Sonja Sorvola ja Sami Saikkonen: ”Jos sinä kaadut, minä olen tässä”

Henkilöt

Sonja Sorvola ja Sami Saikkonen: ”Jos sinä kaadut, minä olen tässä”

Virkkeeseen kietoutuu kahden näyttelijän ja koreografin, Sonja Sorvolan, 28, ja Sami Saikkosen, 51, rakkaus.

JULKAISTU 9.1.2021 | TEKSTI Ulla-Maija Paavilainen | KUVAT Minna Kurjenluoma

Sami Saikkonen muista aina Syyskuun 27. päivän vuonna 2013.  Tuulenpyörre tarttui taitolentoleirillä hänen ohjaamaansa lentokoneeseen ja koneen siipi iski maahan lentoon lähdössä. Samalla miehen mielessä jokin loksahti kohdalleen.

– Kun kone lähti lapasesta, tajusin, että minulta olisi samalla voinut mennä henki.

Sami Saikkonen joutui katsomaan totuutta silmiin.

– Jos minulla olisi viikko elinaikaa, kuinka haluaisin sen elää? hän kysyi itseltään ensijärkytyksen jälkeen kuin herätyksen saaneena.

Sami Saikkonen oli jo tuolloin tavannut teatterissa nuoren ja lahjakkaan kollegansa Sonja Sorvolan.

– Ymmärsin, että tahdon viettää loppuelämäni hänen kanssaan. Aivan kuin olisin joutunut lämpimän, helpottavan aallon vietäväksi. Ihan Jukka Pojan laulun sanoin: Sä oot silkkii mun sylissäni, Sami kertoo.

Avioliiton Sonja Sorvola ja Sami Saikkonen solmivat puolitoista vuotta sitten. Heidän eleensä ovat edelleen vastarakastuneiden. Häiden jälkeen he ovat olleet yhdessä käytännöllisesti katsoen koko ajan – paitsi silloin, kun Sami on lentämässä tai Sonja joogaamassa.

Pariskunnan yhteiselämä on myös silminnähden fyysistä. Sonja pitää kättään lähes koko haastattelun ajan miehensä reidellä.

Sami Saikkonen on vilkas ja antaa itsestään avoimen vaikutelman. Sonjan ele voi viestiä myös rauhoittamisesta:

– Älä rakas lähde laukkaan. Minä olen vierelläsi.

Sonjan kasvot kaartuvat Samin puoleen kuin avautumaisillaan oleva kukka.

Sielulla ei ole ikää

– Tämä kaikki kuulostaa niin imelältä, Sami puuskahtaa. – Mutta näin se on. Me olemme alusta asti puhuneet toisillemme vain totta.

– Meidän suhteemme ei todellakaan ole mennyt perinteistä kaavaa noudattaen, Sonja sanoo.

Suhteen alku ei ollut helppo. Sami oli tahollaan avioliitossa.

– Sonja piti minua ensin ihan hulivilinä. Minunkin piti ymmärtää, miten vääjäämättömiä tunteeni ovat. Etten ole mikään vanha, hurahtanut mies.

– Teatteripiireissähän romanssit ja ihastuminen vastanäyttelijään ovat melko tavallisia, Sonja sanoo.

Yleensä romanssit loppuvat, kun produktio päättyy. Sonjan ja Samin kohdalla niin ei käynyt. Samin silloinen avioliitto oli jo jäätynyt paikalleen ja oli täynnä puhumattomuutta.

Samin lentäjäkaverit saattoivat aluksi naljailla nuoremmasta naisesta. Puheet loppuivat kuitenkin nopeasti.

– Ruumiilla on käyttöönottopäivä, sielulla ei ole ikää, Sami sanoo.

Sonjalle suhteen aloittaminen oli käytännössä helpompaa. Hän oli sinkku.

– Ai olit vai? Sami virnuilee silmälasiensa yli.

Tärkeää oli myös, että molemmilla synkkasi toisen vanhempien kanssa.

Meidän suhteemme ei todellakaan ole mennyt perinteistä kaavaa noudattaen

Minä rakastan sinua – joka päivä

Ikäerosta puhuminen ei Samin mielestä ole olennaista, eivätkä erottavat vuodet heistä ulospäin näykään. Siitä pitävät huolen Samin treenattu olemus ja hänen eloisa, puhelias persoonansa. Toisaalta Sonjan tyyneys ja harkitsevaisuus antavat kuvan ikäistään kypsemmästä naisesta.

– Ylitsepursuava itsevarmuus oli aluksi Samin suojamuuri, Sonja sanoo.

– Sonjan kanssa olen muuttunut takaisin omaksi itsekseni, innostuneeksi pikkupojaksi. Äitini ja muutkin läheisemme ovat sen todenneet. Olen oppinut Sonjalta, miten tärkeää on sanoa asiat ääneen eikä jättää niitä vain arvailun varaan. Toiselle voi sanoa vaikka kuinka monta kertaa päivässä, että minä rakastan sinua. En ole vielä tavannut henkilöä, joka olisi rakastettu kuoliaaksi, Sami Saikkonen sanoo.

– Voimme puhua toisillemme ihan kaikesta. Emme lakaise maton alle omia epävarmuuksiamme ja huoliamme. Tosin Sami miesten tapaan haluaa toisinaan löytää ongelmiin heti ratkaisun.

Epäasiallinen kohtelu vei ihmisarvon

Myös työn puolella innostus näkyy yhteisissä tulevaisuuden suunnitelmissa.

Lokakuun puolivälissä saa ensi-iltansa Kapsäkki-teatterissa näytelmä Venus turkiksissa, jossa Sonja ja Sami ovat kahdestaan näyttämöllä koko esityksen ajan.

Näytelmä on erittäin ajankohtainen #metoo-keskustelun myötä. Se on kuin näytelmä näytelmässä, jossa ohjaaja etsii rooliin sopivaa naispääosan esittäjää. Sami näyttelee ohjaajaa, Sonja koe-esiintymiseen myöhässä pelmahtavaa näyttelijätärtä. Kyseessä on naisen ja miehen vallasta kertova musta komedia, jossa todellisuus ja näytelmä sekoittuvat hyrskynmyrskyn.

– Koska olen itse myös ohjaaja, tunnistan tilanteen, Sami sanoo.

Valtataistelun keskelle hän, kokenut ja tunnustettu ammattilainen, joutui myös työskennellessään Kansallisbaletissa.

– Jouduin Kenneth Greven epäasiallisen kohtelun maalitauluksi. Minulta vietiin ihmisarvo ja minut ikään kuin pyyhittiin pois Kansallisbaletin historiasta. En enää kelvannut mihinkään, vaikka olin työskennellyt siellä 25 vuotta. Aivan kuin en olisi enää ollut olemassa.

Sami kiittää uutta pääjohtaja Gita Kadambia, joka uskalsi tarttua epäterveeseen työkulttuuriin ja antoi lopulta Grevelle potkut.

Sonja koskettaa Samia selästä.

– Joo, ootas. Menee vähän lujaa, Sami sanoo, kun havaitsee kiihtymisensä taakse jääneestä epäoikeudenmukaisuudesta. Rauhoittava käsi on tarpeen.

Jooga helpottaa kipuja

Sonjallakin on takanaan jo hämmästyttävä 12 vuoden ura, jonka hän aloitti Turun kaupunginteatterissa, ensin 16-vuotiaana tanssiryhmässä.

– Olen näyttelijänä itseoppinut kuten Sami. Tiedän, että kolmenkympin ikä on naisnäyttelijälle maaginen rajapyykki. Nuori naisnäyttelijä määritellään alle kolmekymppiseksi. Onneksi kiinnostavimmat roolit alkavat vasta nuorten prinsessaroolien jälkeen.

Samilla oli kova ikäkriisi ennen kuin hän täytti 50.

– Odotin sitä hetkeä oikein kello kädessä. Mutta tunnenkin itseni nykyisin yhtä eläväksi kuin olin 10–15-vuotiaana. Vanhenemisesta toivon vain, että ruumiini olisi kivuton ja toimiva.

Vaivat ovat tulleet hänelle totisesti tutuiksi. Tanssija ei tervettä päivää näe: hänen jalkansa on leikattu kuudesti. Selkä antoi ikävän muistutuksen joitakin vuosia sitten Kuopio tanssii ja soi -festivaalien jälkeen.

– En pystynyt ottamaan askeltakaan välilevytyrän takia. Minut vietiin ambulanssilla sairaalaan. Jalkani eivät liikkuneet ollenkaan. Kieltäydyin leikkauksesta, kun vuorokauden sisällä kykenin liikuttamaan varpaitani.

Selkä jatkoi kuitenkin oireiluaan. Kun Sonjan ja Samin suhde alkoi, Sami pystyi kävelemään tuskin sataa metriä – nekin Sonjan tukemana.

Joogaohjaajaksi kouluttautuva Sonja vetää välillä parinkymmenen minuutin ohjelman myös Samille. Se on helpottanut Samin kipuja.

– Sanotaan, että tanssijaksi tuleminen kestää kahdeksan vuotta. Saman verran taitaa mennä, että sen identiteetin unohtaa. En lähde yhtä sähäkästi liikkeelle kuin nuorempana. Vaikka en voi enää tanssia, haluan pysyä kyllin kevyenä, että voin lentää.

Lentoharrastus ja lennonopettajana toimiminen ovat auttaneet häntä jäsentämään asiat kohdilleen.

– Lentäminen oli elämäni ensimmäinen suuri unelma. Se on tuottanut iloa näyttelemisen lisäksi, kun tanssiminen päättyi.

Oma Aika 13/2018. Sonja Sorvola ja Sami Saikkonen. Kuvaaja Minna Kurjenluoma.

Sami tarvitsee mökötysaikaa

Sami kertoo olevansa melankolinen ja vetäytyvänsä välillä kuoreensa. Sonja puolestaan yrittää muistuttaa, että maailma ei ole niin kauhean vakava paikka.

– Olen kuitenkin oppinut antamaan Samille myös mökötysaikaa, kun hän alkaa murjottaa. En pidä sitä suurena uhkana. Jos jaksan raaputtaa pintaa ja maanitella pari päivää, hän avautuu. Silloin sanon Samille, että lighten up.

– Ne ovat taikasanat. Sonja on aurinkoni.

Kun Sami tulee vieraaseen ympäristöön, hän ottaa mielellään heti kontaktia ihmisiin.

– Kaikki tykkäävät hänestä. Minua sen sijaan pidetään viileänä. Olen oppinut Samilta hyväntahtoista röyhkeyttä, matkinut häntä vähän. Minun ei aina tarvitse olla anteeksipyytävä ja pidättyväinen.

Samin on pitänyt oppia hyväksymään toinen sellaisena kuin tämä on.

– Aluksi minun oli vaikea pitää suutani kiinni, etten ryhtynyt neuvomaan Sonjaa. Kotona minun ei pidä olla mikään ohjaaja tai Talent-tuomari.

Hemmottelua arkisilla asioilla

Jatkuva yhdessäolo on tuonut suhteeseen omat haasteensa.

– Meidän on täytynyt opetella, miten erotamme toisistaan työ- ja kotiminän. Joskus on pidettävä huolta kellon kanssa, että lopetamme repliikkien lukemisen ja heittäydymme vapaalle.

– Hemmottelemme toisiamme pienillä asioilla. Sonja saattaa ostaa minulle hauskat kalsarit tai jonkin muun kivan vaatteen ja minä Sonjalle jäätelöpuikon.

Kotona Sonja kokkaa ja Sami tiskaa. Sami pitää hyvästä ruuasta, mutta voisi toisaalta nauttia päivittäiset kalorinsa pelkkinä pillereinä. Hänelle kelpaisi joka päivä pasta ja Sonjan kokkaama jauhelihakastike.

Kotivapaa tarkoittaa parille tavallisesti sohvalla löhöämistä ja tv:n katselua. Viime aikoina he ovat olleet koukussa Moderni perhe -sarjaan.

Sohvalle saattaa käpertyä myös puolivuotias Bruno-kissa. Sen hellyydenkipeät raapimisjäljet näkyvät myös Sonjan rinnuksissa.

Toistaiseksi Bruno saa riittää perheenlisäykseksi.

– Emmehän me edes tiedä, saisimmeko lapsia. Sellaisesta asiasta ei päätetä itse, Sonja sanoo.

– Jossain vaiheessa taksivalo syttyy, Sami sanoo ilme muikeana.

Uusia työkuvioita

Kenties pariskunta nähdään ensi vuonna kiertueella näytelmineen. Samin mielestä perinteinen, pelkästään julkisilla tuilla pyörivä teatteri on nykymuodossaan tullut tiensä päähän. Hän pohtii taiteelle uusia rahoituskuvioita.

Sonja kirjoittaa yhdessä Elina Aallon kanssa musiikkinäytelmää Broken Hearts Club, joka saa ensi-iltansa Kokoteatterissa joulukuussa.

Se koostuu episodimaisista kohtauksista, tavallisten ihmisten parisuhdetarinoista, mutta esitys kulkee käänteisessä aikajärjestyksessä. Ensin erotaan, sitten tullaan parisuhteen käännekohtiin ja lopulta rakastutaan.

– Näytelmä tarjoaa samastumista jokaiselle, joka on joskus ollut rakastunut tai haluaa rakastua. Jokainen ero on pieni maailmanloppu, mutta myös uusi mahdollisuus, Sonja sanoo.

– Tuo käänteinen järjestys, se on nerokas oivallus, Sami sanoo.

Pienin askelin kohti unelmia

Rakkauden ja työn lisäksi pariskuntaa yhdistää myös turkulaisuus – tosin Sami sanoo olevansa alkujaan ”Porissa syntynyt raisiolainen bensalenkkari, josta ei pitänyt tulla mitään”. Turkuun he suuntaavat mielellään yhä minilomille. Silloin he käyvät tapaamassa vanhempiaan ja tavallisesti myös syömässä ravintola Tintåssa.

Menneenä hellekesänä heidän vapaa-aikansa kului veneillessä Helsingin saaristossa ja runsaan viikon Italian-matkalla.

– Sonjaa luullaan Italiassa usein italialaiseksi. Häneltä jopa kysytään tietä, Sami sanoo.

Molemmat tuntevat maahan intohimoa. Sonja myös puhuu italiaa. Hän pitää italialaisten ja ranskalaisten tavasta näytellä, eikä hänelle ole mahdoton ajatus hakeutua jossain vaiheessa epämukavuusalueelle, näyttelemään ulkomaille.

– Jano oppia ei katoa mihinkään.

Sami puolestaan toteaa, ettei hänellä ole enää aikaa tehdä asioita, joita ei halua.

– En tykkää olla kenenkään armoilla. Meri ei ole ääretön, vastaranta näkyy. Unelmat ovat päämääriä, joihin päästään pienillä siirroilla. Tuntuu, että ne karkaavat, jos niistä puhuu.

Kaikki haaveet eivät aina toteudu. Italian lomalla vauhtia rakastava Sami oli haaveillut kurvailevansa punaisella Fiat Spiderilla.

– Piti tyytyä mustaan Volkswagen Beetle -avoautoon.

Juttu on alunperin julkaistu Oma Aika -lehdessä 13/2018

Lue myös: Sirpa Suutari-Jääskö ja Jukka Haapalainen: ”Haluamme haastaa toisemme”