Sirpa Suutari-Jääskö ja Jukka Haapalainen: ”Haluamme haastaa toisemme”

Henkilöt

Sirpa Suutari-Jääskö ja Jukka Haapalainen: ”Haluamme haastaa toisemme”

Oma Aika arkisto | TEKSTI Oma Aika

Sirpa Suutari-Jääskö ja Jukka Haapalainen: ”Haluamme haastaa toisemme”

Kun kilpatanssijat Sirpa-Suutari Jääskö ja Jukka Haapalainen muuttivat Lontooseen 1990-luvulta, heiltä kysyttiin millä he aikovat elää. Tänään he ovat arvostettuja opettajia ja tuomareita. Viime syksystä asti heillä on ollut oma tanssikoulu Helsingissä.

Teksti Anna-Liisa Hämäläinen

Kuvat Kirsi-Marja Savola

Sirpa Suutari-Jääskön ja Jukka Haapalaisen haastattelu on julkaistu kokonaisuudessaan Oman Ajan numerossa 9/2015.

Harva suomalainen on hallinnut lajiaan kuten Sirpa Suutari-Jääskö ja Jukka Haapalainen latinalaistansseja.

Ammattilaisurallaan (1992-2002) he voittivat peräti neljä kertaa maailman arvostetuimman tanssikilpailun, British Openin. Silti suomalainen suuri yleisö tuntee lähinnä Jukan, roolista Tanssii tähtien kanssa -kilpailun päätuomarina.

1990-luvulta asti pari on asunut Lontoossa, jossa heidät myös tapasin haastattelun merkeissä.

Sirpa ja Jukka muuttivat Suomesta silloiseen kilpatanssin mekkaan norjalaisen tanssinopettajansa Espen Salbergin kehotuksesta: ”Nyt lähdette. Tarvitsette Walter Lairdia”. Laird oli ollut Salbergin oma opettaja.

”Lontoossa ompelimme ensin pukuja”

”Kun sanoimme lähtevämme Lontooseen tanssimaan, kysyt­tiin, millä te aiotte elää siellä”, Sirpa muistelee.

No, millä?

Opettamalla Suomessa, sillä he olivat Suomen-mestareita tahoillaan ja kotimaassa oli kysyntää. Vuokraamalla huonet­ta Lontoon-asunnostaan. Pankkilainalla. Tekemällä pukuja: Jukka ompeli, Sirpa kiinnitti paljetit ja liimasi strassit. Am­mattilaisuran lähdettyä käyntiin heitä kysyttiin esiintymään ja opettamaan myös Englannissa.

Menestyvä pari pääsee esiintymään ja kutsukilpailuihin. Juk­ka ja Sirpa voittivat muun muassa 1999 New Yorkin Madison Square Gardenissa järjestetyn kutsukilpailun, jonka palkinto oli erityisen suuri, 50 000 dollaria (eli noin 280 000 silloista markkaa).

Tänään Sirpa ja Jukka ovat arvostettuja ja hyvin palkattuja opettajia. Ei puhuta jääkiekkoilijasummista, mutta mainioista kuitenkin.

”Tämä suhde oli pakko katsoa”

Suurin osa kilpatanssijoista ei tänä päivänä ole siviilissä pareja. Jukassa ja Sirpassa osui kohdalleen kaksi hyvää tanssijaa ja toisilleen sopivat partnerit sekä tanssi­lattialla, harjoitussalissa että yksityiselämässä.

Tanssipiirit ovat pienet, joten Jukka ja Sirpa tapasivat jo kun Jukka oli 11-vuotias. Jos Lapualla olisi ollut balettikoulu, Ju­kasta olisi tullut balettitanssija. Ei ollut, joten tuli kilpatanssija.

Suhde alkoi Helsingissä 1989, kun kumpikin oli vapaa. Jukka oli 25-vuotias, Sirpa 24. Sirpa kertoo, että ennen seurusteluaan he olivat ystäviä. Piti varmistaa, että he eivät ihastuneet toisiinsa vain tanssin takia.

”Sitten tämä kortti oli pakko katsoa.”

”Kisan jälkeen tuli tyhjyyden tunne”

Jukka ja Sirpa nousivat ammattilaiskisojen finaaleihin nuorina ja pysyivät siellä kymmenen vuotta. Se on pitkä aika arvostelulajissa, jossa aina etsitään jotain uutta ja sykähdyttävää. Tasaisuuden pelko saa tanssijat esimerkiksi vaihtamaan paria. Sitä ehdotettiin myös Sirpalle ja Jukalle, mutta he olivat päättäneet tanssia yhdessä.

Ennen kisoja keho ja mieli käyvät ylikierroksilla. Vaikka parin suuri vahvuus on ollut kyky kannustaa toista, tärkeimpien kilpailujen jälkeen tuli tyhjyyden tunne.

”Ihan sama, voittiko vai hävisikö. Lisäksi meillä kummalla­kin on sama ominaisuus. Silloin emme pystyneet potkimaan toisiamme”, Jukka kertoo.

”Kaipaan kisaa edeltävää tunnetta”

Pari lopetti uransa, kun Jukka oli 35-vuotias, Sirpa 34. Jukka ei enää halunnut kilpailla.

”Tunsin hänet ja tiesin, ettei joustoa olisi ollut. Ei tullut mie­leen edes yrittää. Yksin en halunnut jatkaa”, Sirpa sanoo.

Jukka ei kokenut surua kilpaurasta luopuessaan. Kilpailu oli liian kaavamaista. He olivat saavuttaneet paljon ja tiesivät, miten voittava paketti tehdään. Molemmat halusivat esiintyä ja löytää tanssista uutta.

”Mutta sitä tunnetta kaipaan, kun valmistautuu kisaan. Kun kaikki on tehty, ja sydän on auki”, Sirpa kertoo.

”Jukka osaa unohtaa epäolennaisen”

Kun Sirpa ja Jukka puhuvat, saattaa toinen aloittaa lauseen ja toinen jatkaa. Jukka korostaa, että toista ei saa pitää itsestää nselvänä.

Sirpa pitää tärkeänä toisen kunnioittamista, mutta myös haastamista. Ehkä haastaminen on jäänyt yhdessä työskente­lystä. Kummankin pitää antaa suhteeseen jotakin eikä odottaa muutoksia ja panosta vain toiselta.

”Haluan omaksua niitä Jukan puolia, jotka olisivat hyviä it­selleni. Kun hän päättää olla huolehtimatta jostakin, se on niin. Hän osaa fokusoida ja unohtaa epäolennaisen. Hän osaa myös nauraa asioille, vaikka olisi ollut mitä syvimmässä kuopassa”, Sirpa kiittää.

”Ilman Sirpaa emme olisi päässeet näin pitkälle”

Sirpa on yksi ahkerimmista ja sinnikkäimmistä ihmisis­tä, jonka Jukka tietää. Hänellä on loputon kyky jaksaa. Joskus se voi mennä myös liian pitkälle.

”Try to finish on a happy note. Se oli kysymyksemme harjoit­telussamme. Toisaalta sinnikkyyttä tarvittiin. Jos ura olisi ollut minun harteillani, emme olisi päässeet näin pitkälle”, Jukka miettii.

”Jukassa on energiaa, jota haluaisin vaalia ja toivottavasti voin myös rohkaista sitä. Tykkään siitä, että ihminen haluaa aina kasvattaa itseään”, Sirpa sanoo”

Parin tanssistudio Haapalainen SuutariJääskö Dance Studios toiminut Helsingin Kaapelitehtaalla syyskuusta 2015. He opettavat siellä myös itse; ja muut opettajat ovat pääasiassa tunnettuja suomalaistanssijoita ja tanssinopettajia.

Lue myös Helena Ahti-Hallberg ja Eric Hallberg: ”Tämä elämänvaihe on nautinto”