Olemme toisillemme oikeat

Tunteet

Olemme toisillemme oikeat

Tiina ja Markus rakastuivat nuorina Helsingissä. Sen jälkeen he elivät eri mantereilla yli 30 vuotta. Puolitoista vuotta sitten pari palasi yhteen viettääkseen loppuelämänsä yhdessä.

JULKAISTU 24.11.2020 | TEKSTI Anna-Liisa Hämäläinen | KUVAT Mika Pollari

Tiina Anttila, 58, ja Markus Kolinen, 59, istuvat kauniin puupöydän ääreen rinnakkain ja katsahtavat toisiinsa tavalla, joka sulkee pois pahan maailman. Ja kuin mukana olisi ilon ohella yhä ihmetystä siitä, että tässä he ovat. Yhdessä, yhteisessä kodissa Helsingin Jollaksessa.

Kiihkeän nuoruudenromanssin kokenut pari eli erillään, toisistaan tietämättä ja eri mantereilla yli 30 vuotta.

Sitten, kesäkuussa 2019, Tiina laittoi myyntiin talonsa Greenvillessä, Etelä-Carolinassa Yhdysvalloissa­, ajoi autonsa New Yorkiin ja lensi ­Xena-koiransa ja kahden kissansa kanssa Helsinkiin.

”Se oli rohkea teko”, Markus sanoo.

Romanssi syttyi joululomalla

Tarina alkoi Nilsiän Tahkovuorelta joulun tienoilla 1984. Helsinkiläisnuoret Tiina ja Markus olivat laskettelemassa ystäviensä kanssa. Markus on ollut samalla luokalla Tiinan lempiserkun, Matin, kanssa. Tiina oli asunut 14-vuotiaasta asti Floridassa, Yhdysvalloissa, mutta opiskeli Espanjassa.

”Kiinnitin huomiota energiseen, sporttiseen ja kauniiseen naiseen. Romanssi ei varsinaisesti syttynyt siellä, vaan tavatessamme uudelleen KY:llä Helsingissä”, Markus muistelee.

Tiina ihastui Markukseen heti. Mies oli komea ja pidättyväinen.

”Vaikutti siltä, ettei hän ollut kiinnostunut minusta. Hän oli minulle arvoitus. Hänestä tuli minulle haaste. Hän oli täysin erilainen kuin miehet, joita olin aiemmin tavannut.”

Helsingissä KY:llä Tiina teki aloitteen nähdessään Markuksen istuvan tuolissa. Hän meni tämän taakse ja laittoi kädet hänen silmilleen – arvaa, kuka!

”Siitä se roihahti. Menimme vaistojen ja tunteiden mukaan”, Markus muistelee.

Pari vietti yhdessä kaksi huumaavaa viikkoa Markuksen mökillä Puumalassa. Koko ajan oli tiedossa, että Tiina lähtee Suomesta.

”Emme puhuneet yhteisestä tulevaisuudesta. Halusimme vain viettää ne kaksi viikkoa yhdessä. Oli väistämätöntä, että Tiina asuisi ulkomailla”, Markus kertoo.

Vahva kotona olemisen tunne

Kaija-Maria Junkkari, tietokirjailija ja perheterapeutti, sanoo, että on mielenkiintoista, miten nuoruudessa tavatut ihmiset tuntuvat tutuilta, vaikka heidät kohtaisi uudelleen useiden vuosien jälkeen.

Hän kuvaa, että elämän voi ymmärtää vuosirenkaina. Kun nuoruusajan tutun tapaa pitkän ajan jälkeen, nuoruuden vuosirengas tulee esille. Ihmisillä on yhteisiä muistoja aikakausista. He ovat ehkä käyneet samanlaista koulua, kuunnelleet samaa musiikkia ja olleet innostuneita samantyyppisistä asioista.

”On erityisen kiehtovaa, kun tapaa entisen rakastetun vuosikymmenien jälkeen ja rakkaus syttyy uudelleen. Ihmiset näyttävätkin nuoremmilta ilon ja rakkauden takia. Rakkauden huuma on samanlaista joka iässä.”

Usein nuoruudenrakkaus taas ei ole voinut kestää kovin pitkään juuri siksi, että on oltu nuoria.

”Jos nuoruudenrakkaus koskettaa vuosikymmenien jälkeen, täytyy takana olla vahva kaipaus tai kotona olemisen tunne. Miksi tämä ihminen on ollut tavalla tai toisella mielessäni? Mitä välillämme oli, ja mitä se voisi olla nyt?”

Junkkari ajattelee myös entistä enemmän, että rakkaudellinen myötätunto on hyvä pohja ihmissuhteelle.

”Silloin olemme valmiita kuulemaan ja jakamaan asioita.”

Liittoja Suomessa ja Italiassa

Tiina palasi Espanjasta Yhdysvaltoihin, valmistui maisteriksi ja muutti seuraavana päivänä Italiaan.

”Ajattelin Markusta paljon ja ikävöin häntä. Mutta olin nuori ja sosiaalisesti villi. Tapasin uusia ihmisiä ja aloin seurustellakin. Kun emme voineet nähdä pitkään aikaan, suhde  sammui, enkä tiedä, kumman puolelta.”

Italiassa hän meni naimisiin paikallisen miehen kanssa. Pari asui maatilalla, piti ratsastuskoulua, ja Tiina kilpaili. Hän eli unelmaansa, sillä hän oli halunnut asua maalla ja pitää hevosia. Liitto kesti kuusi vuotta.

Eron jälkeen Tiina jäi Italiaan pariksi vuodeksi ja palasi sitten Amerikkaan. Hän työskenteli espanjan ja englannin opettajana ja tulkkina. Uutta avioliittoa ei tullut. Hänellä oli kaunis talo Greenvillessä, Etelä-Carolinassa. Myös Wyomingista tuli tärkeä paikka, siellä hän ratsasti ja patikoi.

Puolentoista vuoden kuluttua Tiinan lähdöstä Markus tapasi tulevan puolisonsa. He menivät naimisiin, ja perheeseen syntyi kaksi tytärtä.

”Avioliittoni oli hyvä. Siinä oli rakkautta ja turvallisuuden tunnetta niin lapsille kuin toisillemme. Kun erosimme, välimme säilyivät hyvinä ja ovat sitä edelleenkin.”

Perheterapeutti Junkkarille tämänkaltaiset lauseet ovat hyvä merkki.

”Varsin monella on ollut puoliso tai useampiakin ja läheisiä suhteita. Mitä niistä on oppinut itse ja mistä on kiitollinen? Miksi olen eronnut, miksi ehkä tulin hylätyksi? On hälyttävää, jos kumppani alkaa haukkua eksiään. Silloin on oletettavaa, että itsekin tulee haukutuksi jonakin päivänä.”

 

Hän on kohtaloni

Asettuminen viehättävään, valkoiseen taloon lähelle merta vaati kuitenkin vielä kaksi kierrosta.

Kesällä 2014 Tiina kävi Suomessa serkkutapaamisessa. Matti-serkku kertoi, ettei Markus ollut vieläkään lakannut puhumasta hänestä ja lähetti Markukselle tekstiviestin. Tämä oli paikalla puolessa tunnissa.

”Tiina oli ollut kyydissä koko ajan. Hänellä oli oma paikkansa päässäni”, Markus kertoo.

Kohtaaminen oli jännittävä. He juttelivat siitä, mitä kumpikin on tehnyt viimeiset 30 vuotta.

”Markuksen kanssa synkkasi niin hyvin. Kipinät lensivät. Yhtäkkiä menin takaisin 30 vuoden taakse. Ei voi olla totta! Hän on kohtaloni”, Tiina muistelee.

Mutta jo seuraavana päivänä Tiina lensi takaisin Amerikkaan. He puhuivat, että syksyllä Markus voisi tulla Tiinan luo Greenvilleen. Tiina ajatteli sen olevan kohteliaisuus, ei totta. Lokakuussa Markus lähti Amerikkaan. Tiinaa pelotti.

”Meillä oli 30 vuotta sitten kahden viikon romanssi ja neljä yhteistä tuntia kesällä. Entä jos emme tulisi juttuun?”

Kaikki meni upeasti. He tutustuivat rauhassa toisiinsa Tiinan talossa.  Loma oli mieleenpainuva.

”Pohdimme, että haluamme elää yhdessä”, Markus kertoo.

Tarvittiin hurrikaani Irma

Markus ajatteli muuttavansa Amerikkaan, tai he voisivat asua osan vuodesta Suomessa, osan Amerikassa. Tiina ei halunnut repiä Markusta Suomesta, jossa hänellä oli lapset ja ystävät. Joulukuussa Tiina tapasi Suomessa Markuksen perheen ja lapset.

Sitten alkoi tulla logistiikkaongelmia, kuten Tiina muotoilee. Hänellä oli Amerikassa talo, koira ja kissoja. Hän työskenteli opettajana. Miten vuokrata talo pois puoleksi vuodeksi kerrallaan? Toisen kotimaassa ei olisi automaattisesti töitä.

”Sitten ystäväni pyysi minua kesäksi Wyomingiin. Sanoin Markukselle, että lähden sinne enkä tule Suomeen. Hän loukkaantui ja tuli surulliseksi. Välimme menivät jäisiksi. Se oli minun vikani.”

Kahden vuoden kuluttua, syyskuussa 2017, hurrikaani Irma uhkasi Greenvilleä. Markus halusi tietää, miten Tiina pärjää. Lokakuussa Tiina tuli Suomeen siskonsa hautajaisiin. Markus vei hänet syömään venäläiseen ravintolaan.

”Taas alkoi sama tunteiden mylläkkä. Markus tuli kanssani Amerikkaan. Halusin yhä olla yhdessä hänen kanssaan. Hän oli ainoa ihminen, jonka kanssa saatoin kuvitella viettäväni loppuelämäni”, Tiina kertoo.

Sitten täytyi tehdä iso päätös. Tiina oli kyllästynyt Amerikkaan, mutta häntä pelotti muuttaa Suomeen ilmaston takia. Hän oli asunut vuodesta 1976 Floridan ja Etelä-Carolinan valossa.

”Kun mietin tätä, ystäväni sanoi, että Markus on valoni”, Tiina sanoo.

Asuttuaan Helsingissä puolitoista vuotta Tiina on huomannut, että Suomi on kansainvälisempi ja hyväntuulisempi kuin 1970-luvulla. Suomalaiset ovat joustavia ja täsmällisiä eivätkä ala heti udella yksityisasioita kuten amerikkalaiset.

”Mutta ainoa tapa, jolla olen tutustunut suomalaisiin, on ollut koirani Xena.”

Amerikasta hän kaipaa englannin kieltä, ystäviä ja Wyomingia.

Olemme samassa joukkueessa

Aikuiseen suhteeseen ei kuulu ajatus yhteisistä lapsista.

”Se voi olla suuri helpotus ja myös suuri kipu, jos toinen olisi halunnut suhteissaan lapsia eikä ole saanut. Jos taas lapsia on, ja he pärjäävät elämässään, suhteessa on enemmän keveyttä ja tilaa kahdenkeskisyydelle”, Kaija-Maria Junkkari sanoo.

Aikuisille lapsille vanhemman uusi rakkaus voi olla järkytys. Junkkarin mielestä heidän tulee muistaa, että isällä ja äidillä on oma elämä vanhemmuuden ulkopuolella. Toisaalta uusi elämänkumppani voi olla suuri ilo. Ei tarvitse olla huolissaan vanhemman mahdollisesta yksinäisyydestä.

”Yksi tytär sanoi nuorentuneensa itsekin, kun äiti meni naimisiin”, Kaija-Maria Junkkari sanoo.

Markuksen aikuiset tyttäret olivat uteliaita tapaamaan Tiinan.

”He pitivät Tiinan luontevuudesta, suoruudesta ja roolittomuudesta. Lapseni kuuluvat meidän joukkueeseemme”, Markus kertoo.

Tiina kiittää, että tytöt ovat ottaneet hänet mukavasti vastaan.

”Saan olla oma itseni ja tykkään heistä hirveästi.”

Kuuntelimme sydäntämme

Kun pari on ollut erillään vuosikymmeniä, toiseen on tutustuttava uudelleen. Parhaimmillaan elämänkokemus antaa suhteeseen viisautta. Vanhempana huomaa herkemmin myös hälytysmerkit.

”Arvomaailma, mustasukkaisuus tai omistamisen halu ei muutu. Elämä on lyhyt, eikä kannata suostua huonoon suhteeseen”, Kaija-Maria Junkkari opastaa.

Markus sanoo, että rutiineistaan pitää tinkiä ja ottaa toinen huomioon.

”Molemmat ymmärrämme, että toinen on ihminen, jonka kanssa kannattaa laittaa itsensä likoon. Voisimme elää yksinkin, mutta jos haluamme elää parisuhteessa, olemme toisillemme oikeat”, Markus sanoo.

Kummallekin on tärkeää antaa toiselle tilaa omiin asioihin, ystäviin ja harrastuksiin.

”Kun tapasimme, olimme hirveän nuoria ja meillä oli vähän aikaa. Se oli epätodellista huumaa. Vanhempana tietää, ettei huuma pysy. Rakkaus ottaa erilaisia muotoja. Luottamus ja rehellisyys ovat suhteen a ja o”, Tiina toteaa.

Yhteen ihmiselämään mahtuu monta rakkautta, mutta Kaija-Maria Junkkari sanoo, että käy raskaaksi, jos on hurjasti suuria rakkauksia.

”Suosittelen yhtä suhdetta kerrallaan. Jos alkaa etsiä vanhaa rakkautta, ja toinen on parisuhteessa, tulee menneeksi toisen parisuhteen väliin. Se voi aiheuttaa lopulta paljonkin tuhoa, myös itselle.”

Tiina ja Markus eivät olisi lähteneet rakentamaan suhdettaan, jos jompikumpi olisi heidän uudelleen tavatessaan ollut parisuhteessa.

”Vapaina saatoimme kuunnella sydäntämme.”