Retkeilyvinkit vasta-alkajalle

HyvinvointiYleinen

Retkeilyvinkit vasta-alkajalle

Koronakevään jälkeen kotimaan matkailu ja retkeily ovat kovassa huudossa. Elämyksiä ja nähtävää löytyy aivan kotinurkilta. Asiantuntijat kertovat vinkkinsä retkeilyn vasta-alkajille.

JULKAISTU 7.9.2020 | TEKSTI Anu Vallinkoski

Miten pääsee alkuun?

Jos luonnossa liikkuminen ei ole entuudestaan tuttua, kannattaa retkeily aloittaa kevyesti lähikohteisiin tutustumalla. Varsin monelta paikkakunnalta löytyy lyhyitä merkittyjä luontopolkuja, joilla ei pääse eksymään. Ota retkeilyvinkit haltuun.

”Päiväretkellä ehdottomasti aloittaisin. Tottumattomalle jo yksin epätasaisessa maastossa liikkuminen voi olla yllättävän raskasta. Yöpymiseen tarvittaisiin myös varusteita, joita ei ehkä heti ensimmäistä retkeä varten kannata hankkia”, Suomen Ladun ulkoilulähettiläs Kaisa Vermasheinä sanoo.

Hän tähdentää, että jokainen voi retkeillä itselle parhaimmin sopivalla tavalla. Yhdelle se on kävely, toiselle pyöräily, kolmannelle melonta.

Jos retkikohde ei ole entuudestaan tuttu, kannattaa siihen tutustua hieman etukäteen. Luontoon.fi-verkkosivuilta löytyy tietoa valtion ylläpitämistä retkeilyalueista ja kansallispuistoista. Kuntien sivuilla taas voi tutustua niiden ylläpitämiin kohteisiin. Sivuilta selviää esimerkiksi, millaisia palveluita alueella on saatavilla ja kuinka vaativia reitit ovat.

”Makkarapakettia ei kannata ottaa evääksi, jos alueella ei voi tehdä nuotiota tai voimassa on metsäpalovaroitus”, Vermasheinä antaa esimerkin.
Ammattiopisto Livian luontotiimin lehtori Kari Ennola huomauttaa, että retkeilyn alkuun voi päästä myös vaelluskurssilla tai opastetulla retkellä tai vaelluksella. Kursseja ja vaelluksia järjestävät esimerkiksi eräoppaat ja erilaiset yhdistykset.

 

Millaisessa fyysisessä kunnossa pitää olla?

Kari Ennolan mukaan fyysinen kunto ei juuri aseta retkeilylle esteitä. Reitti, sen vaativuus ja pituus sekä matkanteon vauhti pitää sovittaa omaan kuntoon. Rapakuntoisena ei kannata lähteä kilometrien vaellukselle.

Jos liikkuminen on hankalaa vaikkapa jalka- tai selkävaivojen vuoksi, kannattaa etukäteen lukea erityisen tarkkaan kuvauksia reiteistä. Esimerkiksi Luontoon.fi-sivulla on kuvattu valtion ylläpitämien retkeilyalueiden reittien vaikeustasoja.

”Esteettömät reitit sopivat kaikille. Niillä pääsee kulkemaan myös pyörätuolilla. Esteettömät reitit on aina merkitty. Tarjolla on myös helppokulkuisia reittejä, jotka eivät kuitenkaan ihan pyörätuolilla ilman avustajaa taitu”, Ennola kertoo.

Vermasheinä tähdentää, että omat krempat kannattaa ottaa retkeä suunnitellessa vakavasti. Monilla suosituilla reiteillä maa on kulunut kivien ja juurten päältä, joten ne eivät ole mukavia nilkkavaivaiselle tai helposti kipeytyville jaloille.

Myös hyväkuntoisten kannattaa etukäteen tutustua reitin vaativuuteen.

”Esimerkiksi Kevon luonnonpuistossa pitää paikoin mennä lähes pystysuoraa kanjonia ylöspäin. Se olisi minullekin vaikea reitti, vaikka olen tottunut liikkumaan maastossa”, Ennola sanoo.

Millaiset varusteet matkalle mukaan?

Retkivarusteita pakatessa kannattaa miettiä, millaiselle retkellä on lähdössä. Kevyelle päiväretkelle ei tarvitse ottaa mukaan suuria kantamuksia, mutta jos aikoo yöpyä, on tilanne toinen.

Ensimmäiseksi on syytä valita patikkamatkalle mukavat kävelyyn ja olosuhteisiin sopivat kengät. Epätasaisessa maastossa nilkkaa tukevat kengät ovat hyvät etenkin, jos on nilkkavaivoja. Suoretkelle kumisaappaat ovat omiaan.

”Makuja on monia. Yksi tykkää tukevista vaelluskengistä, toinen lenkkareista ja yksi kumisaappaista. Olenpa nähnyt jonkun joskus jopa paljain jaloin Karhunkierroksella”, Ennola selittää.

Hän huomauttaa vielä, että monesti ihmiset käyttävät vaelluksilla liiankin tukevia kenkiä. Hänen mukaansa tervejalkaisten olisi hyvä totutella kävelemään tukemattomilla kengillä, jotta nilkan lihakset kehittyisivät.

Olennaista kuitenkin on, ettei retkelle ota aivan uusia kenkiä suoraan laatikosta. Kengät pitää ajaa sisään ennen pitkää kävelyä.

Päiväretkelle Ennola ottaisi mukaan mukavien kenkien lisäksi sadevaatteet, villapaidan tai kevytuntuvatakin kylmyyden varalle, pienet ensiaputarpeet, mahdollisesti käytössä olevat lääkkeet, aurinkovoiteen, eväät, termospulloon juotavaa sekä hyvän repun.

Pidemmälle reissulle pitää edellisten lisäksi ottaa mukaan yöpymiseen tarvittavat varusteet: makuualusta- ja pussi sekä yöpymispaikka – esimerkiksi teltta, kangaslaavu tai retkeilyyn tarkoitettu riippumatto.

”Yöpyä voi toki myös puurakenteisessa laavussa tai autiotuvassa, mutta yllätysten varalta ottaisin mukaan myös vaikkapa teltan. Puulaavussa tai tuvassa ei välttämättä ole kaikille retkeilijöille tilaa”, Ennola lisää.

Hän huomauttaa, että yleensä retkeilijöiden tarpeisiin riittää melko pieni ja kevyt teltta.

”Jostain syystä aloittelijoilla näkee hyvin järeitä telttoja. Niissä on enemmän kannettavaa.”

Toinen aloittelijan tekemä virhe on Ennolan mukaan vaihtovaatteiden liian suuri määrä. Vaelluksella vaatteita ei vaihdeta joka päivä. Mukaan olisi hyvä varata vaihtoalusvaatteet ja kastumisen varalta toinen vaatekerta.

Yön yli retkelle pitää pakata mukaan myös retkikeitin ja tarvittavat ruokailuvälineet sekä hygieniatarvikkeet.

”Fiksu kuljettaa mukanaan myös istutuslapiota, jolla voi peittää omat tuotoksensa”, Ennola vinkkaa.

Kaiken kantamiseen tarvitaan yön yli retkellä tai usean päivän vaelluksella hyvä rinkka. Pelkästään vaeltamaan lähtevän tavaroiden pitäisi mahtua 65 litran rinkkaan. Jos mukaan pakkaa vaikkapa kalastusvarusteet saattaa isompi rinkka olla tarpeen.

 

Millaisia taitoja retkeilijän pitää hallita?

Kartanlukutaito ja kompassin käyttö – näiden taitojen opettelua sekä Vermasheinä että Ennola suosittelevat, jos aikoo vähänkään enemmän retkeillä.

”Puhelimet ja gps-laitteet voivat olla hyvä apu, mutta eivät se ensisijainen keino suunnistaa. Gps ei ole aina täysin luotettava. Itselläni laite heitti erään kerran jopa 100 kilometriä. Laitteet vievät myös paljon sähköä. Suunnistustaito on tarpeen, jos lähtee merkittyjen reittien ulkopuolelle. Suunnistustaitoa voi toki harjoitella reiteilläkin”, Ennola sanoo.

Ennen ensimmäistä yöpymistä olisi myös hyvä kuivaharjoitella teltan tai laavun pystyttämistä ja retkikeittimen käyttöä vaikka omalla pihalla tai puistossa.

”Nukkumistakin voi kokeilla etukäteen. Makuualustan ja -pussin kanssa voi koettaa nukkua vaikka omalla parvekkeella. Oma varustus voi osoittautua liian kylmäksi. Myös rinkan kantamista lastissa voi kokeilla. Ja ne lenkkarit voivat koekäytössä osoittautua liian heppoisiksi kengiksi, Vermasheinä neuvoo.

Paljonko ja millaista ruokaa pitää varata?

Päiväretkelle eväänsä voi valita varsin vapaasti. Kukaan tuskin syö päivän aikana enemmän kuin jaksaa kantaa.

Usean päivän muonia sen sijaan pitää miettiä tarkemmin. Vaeltaessa kuluu paljon energiaa, joten muonaa tarvitsee paljon; toisaalta liikaakaan ei haluisi kantaa, sillä rinkassa jokainen ylimääräinen kilo tuntuu.

Asiantuntijat opastavat pakkaamaan mukaan kuivaruokaa ja jonkin verran energiapitoisia herkkuja kuten suklaata tai pähkinöitä.

”Ensimmäiseksi illaksi kannan usein mukana jotain erityisherkkua, vaikkapa uusia perunoita. Niitä pitää kuitenkin kantaa vain se ensimmäinen päivä”, Vermasheinä kertoo.

Ennola laskee tarvittavat muonamäärät grammoissa. Yhtä päivää kohden olisi hyvä varata kullekin retkeilijälle 750 grammaa ruokaa. Määrä pitää sisällään sekä kuivaruuat että suklaapatukat. Sadassa grammassa pitäisi olla vähintään 300 kilokaloria.

Siihen, että matkan varrelta saisi kalastettua tai sienestettyä ravintoa, ei kannata luottaa.

”Sopivaan aikaan saa usein marjat aamupuuroon poimittua”, Vermasheinä huomauttaa.

Vettä kumpikaan ei suosittele kantamaan mukana juomapullollista enempää, ellei tiedä jo etukäteen, ettei kohteessa ole minkäänlaisia vesistöjä.

”Lapissa voi juomavettä ammentaa järvistä ja joista tekemättä sille mitään. Etelä-Suomessa juomavedeksi tarkoitettu luonnonvesi olisi hyvä keittää tai suodattaa pienen matkavedenpuhdistimen läpi”, Vermasheinä sanoo.

Retkeilijän etiketti

Luonnossa liikkuessa jokamiehenoikeudet ovat retkeilijän ohjenuora. Marjoja ja sieniä saa vapaasti poimia, mutta avotulta ei saa tehdä ilman maanomistajan lupaa. Samoin luvaton metsästys ja kalastus on kielletty.

”Ihan ykkösasia on se, että minkä jaksaa metsään kantaa, jaksaa kantaa sieltä myös pois. Roskat eivät kuulu luontoon. Tämä tuntuu itsestään selvältä, mutta sitä se ei valitettavasti kaikille ole”, Vermasheinä puuskahtaa.

Ennola miettisi myös nuotion tekemisen tärkeyttä. Kansallispuistoissa ja retkeilyreiteillä on kaikille sallittuja nuotiopaikkoja.

”Mutta pitääkö se nuotio aina tehdä? Kansallispuistoissa polttopuuta kuluu uskomattomia määriä ja huollossa on oma työnsä.”

Myös autiotupien käyttöön liittyy oma etikettinsä. Autiotuvat ovat ilmaiseksi kaikkien käytössä eikä niihin voi varata yösijaa. Etiketin mukaan viimeiseksi illalla tulevalle pitää tupaan aina tehdä tilaa. Jos mökki on täynnä, siirtyy ensimmäisenä tullut ja aikansa levännyt ulos telttaan nukkumaan. Autiotuvissa saisi yöpyä korkeintaan kaksi yötä kerrallaan.

”Ylipäätään retkeillessä pitää ottaa muut huomioon. Reiteillä on muitakin kulkijoita. Voi esimerkiksi miettiä, miten paljon voi metelöidä”, Ennola vihjaa.

Lue myös: Koli on koettava