”Puoliso on mustasukkainen lapsistani”

Omaterapeutti

”Puoliso on mustasukkainen lapsistani”

Tällä palstalla ratkaisukeskeinen terapeuttimme eve vaasmaa vastaa lukijoiden mieltä painaviin kysymyksiin.

JULKAISTU 3.4.2020 | TEKSTI Oma Aika

Olen 58-vuotias nainen ja elän parisuhteessa 52-vuotiaan naisen kanssa. Meillä on yhteisiä harrastuksia, hyviä ystäviä ja yhteisiä mielenkiinnon alueita.
Taustamme ovat kuitenkin erilaiset. Tästä kumpuaa ymmärtämättömyyttä, jopa riitaa arjessa.
Minulla on edellisestä suhteesta kaksi omillaan elävää lasta. He ovat minulle tärkeitä, meillä on tiivis suhde ja kannan heistä usein huolta. Puolisollani ei ole omia lapsia. Tuntuu, etten saisi huolehtia lapsistani. Haluaisin tavata heitä enemmän ja mieluiten yhdessä puolisoni kanssa.
Toivoisin, että voisimme olla omat itsemme menneisyyksiemme kanssa ja hyväksyä niiden tuomat ilot ja surut. Tuntuu, että joudun salailemaan tunteitani, huoltani ja ikävääni lapsistani.
Mitä teen, koska kummastakaan en halua luopua?
Pirjo Länsi-Suomesta

Hei Pirjo, Kuvaat hyvin tilannetta, jossa kaksi aikuista lähtee yhteiselle taipaleelle. Molemmilla on takanaan mennyt elämänsä hyvine ja huonoine muistoineen. Molemmilla on myös menneisyyden ihmissuhteet, joista toiset seuraavat mukana ja toiset jäävät taakse.

Kuulostaa hyvältä, että teillä on yhteisiä harrastuksia ja ystäviä. Se jo luo pohjan parisuhteelle.
Tilanne, jossa toisella on lapsia, voi aiheuttaa lapsettomassa puolisossa ulkopuolisuuden tunteen. Hänen voi olla vaikea ymmärtää syvää tunnetta lapsiisi. Tunne on hyvin inhimillinen, ja hänelle tosi. Olisi hyvä, jos löytäisitte yhteistä tekemistä, jossa myös lapsesi olisivat luontevasti mukana, ja puolisosi saisi mahdollisuuden olla osana perhettänne. Pakotetut sunnuntailounaat eivät välttämättä ole paras keino luoda yhteyttä.

Keskustelu aiheesta on parempi kuin himmailu ja salailu. Voisit vaikka aloittaa keskustelun siitä, mikä teidän parisuhteessanne on kunnossa. Voisitte tehdä listan suhteenne positiivisista puolista ja sen jälkeen keskustella niistä. Tämän jälkeen voisitte molemmat kuvata suhteenne huonommat puolet ja mitä parannuksia kumpikin toivoo. Kävisitte sitten vuorotellen kohta kerrallaan läpi molempien listan ja pyrkisitte kumpaakin tyydyttävään ratkaisuun.

Tärkeintä keskusteluissa ja ratkaisujen haussa on aito kuunteleminen ja kuuleminen.

On tärkeätä puhua toiselle niin, että hän haluaa kuunnella ja kuunnella itse niin, että toinen haluaa puhua aroistakin asioista.

On hyvä sopia lastesi kanssa, että he huomioivat puolisosi kommunikoimalla myös suoraan hänen kanssaan ja esimerkiksi kysyvät hänen mielipidettään.

Uskon, että pääset ajan kanssa avoimuuteen askel kerrallaan. Tilanne on teille kaikille ehkä vielä hieman vieras. Roolien selkeytyminen vaatii aikaa. Tärkeintä on olla rehellinen tunteistaan ja myös arvostaa toisen tunteita, vaikka ei aina olisi samaa mieltä.
Kysy Eveltä:

OMA AIKA -lehti, Ilmalankatu 2c, 00240 Helsinki
tai eve.vaasmaa@exento.fi