Kenen elämää elät?

Omaterapeutti

Kenen elämää elät?

Tällä palstalla ratkaisukeskeinen terapeuttimme Eve Vaasmaa vastaa lukijoiden mieltä painaviin kysymyksiin.

JULKAISTU 10.12.2020 | TEKSTI Eve Vaasmaa

Kysymys:


Olen ollut parisuhteessa 16 vuotta. Olen kerran eronnut ja minulla on lapsia edellisestä avoliitosta. Välit lasteni ja heidän isänsä kanssa ovat hyvät.

Ongelmaksi on muodostunut nykyinen puo­lisoni ja yhteinen elämämme, jota en tunne enää omakseni. Minulla on aina ollut laaja ystäväpiiri, mutta olen vuosien mittaan huomannut, että tapaan heitä yhä harvemmin. Mieheni järjestää menoja kalenterin täydeltä. Menot ovat yleensä hänen mielenkiinnon kohteitaan. On jääkiekko- ja jalkapallo-otteluita ja sukulaisvierailuja ympäri maata. Minusta on alkanut tuntua, että olen maskotti, joka kulkee mukana.

Tunnen olevani häkissä. Suhde on muuten turvallinen, mutta minulla ei happi kulje. Olen yrittänyt keskustella mieheni kanssa ja tuoda toiveitani esiin. Hänen mielestään meillä hyvä ja tasapainoinen suhde ja kaikki hyvin.

Nimim Ahdistunut, 57

Vastaus:

Hei ahdistunut!
Parisuhteen alkaessa olemme usein hyvin joustavia kaikissa järjestelyissä. Pyrimme huomioimaan toisen tarpeet ja toiveet tarkasti. Ajan mittaan huomaa, että on hukannut oman elämänsä ja lähtenyt elämään toisen elämää. Näin voi käydä varsinkin, jos uusi puoliso on jotenkin ylivertainen edelliseen verrattuna, esimerkiksi varallisuuden tai turvallisuuden johdosta.

Jos esimerkiksi edellisessä suhteessa on joutunut hoitamaan kaikki asiat itse, niin vastuunotto voi uudessa suhteessa tuntua hyvältä ja turvalliselta. Näin tavallaan antaa elämänsä avaimet toiselle ensin vain helpotuksesta. Toiselle se näyttäytyy teidän tapana elää, eikä hän näe siinä ongelmaa. Hankalimpia ratkottavia ovat juuri tällaiset tilanteet, joissa kummassakaan ei ole mitään erityistä vikaa, mutta painosuhteet ovat vinksallaan.

Sinun kannattaa nyt ensin tutkiskella, mitkä asiat ovat hyvin. Sitten voisit miettiä kaikessa rauhassa, mitkä ovat ne palaset, jotka puuttuvat elämästäsi. Mieti rauhassa ja punnitse, mitä haluat takaisin elämääsi. Tämän jälkeen sinun on helpompi esittää konkreettisia toiveita miehellesi ja hänen on helpompi ne hyväksyä. Toiveita kannattaa annostella sopivina palasina. Tällaisissa keskusteluissa on hyvä nostaa esille myös toisen kiinnostuksen kohteet, esimerkiksi mukavat sukulaiset, joiden luona on kiva käydä. Muista kertoa myös siitä, että omat ystäväsi ovat sinulle tärkeitä ja haluat tavata heitä.

Et kerro, onko sinulla lapsenlapsia. Sekin on yksi vaihe elämässä, jossa toinen voi tuntea jäävänsä ulkopuolelle. Sinun on hyvä heti aluksi sopia siitä, miten aiot isovanhemmuuteen osallistua. Muuten asiasta voi tulla kaikille raskas.

Rakastuminen ja uuden suhteen aloittaminen on aina poikkeustila, joka ei pidä ketään yhdessä ikuisesti. Siihen tarvitaan asioita, jotka yhdistävät puolisoita niin, että molempien ydin­tarpeet säilyvät. Niitä voivat olla tarve harrastaa yhdessä, tarve keskustella, mutta myös tarve omaan yksityiseen elämään. Kumppanin voi olla vaikea antaa toiselle sellaista, jota itse ei pidä tärkeänä. Tärkeintä on aito halua ymmärtää toista ja hänen tarpeitaan. Näin erilaisuudet eivät ole niin voimakkaasti yhteisen onnen tiellä.

Rohkeutta itsetutkiskeluun ja keskusteluihin puolison kanssa!

Kysy eveltä, OMA AIKA -lehti, Ilmalankatu 2 C, 00240 Helsinki
tai eve.vaasmaa@exento.fi

Lue muut Omaterapeutti -kysymykset ja vastaukset tästä.