Sairaala tekee kansalaisesta alamaisen – kuka pitää puoliasi?

HyvinvointiYleinen

Sairaala tekee kansalaisesta alamaisen – kuka pitää puoliasi?

Oma Aika arkisto | TEKSTI Oma Aika

Sairaala tekee kansalaisesta alamaisen – kuka pitää puoliasi?

Sairaalassa ihminen muuttuu osaksi hoitokoneistoa. Tuntuu siltä, että sairas on terveydenhuollon vallankäytön hierarkian pohjimmaisena.

Sairaala on tullut minulle viime aikoina tutummaksi kuin olisin halunnut – kukapa sairautta toivoisi.

Jo poliklinikan vastaanotossa ihmiseltä riisutaan yksilöllisyys ja arvo.

Onko sairaus tarpeeksi vakava, jotta asiakkaaksi hyväksytään? Saattajanakin olo on kuin entisten sosialistimaiden raja-asemilla: ilmeettömiä kasvoja ja ylhäältä alas -arviointia, epäluuloa.

Tuntuu, että enemmän etsitään perustetta olla hoitamatta kuin perustetta hoitaa.

Ja nyt korostan, että maksan mielelläni veroja julkisesta terveydenhuollosta. Se huolehtii suurimmasta hädästä. Suomessa et joudu vaikkapa jättämään syöpälääkitystä kesken rahan takia kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa.

Enkä haluaisi vakavasti sairaana tai sairaan läheisenä alkaa arpoa, minkä hoitopaikan valitsisin. Toivon, että joku viisas terveydenhuollon ammattilainen valitsee puolestani – ja mielellään oikein.

Sairaala alistaa

Toki ymmärrän, että ison sairaalan poliklinikalla mittari voi olla kuolemanvaara: sydänkohtaus, onnettomuus jne. Mutta kyllä ihmisen elämä on vaakalaudalla muidenkin sairauksien vuoksi.

Minua hämmästyttää teorian ja käytännön ristiriita, mikä tietenkään ei ole harvinaista missään inhimillisessä toiminnassa. Juhlapuheissa ja haastatteluissa terveydenhuollon asiantuntijat korostavat ennaltaehkäisyä ja ihmisen kokonaisuutta.

Sairaalassa on tuntunut toisenlaiselta. Aatteiden ja todellisuuden välissä loiskii valtameri.

Sairaalaan ei tulla kiusallaan

Tekee pahaa sanoa, että missään en ole havainnut yhtä alistavaa ihmisten kohtelua kuin julkisessa terveydenhuollossa.

Totta kai ammattitaidon ja paneutumisen taso vaihtelee terveydenhuollossa kuten muissakin ammateissa. Työntekijöiden temperamentit ja ihmissuhdetaidot vaihtelevat, kuten ihmisillä yleensäkin.

Ymmärrän työn paineita, mutta harva meistä päätyy sairaalaan kiusallaan.

Monilla muillakin aloilla työskentelee pienipalkkaisia ihmisiä. Monet ihmiset kantavat työssään vastuuta. Kaikkiin töihin kuuluu rutiineja ja ikävyyksiäkin.

Miten siis voi esimerkiksi olla mahdotonta ottaa osaston kansliasta parikymmentä askelta ja kertoa tietoa janoavalle potilaalle, että hänen odottamallaan toimenpiteellä on kellonaika seuraavana päivänä? Ei minullekaan lähiomaisena sitä kerrottu ennen kuin tivasin.

Yritän ymmärtää sairaalaa

Episodi sairaalan etuoven tuntumassa.

Alkoholin ja tupakan kähentämällä äänellä puhuva, ei mitenkään iäkäs, mutta päihteiden kuluttama nainen vetää tupakkaa ja toisessa kädessä on kiinni tippapullo. Vieressä täydessä tuiskeessa oleva herrahenkilö meuhkaa tavalla, josta ymmärtää, että eivät ole kaksisella tolalla hänen omansa eivätkä pariskunnan asiat.

Itse olen ollut päivystyksessä lääkärin yön kestäneen työvuoron ensimmäinen selvä asiakas, kun mies aamusella kärräsi minut sinne nyrjäytettyäni nilkkani ruohonleikkurin kanssa. Lääkäri kiitti nollasta promillesta erikseen.

Suomessa alkoholi aiheuttaa terveydenhuollolle 79-140 miljoonan euron kustannukset vuodessa. Erikoissairaanhoidon polikliiniset käynnit puolestaan lisääntyivät alkoholisairauksissa jopa 55 prosenttia. (lähde THL)

Örveltäjät ja elämästään piittaamattomat saavat minut osin tajuamaan henkilökunnan turtumusta ja kyynisyyttä.

Kaikki kakarat piiskataan

Sairaalan käytävillä kävellessäni mietin, että hoitohenkilökunnan asenteista heijastuu jotain samaa kuin mummovainaani äidin kasvatusmetodista: jos yksi lapsi oli tehnyt pahaa, muori piiskasi kaikki yhdeksän.

Ankara Serafina kuitenkin eli 1800-luvulla, ja nyt on vuosi 2017.

Onneksi olen saanut huomata myös, että kun kone käy, se toimii ja inhimillistyykin.

Perusjuttu on silti, että sairas ihminen on varsin avuton. Vallantäyteinen asenne nitistää vahvankin.

Siltä varalta, että sairastun pahasti, toivon todella, että kohdalleni osuu osaava lääkäri ja että läheiseni pitävät puoliani, kun itse en pysty.