Pöydästä pöytään Virossa

Yleinen

Pöydästä pöytään Virossa

Viron uusi kulinaarinen reitti Toidutee on herkkusuun unelma. Reitillä käydään maistelemassa pientuottajien herkkuja maatiloilla ja pikkukylissä. Kaupan päälle tulevat hauskat kohtaamiset kokkien ja kasvattajien kanssa.

JULKAISTU 12.5.2020 | TEKSTI NI­NA­RO­SE MAOZ | KUVAT Robert Seger

Jo kol­man­te­na päi­vä­nä au­ton ta­ka­kont­ti al­kaa pul­lis­tel­la tu­li­ai­sia: yrt­ti­ruuk­ku­ja par­vek­keel­le, rai­kas­ta pork­ka­na-tyr­ni­hil­loa, maus­te­suo­laa, jos­sa tuok­su­vat kui­va­tut yr­tit, mus­ta­he­ruk­ka­kuo­hu­vii­niä ja kui­va­ka­laa. Olem­me vas­ta ruo­ka­reis­sun puo­li­vä­lis­sä, mut­ta hou­ku­tuk­sis­ta ei voi kiel­täy­tyä. Toi­du­tee, ruo­ka­reit­ti, yh­dis­tää ni­men­sä mu­kaan mat­kai­li­jat ja ruu­an pien­tuot­ta­jat.

Vi­ro­lai­set ovat yl­pei­tä omas­ta puh­taas­ta ruo­as­taan ja hy­vis­tä raa­ka-ai­neis­taan. Tääl­lä pe­rin­tei­set säi­lön­tä­ta­vat kui­vaa­mi­nen ja säi­lö­mi­nen osa­taan. Luon­nos­ta ke­rä­tään tal­teen an­ti­met vil­liyr­teis­tä sie­niin.

Ke­sän au­to­mat­koil­la kiin­nos­ta­vim­mis­ta her­kut­te­lu­pai­kois­ta ajaa hel­pos­ti ohi, jol­lei ole si­sä­pii­rin tie­toa. Ruo­ka­rei­tin rat­kai­su on ne­tis­sä toi­mi­va reit­ti­kart­ta. Toi­du­teen si­vuil­la va­li­taan mat­kan al­ku- ja pää­te­pis­te. Kiin­nos­ta­vat py­säh­dys­pai­kat li­sä­tään kar­tal­le tyk­kää­mäl­lä niis­tä. Lo­puk­si rei­tin voi ja­kaa ja tu­los­taa pdf-tie­dos­to­na.

Ja sit­ten vain mat­kaan! Ai­noa on­gel­ma on va­lin­nan vai­keus. Kaik­kien hou­kut­te­le­vien paik­ko­jen kier­tä­mi­nen kes­täi­si viik­ko­ja.

Marje Schmidt jätti uran Tallinnassa ja ryhtyi maatilamatkailuyrittäjäksi miehensä Kaidon kanssa.

Mal­las­lei­pä tuok­suu

En­sim­mäi­nen py­säh­dyk­sem­me Luht­re Tu­ris­mi­ta­lu on tun­nin ajon pääs­sä Tal­lin­nas­ta. Maa­ti­la­mat­kai­lu­y­ri­tys­tä luot­saa Mar­je Schmidt, joka jät­ti 14 vuot­ta sit­ten rans­ka­lai­sen kou­lun joh­ta­jan uran Tal­lin­nas­sa. Hän ihas­tui sil­loin pait­si ny­kyi­seen mie­heen­sä Kai­doon myös tä­män ko­ti­seu­tuun, Mar­ja­maan mai­se­miin. He os­ti­vat vuon­na 1897 ra­ken­ne­tun ta­lon.

– Talo oli hir­ve­äs­sä kun­nos­sa. Hii­ret hyp­pi­vät täl­lä ruo­ka­pöy­däl­lä ja mie­tin mon­ta ker­taa, et­tä mitä täs­tä tu­lee, Mar­je sa­noo.

Hy­vää tuli. Nyt vie­raat voi­vat ma­joit­tua ta­lon vie­ras­huo­neis­sa tai pi­ha­pii­rin ai­tois­sa, ja keit­ti­ön jät­ti­mäi­ses­sä lei­vi­nuu­nis­sa pais­tu­vat ma­koi­sat mal­las­lei­vät. Mar­je tar­jo­aa vie­rail­leen tuo­ret­ta lei­pää, säi­löt­tyä si­lak­kaa ja mui­ta it­se val­mis­tet­tu­ja ruo­kia.

Maa­lais­ro­man­tiik­kaa et­si­vil­le on va­rat­tu­na oma pik­ku­mök­ki met­säs­sä, eril­lään pi­ha­pii­ris­tä. Si­sään as­tu­es­sa täy­tyy ku­mar­tua, mut­ta ka­tos­sän­gys­sä saa hy­vät unet.

Alvar Roosimaan Jaanihanso Siidrivabriikissa valmistuu 100 000 pulloa siideriä vuodessa.

Sii­de­riä kol­hoo­sis­sa

Seu­raa­va py­säk­ki on puo­len tun­nin ajon pääs­sä Luht­res­ta. Jaa­ni­han­so Siid­ri­vab­rii­kin ome­na­tar­has­sa hää­rii Al­var Roo­si­maa. Pal­jon on muut­tu­nut vuo­des­ta 2000, kun tal­lin­na­lai­nen Al­var os­ti yh­des­sä vai­mon­sa kans­sa mö­kin Õu­nas­ta. 1700-lu­vun ta­lon ym­pä­ril­lä oli puu­tar­ha­maa­ta, ja Al­var pa­loi ha­lus­ta teh­dä jo­tain kä­sil­lään vas­ta­pai­nok­si työ­päi­vil­le ra­hoi­tu­sa­lal­la. Pien­pa­ni­mo­buu­mi oli val­loil­laan, mut­ta Al­var ei ha­lun­nut läh­teä kil­pai­le­maan olut­pa­ni­moi­den kans­sa. Hän päät­ti ryh­tyä val­mis­ta­maan ome­na­sii­de­riä. Yh­den eh­don hän aset­ti it­sel­leen: sii­tä pi­täi­si tul­la pa­rem­paa kuin kau­pois­sa myy­tä­vä.

Val­mis­tus­ti­la­na toi­mi­nut au­to­tal­li jäi pie­nek­si, kun ky­syn­tä kas­voi. Al­var ir­ti­sa­nou­tui työs­tään ja jät­ti Tal­lin­nan. Roo­si­maat oli­vat os­ta­neet ome­noi­ta lä­hi­ti­loil­ta, mut­ta pian he is­tut­ti­vat oman­kin ome­na­tar­han.

– Joka vuo­si ome­na­sa­to ja sitä myö­ten myös sii­de­ri on eri­lais­ta – sitä, mitä vi­ro­lai­nen luon­to tar­jo­aa, poh­tii Al­var.

Ülle Tamm on ollut yksi saaren 25 ympärivuotisesta asukkaasta jo viimeiset kolme vuosikymmentä, eikä mikään saa näyttelijä-kokki-toimittaja-valokuvaaja-luomukasvattajaa jättämään rakasta kotisaarta kuin hetkeksi.

Lähiruokaa parhaimmillaan: oman saaren kalastajien tuomaa kuhaa ja oman maan perunoita.

– Visi, visi! kutsutaan Virossa lehmiä laitumelta.

Trak­to­ril­la pe­ril­le

Jos jos­sa­kin ai­ka tun­tuu py­säh­ty­vän, se on Ma­ni­lai­din saa­rel­la, reip­paan puo­len tun­nin ajo­mat­kan pääs­sä Pär­nus­ta. Jo sa­ta­mas­sa mei­tä ter­veh­tii pirt­sak­ka emän­täm­me Ülle Tamm. Au­to jä­te­tään sa­ta­maan, kos­ka saa­rel­la kul­je­taan joko ja­lan, pyö­räl­lä tai pai­kal­li­sel­la tak­sil­la – trak­to­rin pe­rä­kär­rys­sä.

Meri pil­kot­taa tuon tuos­ta pit­ku­lais­ta saar­ta hal­ko­val­le tiel­le. Kään­ny­tään pu­na­mul­tai­sen mö­kin pi­haan.

Koi­rat tel­mi­vät pi­hal­la ja ta­lon ta­ka­na lai­dun­taa su­loi­nen ylä­maan­kar­ja, joka kat­se­lee elä­män­me­noa pak­sun ot­sa­tu­kan al­ta. Üllen naa­pu­ris­sa asu­va gy­ne­ko­lo­giys­tä­vä hoi­taa eläi­miä tar­vit­ta­es­sa.

– Vii­mek­si an­noin oh­jei­ta Lat­vi­as­ta kä­sin, mi­ten leh­män ja lam­paan poi­ki­mi­nen hoi­de­taan. Ne al­koi­vat sa­maan ai­kaan syn­nyt­tä­mään. Ei­kä sii­nä vie­lä kaik­ki – lam­mas sat­tui juu­ri tuol­loin syn­nyt­tä­mään kol­mo­set.

Ülle ta­ri­noi sa­mal­la, kun lam­paan­ka­re ja pu­na­juu­ri­li­su­ke ma­ri­noi­tu­vat uu­nis­sa. Hän rul­laa saa­ren ka­las­ta­jien pyy­tä­miä ku­ha­fi­lei­tä korp­pu­jau­hos­sa, ri­pot­te­lee til­liä ja sit­ruu­na­pip­pu­ria ja aset­te­lee ne fen­ko­lin­sie­me­nil­lä maus­te­tul­le pe­ru­na­pe­dil­le. Iso lo­raus ker­maa, ja koko ko­meus pää­see uu­niin. Lou­naan kruu­naa man­te­li­nen ra­par­pe­ri­pii­ras.

Vaik­ka Üllen ilois­ta ru­pat­te­lua, vi­ron ja suo­men se­koi­tus­ta, kuun­te­li­si pi­dem­pään­kin, on jat­ket­ta­va mat­kaa. Pik­ku­saa­rel­ta ei läh­de laut­to­ja mon­ta ker­taa päi­väs­sä.

Kalastajat myyvät tuotteitaan Hiidenmaan Tuulekala-festivaaleilla.

Tuulekala-festivaaleilla herkutellaan saaristolaisleivällä ja savukalalla.

Kannattaa tarkistaa kalenterista mitä Virossa juhlitaan seuraavaksi ja ajoittaa reissu jaanipäevaan, virolaiseen juhannukseen, jota vietetään aina 24.6, tai johonkin kesän ruokafestivaaleista.

Kalastajat myyvät tuotteitaan Hiidenmaan Tuulekala-festivaaleilla.

Nok­ka­hau­en juh­lil­la

Saa­vum­me Hii­den­maan saa­rel­le il­lal­la, ja löy­däm­me vuok­ra­mö­kil­le oh­jei­den ja na­vi­gaat­to­rin avul­la. Seu­raa­va­na päi­vä­nä läh­dem­me juh­li­maan nok­ka­hau­kea Tuu­le­ka­la-fes­ti­vaa­lil­le Or­ja­kun ky­län sa­ta­maan. So­lak­ka ja her­kul­li­nen nok­ka­hau­ki saa­puu Hii­den­maan ve­sil­le ku­te­maan ja saa niin vie­raat kuin pai­kal­li­set­kin liik­keel­le. Humu jat­kuu aa­mus­ta il­taan saak­ka tans­sie­si­tys­ten ja pai­kal­lis­ten muu­si­koi­den sä­es­tä­mä­nä.

Tallinnan Juur-ravintolan annokset ovat kuin taideteoksia.

Kahvin valmistus Juur-ravintolassa on kokonainen show. Kahvin valmistukseen vihkiytynyt Helina Adler kertoo jokaisen vaiheen kahvin alkuperästä, paahtamiseen ja uuttamiseen.

Tyylikäs Juur-ravintola sijaitsee vanhassa teollisuusrakennuksessa.

Upea jää­hy­väis­fies­ta

Ko­ti­mat­kan var­rel­la py­säh­dym­me Tal­lin­nas­sa. Päi­väl­li­nen Juur-ra­vin­to­las­sa on jää­hy­väis­fies­ta syö­min­ki­vii­kol­le. Ti­laan tas­ting-me­nun, jos­ta ei ma­ku­e­lä­myk­siä puu­tu. Kah­vil­la maus­tet­tu, juu­reen lei­vot­tu tat­ta­ri­lei­pä ja it­se kir­nut­tu voi suo­la­hiu­ta­lei­neen lius­ke­ki­ven pääl­lä on kuin pie­ni tai­de­te­os.

Keit­ti­ö­mes­ta­ri Kai­do Met­sa ka­ve­rei­neen tar­joi­lee ren­nol­la mei­nin­gil­lä val­mis­tet­tu­ja mut­ta lop­puun saak­ka hi­ot­tu­ja an­nok­sia.

TOI­DU­TEE

Ku­li­naa­ri­sen rei­tin si­vus­tol­ta (eng­lan­nik­si Es­to­ni­an Cu­li­na­ry Rou­te) löy­ty­vät kaik­ki koh­teet, niin pien­tuot­ta­jat kuin ma­joi­tus­vaih­to­eh­dot­kin:toi­du­tee.ee

Koh­tei­den lis­taa se­la­tes­sa voi poi­mia suo­sik­kin­sa lis­tal­le. Suo­sik­ki­pai­kat nä­ky­vät net­ti­kar­tal­la, jo­ten rei­tin suun­nit­te­lu on help­poa.

Si­vus­tol­la on tie­toa myös ku­li­naa­ri­sis­ta kurs­seis­ta ja ta­pah­tu­mis­ta.

Va­rauk­set kan­nat­taa teh­dä hy­vis­sä ajoin.

Ma­joi­tus­vaih­to­eh­to­ja on maa­ti­la­ma­joi­tuk­ses­ta mök­kei­hin ja ho­tel­lei­hin. Hin­nat al­ka­en noin 35 €/hen­ki­lö si­säl­tä­en aa­mi­ai­sen.

Ülle Tamm on ollut yksi saaren 25 ympärivuotisesta asukkaasta jo viimeiset kolme vuosikymmentä, eikä mikään saa näyttelijä-kokki-toimittaja-valokuvaaja-luomukasvattajaa jättämään rakasta kotisaarta kuin hetkeksi. Marje Schmidt jätti uran Tallinnassa ja ryhtyi maatilamatkailuyrittäjäksi miehensä Kaidon kanssa.Alvar Roosimaan Jaanihanso Siidrivabriikissa valmistuu 100 000 pulloa siideriä vuodessa.Lähiruokaa parhaimmillaan: oman saaren kalastajien tuomaa kuhaa ja oman maan perunoita.- Visi, visi! kutsutaan Virossa lehmiä laitumelta.Tuulekala-festivaaleilla herkutellaan saaristolaisleivällä ja savukalalla.Kalastajat myyvät tuotteitaan Hiidenmaan Tuulekala-festivaaleilla.Kannattaa tarkistaa kalenterista mitä Virossa juhlitaan seuraavaksi ja ajoittaa reissu jaanipäevaan, virolaiseen juhannukseen, jota vietetään aina 24.6, tai johonkin kesän ruokafestivaaleista.Kahvin valmistus Juur-ravintolassa on kokonainen show. Kahvin valmistukseen vihkiytynyt Helina Adler kertoo jokaisen vaiheen kahvin alkuperästä, paahtamiseen ja uuttamiseen.Tallinnan Juur-ravintolan annokset ovat kuin taideteoksia.Tyylikäs Juur-ravintola sijaitsee vanhassa teollisuusrakennuksessa.