksen takia sairauslomalla. Hemolyyttinen anemia vei sairaalaan vuoden 2018 lopussa. Tutkimuksissa löytyi kaksi kasvainta.

Minna oli ajatellut, että hänellä ei voisi olla syöpä. Suolisto oli oikutellut aika pahasti ja ulosteessa oli lopulta näkynyt verta. Minna oli laittanut asian sen piikkiin, että hän toipui puolison kuolemasta, ei ollut syönyt riittävän hyvin ja oli laiminlyönyt itseään.

Puoliso Esa oli menehtynyt kolme vuotta aikaisemmin syöpään sairastettuaan 13 vuotta. Luokanopettajana toimiva Minna oli tottunut aina huolehtimaan kaikista muista ihmisistä ympärillään, vaan ei itsestään.
”Nousin tutkimuspöydältä ja sanoin, etten voi kertoa tätä aikuisille lapsilleni.”

”Päätin luottaa, että kaikki jatkuu”

Tampereen yliopistollisen sairaalan henkilökunta oli Minnan mukaan aivan ihanaa. He kehottivat kertomaan asian lapsille ja sanoivat, että he hoitavat syövän, mistään ei tarvitsisi olla huolissaan, saisi vain luottaa.

Minna oli jo aiemmin sopinut treffit tyttären kanssa kahvilaan heti tutkimuksen jälkeen, ja tytär sai kuulla ikävät uutiset. Syöpäyhdistykseltä löytyi kriisiaika heti seuraavaksi päiväksi. Ammattitaitoinen sairaanhoitaja osasi tukea ja puhua järjen ääntä.

Sairastelun aikana Minna päätti katsoa elämässä asian kerrallaan. Elämää olisi vielä jäljellä. Tulevien päivien ja kivojen tekemisten ajattelemisesta tuli iso voimavara.

”En enää surrut mieheni kuolemaa ja menneitä menetyksiä vaan päätin luottaa siihen, että kaikki jatkuu.”
Kukaan ei tiedä, paljonko päiviä annetaan. Ne kannattaa käyttää hyvin. Ilonaiheita on:
”Uskalsin ottaa koiran, josta on ihan valtava ilo ja joka vie ulos joka päivä monta kertaa.”

”Lasten tuki oli tärkeää”

Syöpä ja sairaus toi taidon kuunnella omaa kehoa. Suolistosyövän jälkeen on pakko oppia miettimään, missä on lähin vessa, sillä hätä voi yllättää varoittamatta. Minna alkoi pohtia ja muuttaa ruokailutottumuksiaan. Hän syö monta pientä kasvispitoista ateriaa päivässä. Makeat herkut, nopeat hiilihydraatit ja alkoholi ovat jääneet, koska ne eivät tee hyvää.

Pelkoa Minna ei ole oman sairautensa kohdalla kokenut. Puolison sairastelun aikana hän oli ehtinyt käsitellä kaikki mahdolliset möröt.
”Ennen olin usein huolissani turhaan milloin mistäkin. Enää en.”

Sairaus on vienyt välillä synkkyyteen ja itsesääliin. Yksinäisyys on myös harmittanut. Positiivisesti maailmaan suhtautuva nainen on välillä masentunut.

Minna muistaa, kuinka hän makasi vaaleanpunainen pyjama yllään toukokuun helteissä vuonna 2019. Yhtäkkiä hän kuuli ulkoa laulua. Oliko naapurissa juhlat? Kun hän kurkkasi ikkunasta, ilo valtasi sydämen. Leskiystävien ryhmä oli saapunut eväskoreineen ilahduttamaan. Se tuntui mahtavalta.

Aikuiset lapset ovat olleet tukena kumpikin tavallaan. Tytär on ollut mukana lääkärissä ja hoidoissa. Poika on reipastuttanut äitiään järjestämällä milloin laiturikahvit, milloin valokuvauskävelyt. Kummankin tuki on ollut timanttinen juttu.
”llman lapsia en olisi pärjännyt näin hyvin.”

”En usko idylleihin”

Avun pyytäminen on aina ollut Minnalle vaikeaa. Häntä hävettää päästää yllätysvieraita kotiin, koska kotona on sotkuista. Syöpä ja sen sairastaminen on opettanut siedättymään tällaisille pienille asioille. Ystävät ovat tulleet soppakattilan kera tai ihan vaan seurustelemaan.

Hän on kiitollinen siitä, että ystävät ovat jaksaneet kärsivällisesti pyytää uudelleen ja uudelleen vaikkapa elokuviin.
”Ystäväpiirini pieneni jo Esan sairastaessa, helmet jäivät jäljelle. En tykkää falskeista ihmissuhteista enkä usko mihinkään idylleihin. Olen herkkä, eikä huono ilmapiiri tee minulle hyvää.”

Kaksi uutta harrastusta odottaa tekijäänsä. Minna aikoo opetella kutomaan kangaspuilla ja hän nauttii kutomon ilmapiiristä. Hänen tarkoituksensa on myös kunnostaa satavuotiaan talon vanhoja ikkunoita. On mukavaa innostua uusista asioista. Kun oppii, innostuu lisää.

Elämä sammutti valot, mutta Minna haluaa sytyttää ne. Murheissa rypemällä ja omaa yksinäisyyttä suremalla se ei tapahdu. On viisasta laittaa hyvää kiertämään. Kun niin tekee, se hyvä tulee itselle takaisin.
”Haluan oppia iloitsemaan ja unelmoimaan. Elämä opettaa niin paljon. Ei haittaa, vaikka se tapahtuu hitaasti.”

Lue myös:
Eturauhassyöpä vei luomuerektion.