Salaisuuksia sukupuussa

Tunteet

Salaisuuksia sukupuussa

Salaisuudet vaikuttavat suvun ja perheenjäsenten elämään. Ne vääristävät havaintomaailmaa ja vaikeuttavat vuorovaikutusta.

JULKAISTU 9.11.2020 | TEKSTI Tiina Komi | KUVAT Mika Pollari

Lähes kaikissa suvuissa on salaisuuksia. Ne muodostavat monikerroksia verkkoja ihmisten ympärille ja vaikuttavat sukupolvesta toiseen. Salaisuus voi syntyä esimerkiksi uskottomuudesta, alkoholismista, adoptiosta tai itsemurhasta. Salaisuuden peittelystä rakentuu näytelmä, jossa kaikilla perheenjäsenillä on oma roolinsa. Näin kävi Wim van der Laanin lapsuudenperheessä Hollannissa.

Wimin isällä oli samaan aikaan kaksi perhettä. Perheiden äidit olivat sisaruksia keskenään.

Wimin vanhemmat Nel-äiti ja Jan-isä avioituivat ensin ja saivat kaksi poikaa: Johnin ja Wimin. Kun Wim oli kolmevuotias, isä jätti perheensä naidakseen vaimonsa sisaren eli Wimin tädin. Hän sai tädin kanssa tyttären.

Perheet asuivat kävelymatkan päässä toisistaan. Tädillä oli luontaistuotekauppa, jonka yläkerrassa oli asunto.

Erosta ei puhuttu, mitä nyt äiti kertoi olevansa vihainen siitä, että isä lähti kotoa jouluna ja vei television mennessään. Kun Wim oli yhdeksänvuotias, isä palasi yllättäen kotiin. Tosin vain öiksi. Samoihin aikoihin Wimin äiti alkoi työskennellä sisarensa kaupassa.

Joka ilta yhdeksän jälkeen isä lähti kaupan yläkerrasta toisen vaimonsa, Wimin tädin, luota, käveli entisen vaimonsa luo ja jäi sinne yöksi. Aamuisin hän palasi aamiaiselle toisen vaimonsa luo. Näin jatkui 25 vuotta.

Yhteisiä lomia

Kun pojat kyselivät, miksi isä asui kahta kotia, hän vastasi, että ei voinut muuttaa pois poikien tädin luota taloudellisista syistä. Sitä paitsi hänen firmansa puhelinkin oli siellä. Jan oli yrittäjä, eikä halunnut paljastaa elämäntilannetta asiakkailleen. Lapset nielivät selityksen.

Joka kesä koko perhe lomaili kolme viikkoa asuntovaunussa Belgiassa. Lapset nukkuivat teltassa. Ensimmäisen viikon Jan-isä, Nel-äiti ja täti riitelivät muun muassa nukkumajärjestelystä, sitten tilanne rauhoittui. Wim muistelee lomia kivoina kokemuksina. Isä vei lapsia pitkille päiväretkille lähiseudulle.

Kotona arki soljui tuttuja uomia. Joka ilta kaikki kokoontuivat yhdessä päivälliselle kaupan yläkertaan. Mutta asioista ei puhuttu niiden oikeilla nimillä. Juhlapyhät vietettiin erikseen isovanhempien vuoksi. Heille ei kerrottu mitään, vaikka totta kai he tiesivät totuuden.

”Lopulta salasimme varmuuden vuoksi kaiken kaikilta. Edes tavallisista arkisista asioista ei puhuttu, ettei niistä vaan synny ongelmia”, Wim kertoo.

”Wimin äiti ja täti kilpailivat keskenään. He pukeutuivat esimerkiksi perinteisiin kansallispukuihin, koska Jan-isä tykkäsi siitä. Mielestäni he elivät polyamorisessa suhteessa”, Wimin vaimo Eeva Soras van der Laan sanoo.

Salaisuus kasvaa

Eeva ja Wim tapasivat yli 30 vuotta sitten, kun Wim lomaili Suomessa. He menivät naimisiin, saivat kaksi nyt jo aikuista lasta ja asettuivat Espooseen. Perheessä ei ole salaisuuksia. Mutta Eevan lapsuudenperheessä oli omat salaisuutensa. Eevan mukaan salaisuudet kuuluivat aiemmin ikään kuin asiaan. Salaamista pidettiin parhaana ratkaisuna moneen vaikeaan tilanteeseen.

”Rakensin suhteen omaan isääni vasta aikuisena. Kun kerroin hänelle asuneeni nuorena viisi vuotta irakilaisen miehen kanssa, isäni kysyi välittömästi, tietääkö Wim asiasta. Myönnettyäni, hän huudahti spontaanisti, että ”ai, saatana, se oli virhe”. Isälleni avoimuus puolisoiden väillä oli täysin vieras asia.”

”Todellisuudessa salaisuuksia on vaikea pitää. Salailu johtaa valheeseen ja yksi valhe toiseen. Salaisuus kasvaa koko ajan ja lopulta se tulee aina ilmi”, Wim sanoo.

Wimin lapsuudenperheessä puhumattomuus johti siihen, ettei vaikeista asioista opittu koskaan puhumaan. Perheenjäsenet riitelevät yhä keskenään ja ylireagoivat herkästi pieniinkin asioihin.

 

Isän sairaus muutti kuvion

Perhekuvio murtui, kun Wimin isä sairastui vakavasti ja joutui lopettamaan työnteon. Hänen virallinen vaimonsa, Wimin täti, ei halunnut hoitaa sairasta miestä vaan potkaisi tämän pihalle. Wimin äiti otti miehen hoiviinsa ja pariskunta muutti toiselle paikkakunnalle, jossa äiti esiintyi rouva van der Laanina, vaikkei pari ollut enää naimisissa. Wimin sisarpuoli paljasti totuuden parin suhteesta kyläläisille, eikä ole sen koommin puhunut Nel-tädilleen. Myös sisarpuoli ja John-veli ovat riidoissa keskenään. Samoin Nel ja siskonsa.

”Heidän sisaruutensa kesti isän ja tätini avioliiton mutta ei heidän eroaan.”

Wimin isä on kuollut, äiti elää yhä. Sisarukset ovat muistelleet lapsuuttaan ja yrittäneet selvittää, mitä oikeasti tapahtui, mutta se ei ole helppoa. Kaikilla asianosaisilla on oma totuutensa. Esimerkiksi sisarpuolen totuus on se, että isä oli eronnut Nelistä ennen kuin alkoi tapailla hänen äitiään. Sisarpuolelta meni lapsena monta vuotta huomata, ettei isä viettänyt öitä kotona.

Wim on valtavan vihainen isälleen. Isä, äiti ja täti eivät koskaan ymmärtäneet, millaisen sotkun he saivat aikaan.

”Vierailen harvoin Hollannissa, koska perheeni keskinäiset välit ovat kireät. Äitini kanssa ei voi puhua menneistä, koska hän pitää kiinni omasta mustavalkoisesta totuudestaan”, Wim kertoo.

Hän on oppinut puhumaan asioista Eevan kanssa ja on puinut tämän kanssa paljon lapsuuttaan.

”Minä kerron faktat, mikä saa Eevan mielikuvituksen laukkaan ja hän analysoi tapahtumia”, Wim kuvailee keskusteluja.

Eevan äidin salaisuus

Eeva Soras van der Laanin äiti Marjatta syntyi Karjalan kannaksella ja vietti lapsuutensa Uudellakirkolla. Hänellä oli kaksi veljeä, joista Eino oli häntä 16 vuotta vanhempi. Sota-aikana perhe joutui lähtemään evakkoon ja muutti Helsinkiin Lapinlahden sairaalaan, jonka talouspäälliköksi perheen Juho-isä nimitettiin. Marjatta kertoi myöhemmin Eevalle kokeneensa, ettei äiti rakastanut häntä oikeasti.

Kun Marjatta aikuistui, perhe ei hyväksynyt hänen avioliittoa Eevan isän kanssa, koska mies oli eronnut. Etenkin Eino vastusti liittoa raivokkaasti. Hän laittoi yksityisetsivänkin miehen perään ja tämän historiasta löytyikin pari rötöstä. Marjatta piti kuitenkin päänsä, mistä seurasi välirikko perheen kanssa.

Eeva ei koskaan tavannut äitinsä sukua. Ei senkään jälkeen, kun hänen vanhempansa erosivat. Wimin isän tavoin Eevankin isä jätti perheensä jouluna.

Kun Eeva oli 17-vuotias, hän sai yllättävän perinnön. Eino oli kuollut ja testamentannut hänelle omaisuuttaan. Testamentin mukana oli kirje, jossa Eino kertoi olevansa Marjatan biologinen isä ja Eevan isoisä. Marjatan biologinen äiti oli työskennellyt perheessä piikana. Eino olisi halunnut mennä tytön kanssa naimisiin mutta perhe ei hyväksynyt tätä. Isovanhemmat adoptoivat Marjatan ja kasvattivat tämän omana tyttärenään.

”Äiti oli uutisesta sekä huvittunut että helpottunut. Hän oli aina aavistanut, että perhesuhteissa on jotain hämärää ja arvellut olevansa Juhon avioton tytär. Nyt Juho paljastuikin hänen isoisäkseen.”

 

Kohtaaminen koirapuistossa

Eino meni tahollaan naimisiin mutta ei koskaan saanut muita lapsia. Hän purjehti nuorena Suomen Joutsenella Afrikkaan, sai sieltä tippurin, eikä voinut enää saada lasta.

Eeva asui Marjatta-äitinsä kanssa Helsingin Töölössä. Kerran hän ulkoilutti puistossa perheen koiraa, kun vastaan tuli nainen oman koiransa kanssa. Eeva rupatteli hetken rouvan kanssa ja tämä kertoi, että hänen miehensä on purjehtinut Suomen Joutsenella. Eeva sanoi, että niin hänen isoisänsäkin, johon nainen totesi, että ”ai Eppu vai” ja jatkoi, että ”joku äpärätyttöhän sen sitten peri”.

”Tajusin samassa, että nainen oli isoisäni Einon perhetuttu. Hänkin varmaan ymmärsi myöhemmin, kuka olin.”
Eevan äiti kuoli vuonna 2004. Hän ei koskaan halunnut tutustua biologiseen äitiinsä, vaikka sitä hänelle ehdotettiin.

”Äiti ei halunnut puhua vanhemmistaan, mutta parin viinilasillisen jälkeen hän saattoi juhlissa laulaa työväenlauluja ja kertoa olevansa piian tytär. Hän antoi ymmärtää, että on ponnistanut vaikeista lähtökohdista menestykseen.”

Osa salaisuuksista jää arvoitukseksi

Usein ajatellaan, että se, mitä ei tiedä, ei vahingoita. Tai että sitä, mistä ei puhuta, ei ole olemassakaan. Todellisuudessa perhesalaisuudet aiheuttavat paljon kätkettyä kärsimystä. Peittely kumpuaa usein häpeästä, syyllisyydestä, pelosta tai lojaalisuudesta. Myös tunteet, kuten viha ja häpeä, voivat olla perhesalaisuuksia.

Eeva kuvailee äitiään kypsymättömäksi ihmiseksi, joka ei kyennyt sopimaan perheensä kanssa. Hän ei pystyt sanoittamaan positiivisia tunteitaan, eikä koskaan halannut Eevaa. Äiti matkusti paljon ja Eeva oli milloin minkäkin tuttavaperheen hoidossa jopa pari viikkoa kerrallaan.

Eeva on katkera siitä, että heillä olisi ollut sukulaisia, joiden luona hän olisi voinut asua äidin matkojen aikana. Äiti kasvatti Eevan ajattelemaan, ettei heitä haluta mihinkään. Kun Eevan syntymäpäivillä kävi vieraita, äiti ihmetteli asiaa. Jos Eeva kutsuttiin kylään, äiti varoitteli viipymästä tuntia pidempään, ettei tämä vain olisi vaivaksi.

Usein ajatellaan, että se, mitä ei tiedä, ei vahingoita. Tai että sitä, mistä ei puhuta, ei ole olemassakaan. Todellisuudessa perhesalaisuudet aiheuttavat paljon kätkettyä kärsimystä.

”Olen huono pitämään ihmisiin yhteyttä, koska en halua olla kenellekään rasitteeksi.”

Äiti oli Eevan mukaan pettynyt ja katkera, mutta on vaikea tietää, mistä katkeruus kumpusi. Ehkä erosta, ehkä välirikosta, ehkä adoptiosta, ehkä evakosta, kuka tietää. Hän ei halunnut puhua lapsuudestaan, eikä nuoruudestaan. Jälkeenpäin kävi ilmi, että useampi ihminen tiesi Einon olevan Marjatan isä.

Äitinsä kuoleman jälkeen Eeva löysi tämän päiväkirjan, joka kertoo evakkoon lähdöstä ja sen jälkeisestä vuodesta. Päiväkirja on kirjoitettu mustekynällä ja kertoo kivasti arkisista tapahtumista, joululahjaksi saaduista kirjoista, hiihtoretkistä ja leffoista. Keskeltä siististi kirjoitettuja sivuja löytyy värikynällä kirjoitettu aukeama vimmaista tekstiä ja lause ”kasvatusisäni yritti kuristaa minut yöllä mutta äiti tuli väliin”. Seuraavalla sivulla arjen kuvaukset jatkuvat jälleen pieninä, mukavina tarinoina.

”En tiedä, mitä tapahtui, enkä tiedä, mitä äiti tiesi”, Eeva Soras van der Laan sanoo.

Lähde: Sirkku Suontausta-Kyläinpää.
Perhesalaisuudet. Vaikenemisesta vapauteen. Minerva 2008.

Lue myös: Hankalat aikuiset lapset