Pepe Willberg ja Pauliina Visuri: ”Tässä iässä pitää skarpata”

Henkilöt

Pepe Willberg ja Pauliina Visuri: ”Tässä iässä pitää skarpata”

Oma Aika arkisto | TEKSTI Oma Aika

Pepe Willberg ja Pauliina Visuri: ”Tässä iässä pitää skarpata”

Vaimo ja manageri Pauliina Visuri, 58, kantaa Pepe Willbergille, 70, takahuoneeseen mandariineja, jotta elämäntapoihin tulisi terveellisempi tolkku. Pariskunta on laittanut hektisen arkensa remonttiin, sillä Pepe aikoo laulaa vielä pitkään.

Teksti Mirjami Haimelin

Kuva Fabian Björk

– Panette paikat heti remonttiin, Pepe Willberg tervehtii, kun kolistelemme valokuvaajan kanssa tämän laukut nurin kapeassa eteisessä Helsingin Pikku-Huopalahdessa. Olemme saapuneet laulajan kotiin niin kutsuttuun Terassitaloon. Eriskummalliseen kerrostaloon, joka 90-lukulaisella pöyhkeydellään hallitsee ympäröivää asuinaluetta.

Pepe sen sijaan ei pöyhkeile. 50-vuotisen laulajanuran jälkeenkin hän saattaa kommentoida vakavalla naamalla, ettei ole mielestään saanut aikaan mitään erityistä.

Onneksi on manageri ja vaimo Pauliina Visuri. Nytkin hän pyyhältää paikalle parin hääkuva kainalossa näyttääkseen, miten hyvin kuvaus tuolloin onnistui. Valokuvan ottamisesta on kymmenen vuotta.

Tai kuten Pepe Willberg on joskus tokaissut:

– Kaikesta on kauan.

Tämä sopii teemaan, sillä tänään puhumme siitä, mitä aika tekee ihmiselle.

Leikki kaukana: tenori laulaa

Eteisen pöydällä lepää ajokortti, joka todistaa, että Pepellä on mittarissa täydet seitsemän vuosikymmentä. Siitä huolimatta hän on juuri vetänyt runsaan kuukauden kuluessa kuusitoista kahden ja puolen tunnin konserttia, parhaimmillaan viitenä iltana peräkkäin.

Eikä nyt puhuta mistä tahansa rallatuksista vaan täysverisistä tenoriaarioista, jotka Pepe otti täydentämään juhlakiertueensa ohjelmistoa. Aariat ovat laulajalle armottomia, etenkin kun ne on riisuttu oopperakontekstin krumeluurista.

– Siitä on leikki kaukana, kun tenori alkaa laulaa. Oopperassa silloin joku yleensä kuolee, hän kuvailee.

Pepe ei uuvu tenorisfääreissä, sillä keho on tottunut. Laulamiseen käytettävä lihaksisto on ollut hanakassa käytössä viimeiset 50 vuotta. Mutta kuten mikä tahansa työkalu, ääni vaatii huolenpitoa.

Ja siinä sivussa koko mies.

Pauliina ja Pepe ovat havahtuneet siihen, ettei kummankaan keho jaksa enää tempoilevassa arjessa niin kuin ennen. Siksi pariskunta on päättänyt remontoida elämäntapansa yhdessä ravitsemuksen ja liikkumisen asiantuntijoiden kanssa.

– Periaatteessa me ollaan terveysorientoituneita ihmisiä, toteaa Pauliina, joka on alkuperäiseltä ammatiltaan työterveyshoitaja.

– Mutta kun vanhenee, sitä alkaa tarvita skarppausta liikkumisessa ja syömisessä. Niin helposti jumittuu vanhoihin kaavoihin.

Eroon paheista

Pepen ja Pauliinan arki tarkoittaa loputtomia nelosteitä, hotellielämää ja epäsäännöllisiä rutiineja. Ne rakentavat kaikkea muuta kuin terveellistä elämäntapaa.

– Keikkapäivinä aivan kaikki tapahtuu kellon mukaan, Pepe toteaa.

Viisarit määräävät, onko aikaa syödä tai käydä kävelyllä. Yleensä ei ole. Niinpä suuhunpantavaa metsästetään puolen yön paikkeilla milloin miltäkin huoltamolta.

”Mä en ole ollut ikinä mikään rokkikukko.”

Eväitä sentään on aina matkassa. Viime aikoina takahuonetarjoilut ovat näyttäneet samalta kuin pöytä, jonka ympärillä nyt nökötämme: mandariineja, omenoita, päärynöitä. Ei sentään munakoisoja.

– Mä en ole ollut ikinä mikään rokkikukko. Joissain paikoissa on automaattisesti jääkaappi täynnä kaljaa ja siellä joukossa se yksi jallupullo, mutta me ei yleensä tilata mitään etukäteen, kertoo Pepe, jonka elämään on mahtunut myös kosteampia aikoja.

Paheet ovat vähentyneet samaa tahtia kuin vuosia on tullut lisää. Tupakka vaihtui ensin nikotiinilaastareihin ja sitten nikotiinipurkkaan. Nyt tavasta jäljellä ovat vain Jenkki Professionals -tyynyt. Ilman niitä ei mennä minnekään.

– Mikä parasta, nykyään mä tuoksun hyvältä, Pepe myhäilee.

– No et ainakaan tupakalta, Pauliina kuittaa.

Kun kongi kolahtaa

Nuorina niin Pepe kuin Pauliinakin olivat riukumallisia. Elämä vei, eikä kiloja ehtinyt kertyä. Nykyisin vaa’alle ei ole aina niin hauskaa nousta.

Välillä pariskunta on yrittänyt hiihtoladulle ja kuntosalille, mutta liian usein harrastukset ovat väistyneet muiden kiireiden tieltä. Kun liikkumattomuus alkoi kymmenisen vuotta sitten toden teolla tuskastuttaa, Pauliina usutti miehensä kuntonyrkkeilemään.

– Ei siitä haittaa ole ollut, Pepe toteaa.

Treeneissä hypätään narua, punnerretaan, tehdään vatsalihasliikkeitä, ja sitten on ”kaikenlaista käsien heiluttelua ja säkin hakkaamista”. Kunnolla adrenaliini syöksähtää siinä vaiheessa, kun pannaan kypärät päähän.

– Se on jännä juttu. Kun kongi kolahtaa, niin pulssi nousee jumalauta tuhanteen. Tuijotat kaveria silmiin, siinä on jotain alkukantaista. Se on taistelutilanne.

Palautuminen ottaa aikansa. Kroppa ei meinaa asettua, jos harjoitusten väliin jää vain päivä tai pari.

Pauliinalla ei ole vastaavaa omaa harrastusta. Jos manageroinnilta jää aikaa, hän lähtee hölkkäämään pitkin Pikku-Huopalahden rantoja. Tai suihkii menemään uudessa soutulaitteessa, joka on nostettu mutkattomasti olohuoneen tyylihuonekalujen kylkeen.

Tukka hyvin, hampaat ehjät

Pepe Willberg ei kuulu miestyyppiin, joka ylettömästi vaivaisi päätään muiden mielipiteillä. Silti esiintyvän taiteilijan on silloin tällöin käytävä peilin edessä kääntymässä.

– Tukan pitää olla hyvin. Se on lähtökohta, Pepe sanoo.

– Ja hampaiden ehjät, Pauliina täydentää.

Vaatteensa Pepe valitsee sillä periaatteella, että ne tukevat sitä, mitä hän artistina kokee olevansa. Vaikka useimmiten vaatteet valitsee Pauliina.

– Sä haluat musta joulukuusen, Pepe hymähtää siniharmaassa pikkutakissaan. Vanhana popparina hän kulkisi mieluiten mustissaan.

Kerran käsky kävi läheiseen kauneushoitolaan, kun kulmakarvat rehottivat.

– Naiset katsoivat ikkunasta, että ei helvetti, tuleeko tuo vanha äijä tänne.

Tehtävä tässä maailmassa

Keväällä Pepeltä ilmestyy ensimmäinen hengellinen levy. Se voi tuntua yllättävältä – tai sitten ei. Vuosien mittaan saadusta palautteesta on käynyt ilmi, että moni tulkitsee hänen musiikkiaan hyvin voimallisesti.

Ja onhan Pepe levyttänyt muun muassa Johanna Iivanaisen kanssa rööpereitä huomattavasti syvällisempiä lauluja, jotka on sävelletty Tommy Tabermannin runoihin. Pepen levyjen runosävellyksiä on esitetty kirkoissakin.

”Tiedätkö, mun ei tarvi nykyään enää maindata. Ei mistään tai kenestäkään.”

Pauliina sanoo, että heillä on Pepen kanssa taipumusta tietynlaiseen hengellisyyteen. Ei tiukkapipoiseen uskonnollisuuteen vaan ajatteluun, jossa elämä nähdään kokonaisuutena. Jonakin, mitä on toisinaan syytä pysähtyä miettimään. Miksi täällä ollaan, miten pitäisi elää.

– Olen aina kokenut, että mulla on tehtävä tässä maailmassa. Ei ole ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin laulaa, Pepe toteaa.

Ehkä tästä varmuudesta johtuu, ettäPepe ei pokkuroi yleisön mieltymysten mukaan. Vuonna 2014 hän julkaisi tuottaja Matti Mikkolan ja sinfoniaorkesterin suuruisen Saimaa-bändin kanssa levyn, joka yllätti kaikki. Kriitikot villiintyivät, ja keikoille rynni nuorta väkeä entisten nuorten vanavedessä.

– Tiedätkö, mun ei tarvi nykyään enää maindata. Ei mistään tai kenestäkään.

Lue myös:

Susanna Rahkamo ja Petri Kokko: ”Urheilu-uran jälkeen olimme ihan lopussa”

Leena Harkimo ja Timo Kousa: ”Olemme tehneet rohkeita ratkaisuja”

Marjukka Havumäki työstään: ”Joskus tuntuu siltä, että mikään ei riitä”