Pekka Pouta: ”Negatiivisuutta en jaksa ollenkaan”

Henkilöt

Pekka Pouta: ”Negatiivisuutta en jaksa ollenkaan”

Meteorologi Pekka Pouta palasi vuosien jälkeen koulun penkille tutkimaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Raskaidenkin aiheiden vastapainoksi energiaa antavat hevimusiikki ja huumori.

JULKAISTU 12.5.2020 | TEKSTI SUVI LAHTINEN | KUVAT MIKA POLLARI

Pekka Pouta, 52, ei pitänyt lapsena lukemisen opettelusta. Se oli hidasta, samoin oli kirjottamisen kanssa. Nyt aikuisena hän on pohtinut, josko tähän olisi syynä lukihäiriö.

Lukion kirjoitusten aikaan hän luki englannin- ja ruotsinkielisiä dekkareita, esimerkiksi Alistair MacLeanilta. Niiden lukeminen ei ollut olleenkaan tylsää. Ja koska kielten opiskelu oli osoittautunut haastavaksi, dekkarit eri kielillä olivat hyvä oppimisen apuväline. Pekka uskookin nyt jälkeen päin niiden pelastaneen ainakin hänen ruotsin kirjoituksensa.

Tiedon saanti ja opiskelu yliopistossa kiinnostivat, joten Pekka oli valmis kehittämään myös niitä puolia, missä hänellä oli haasteita. Se kannatti, sillä vuonna 1987 hän kirjoitti Talvisalon lukiosta ylioppilaaksi kuuden ällän papereilla.

Lukion jälkeen oli valintojen paikka. Tutkiminen veti Pekkaa puoleensa, mutta pääaine oli hakusessa.

– Luin jo biologian pääsykokeisiin, ja jumitin taksonomian ja matojen luokitusten parissa. Tovin jälkeen ymmärsin, ettei se olisi minua varten.

Biologia hänestä ei siis tulisi, se oli nyt jätetty listalta pois. Pekka harppasi siitä maailmankaikkeuteen ja lähti opiskelemaan teoreettista fysiikkaa.

Vaihto meteorologiaan johtui oman alan kesätöistä, joita ensimmäisen vuoden opiskelijoille luvattiin. Pekka ajatteli, että voisi kesätöillään tienata rahat ja sitten alkaa tutkia mitä huvittaa.

– Kesätyöt olivat silloin lentokentällä kartan piirtämistä ja repimistä sekä sääsähkeiden laittamista järjestykseen ennustavalle meteorologille.

Nykyään tätä työnkuvaa ei enää ole, koska se hoituu automaatiolla. Pekan silloinen työnkuva lentokentillä on kuitenkin ollut vastuullinen pesti. Lentäjien soittaessa lennonjohtoon, tuli sääennusteiden olla ajoissa paikoillaan ja paikkansa pitäviä.

Tuttu tv:stä

Opiskelut jäivät kesken MTV3:n tarjottua töitä Huomenta Suomesta. Pekasta tuli kaikkien tunnistama, hevimusiikista diggaava meteorologi.

Vuodesta 1991 lähtien hänen sääennustuksiaan on nähty MTV3:n uutislähetyksissä ja erillisessä Päivän sää -ohjelmassa.

Pekka muistelee, kuinka aikoinaan myös Kympin uutisten sääosio sai miljoonayleisön. Nykyään katsojamäärät ovat vähentyneet, koska säätiedot löytyvät internetistä, silloin kun niitä tarvitsee.

– Minähän en ole koskaan ollut maikkarin leivissä, vaan olen Forecan palkkalistoilla.

Maikkari on siis alusta, jossa Pekka kertoo Forecan sääennusteet. Välillä töissä on niin hauskaa, että nauruun purskahdus tapahtuu suorassa lähetyksessä. Liika negatiivisuus onkin Pekasta raskasta.

Ilon pirskahduksista saavat nauttia myös tv-katsojat ruutujen toisella puolen.

Julkisuuteen Pekka on vuosien saatossa tottunut, eikä häntä haittaa satunnaiset ilmojen kyselijät tai pokan pettäminen lähetyksessä.

– Onneksi pääsin aloittamaan tv-työni ennen kännykkäkameroiden aikaa. Julkisuus on muuttunut kuitenkin helpommaksi. Kukaan ei ole enää niin iso julkkis, kuin aloittaessani tv-työni.

Ukonilmalla Pekan saattaa löytää ihailemasta salamointia ja kertoilemassa sen etäisyyksistä muille.

Kiehtova meri

Ukonilmalla Pekan saattaa löytää ihailemasta salamointia ja kertoilemassa sen etäisyyksistä muille.

Mutta meri kiinnostaa häntä erityisesti. Pekka muistelee, kuinka meri ja meri-ilmasto ovat näyttäytyneet hetkellisesti yllätyksellisenä ja voimakkaana.

– Olimme kanootilla merellä. Sumu ympäröi meidät yhtäkkiä ja kuulimme läheltä hyvin voimakkaan laivan sumutorven. Suuri laiva ohitti meidät reilun sadan metrin päästä, mutta se tuntui kyllä olevan lähempänä. Lusikoimme merta kuin soppaa ja pääsimme lopulta turvallisesti rantaan.

Ja juuri meri ja sen tuntemattomuus Pekkaa kiinnostaakin.

Gradun äärellä

Pekan meteorologian opintojen aloittamisesta on yli kolmekymmentä vuotta. Työnteko on vienyt mukanaan, eikä opintojen jatkamiselle ole ollut suurempaa tarvetta. Hän kävi tosin välillä opiskelemassa matematiikkaa ja joitakin meteorologian kursseja.

Vuonna 2019 tuli kuitenkin ukaasi: opintojen vanheneminen. Helsingin yliopistosta otettiin Pekkaan yhteyttä ja kysyttiin, josko hän palaisi opintojen pariin ja saattaisi gradun vuosikymmenten jälkeen valmiiksi.

Pekka kertoo olevansa innoissaan gradusta ja toivoisi tärkeälle aiheelle enemmän huomiota. Hän käsittelee lopputyössään Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n raporttien viimeisintä versiota, joka liittyy Pohjois-Atlantin valtameren kiertoliikkeen muutoksiin sekä muutosten vaikutuksiin Euroopan ilmastossa.

Mahdollisia vaikutuksia ja skenaarioita on Pekan mukaan monia. Yksi sellainen on kiertoliikkeen pysähtyminen: Silloin lämmintä merivettä ei enää tulisikaan pohjoiseen, ja se voisi kääntää kehityksen niin, että säätila pohjolassa kylmenisi.

Mahdollisuus on pieni, mutta se on olemassa. Kaikki skenaariot on otettava huomioon, ja niitä Pekka nyt tutkii gradussaan.

– Ei tämä aihe gradulla riittävää huomiota saa. Toivoisinkin tutkijoiden kiinnittävän ilmastonmuutoksesta puhuttaessa enemmän huomiota merten käyttäytymiseen.

Pekka kertoo pohtivansa mielellään suuriakin maailman asioita. Siihen hän ei väsy.

Hevimies ei väsy pohtimiseen

Tehdessämme tätä juttua maaliskuun puolivälissä, emme voi välttää keskustelua koronaviruksesta. Pekka ymmärtää epävarmuuden tuoman huolen.

Hän miettii koronavirusta ja ilmastonmuutosta.

– Molempien hoidossa tarvittaisiin yhteistyötä kansallisten rajojen yli, mutta nyt ei hyvältä näytä. Hetken ajattelin, että korona näyttäisi meidän kaikkien olevan samaa laumaa Kiinasta Yhdysvaltoihin. Mutta ei.

Pekka kertoo pohtivansa mielellään suuriakin maailman asioita. Siihen hän ei väsy.

– Joskus on toki hyvä saada paskahalvaus näiden kaikkien asioiden tiimoilta ja manattava kaikki ulos. Mietin juuri, että mitä jos suurvaltojen päättäjiksi pääsisi vain naisia? Trumpille ja Putinille sanottaisiin, että tämä on ihan omaksi parhaaksenne.

Stoppi negatiivisuudelle

Suurien ja raskaidenkin aiheiden pohtimisten vastapainoksi huumori ja ilojen pirskahdukset ovat osa arkea, näinäkin päivinä. Pekka sanoo, ettei jaksa pitkään negatiivisia ihmisiä.

– En halua arvottaa ihmisiä tiettyjen piirteiden mukaan, mutta negatiivisia ihmisiä en jaksa. En vain jaksa. Heidän seuransa on raskasta ja energiaa vievää.

Energiaa Pekka löytää tunnetusti hevimusiikista, mutta mikä tahansa hevi ei käy.

– Temmon pitää olla hieman sydämen lyöntiä nopeampi, eikä hitaita kohtia saa olla liikaa. Ne latistavat tunnelman.

Hevimusiikin energian Pekka löysi aloitettuaan aikaiset aamuvuorot maikkarilla.

– Huomasin, että se musiikkilaji auttaa minua jaksamaan.

Bändit, jotka Poudan stereoissa raikaavat ovat muun muassa Slayer ja Pantera.

Hevin vastapainoksi Pekka viihtyy myös rauhallisessa metsässä, mökillään Savonlinnassa. Hän kertoo fiilistelevänsä sitä, kun löytää koskemattoman metsänpalan, josta voi poimia sienet risottoon – Poudan poppoon lemppari.

– Ihan simppeleitä juttuja, mutta kuitenkin niitä tärkeimpiä. Heviä ja iisiä, sopivassa balanssissa.

Borderterrieri Sini on aina mukana

Pekan ja hänen puolisonsa Mari Sarolahden koira, borderterrieri Sini on senkin television säälähetyksistä tuttu. Koira on tällä hetkellä aivan maansa myynyt, kun ei pääse studioille töihin. Isäntä on sairauslomalla.

Pekka loukkasi jalkansa liukastuttuaan ulkona maaliskuun alussa. Toipuminen vie aikansa ja pienoista takapakkia siihen toi jalassa todettu veritulppa. Kotona kätketään nyt siis nappuloita huolella ja yritetään keksiä uusia puuhia ja viihdykettä.

– Sinin luonteesta kertoo paljon se, että kun koirien älyleluun laitettiin luukkujen alle nameja, Sini nappasi kulmasta kiinni ja ravisteli kaikki namit ulos. Se ei miellyttämisenhalusta tee yhtään mitään.

Sini on ollut tärkeä osa Huomenta Suomen tiimiä vuodesta 2017 lähtien. Rapsutuksia, herkkuja ja julkkisvieraita, mikä työ! Ei ihme, että se kaipaa töihin.

– Kävimme nyt sairausloman aikana Sinin kanssa maikkarin Viiden jälkeen -ohjelman lähetyksessä, ja se oikein tärisi innosta, kun nousimme taksiin.

Jos jalka paranee toivotusti, Pekka ja Sini nähdään sääkarttojen äärellä jälleen toukokuussa.