Salitreeni – tarpeellinen ja intohimoton

HyvinvointiLiikunta

Salitreeni – tarpeellinen ja intohimoton

Oma Aika arkisto | TEKSTI Oma Aika

Salitreeni – tarpeellinen ja intohimoton

Salitreeni ja tasapainoharjoitus kuuluvat ohjelmaani. Tunnustan, että asian tarpeellisuuden tiedostamisen pakosta. Teen ne välillä innokkaammin, välillä puolipakolla, mutta teen ne kerran viikossa, koska tiedän sen hyödyn. Käytän treenausaikaani nykyään muuhun enemmän – ja joskus kerron vielä mihin, mutta en nyt.

Olen tehnyt voimaharjoituksia (tässä setissä) säännöllisesti nyt kaksi ja puoli vuotta. Ja mitä huomaan? Treenaan toki isommilla painoilla kuin aloittaessani., mutta en paljon.

Huomaan eron muissa jutuissa: bodycombatissa hypyt pomppaavat paremmin, balancetunnilla voimaosiot tuntuvat kevyemmiltä. Koiran kanssa hallitsen keskivartalon entistä paremmin. Siis pidän itseni varmemmin pystyssä, kun herra Hamlet keksii jotain kivaa.

xxx

Tasapainoharjoituksia olen tehnyt pari vuotta kauemmin, koska olin erään onnettomuuden jälkeen täysin toispuoleinen. (No, se onnettomuus lyhyesti: Hamlet varasti pihvin, reagoin ja kaaduin, lähes mursin varpaani ja satutin SI-nivelen).

Tänä päivänä tasapainoni on ihan eri luokkaa kuin aloittaessani. Ja vaikka yhä inhoan harjoitukseen kuuluvia yhden jalan kyykkyjä, olen hemmetin ylpeä siitä, että nollapaino on vaihtunut 8-10 kilon punttiin molemmissa käsissä, fiiliksestä riippuen.

XXX

Eli kokemuksesta uskallan suositella jokaiselle ikäiselleni: voimat ja tasapaino paranevat, kun vain jaksaa treenata. Pikavoittoja ei valitettavasti ole.

Ja pikku vinkki: musiikki korvissa auttaa kummasti. Minun luureissani soivat salsa, son, reggaeton, Springsteen, kasaripoppi, J.J. Cale, Michael Jackson, Boy George – mikä milloinkin.