Muistot muuttuvat ajan mukana

Tunteet

Muistot muuttuvat ajan mukana

Menneisyys koostuu muistoista, vaikka ihmisen muisti on hyvin epäluotettava. Samassa tilanteessa olleiden muistot voivat poiketa toisistaan merkittävästi.

JULKAISTU 27.1.2021 | TEKSTI Tiina Komi | KUVAT Adobe Stock

Muistot muuttuvat. Muisti on hauras ja epäluotettava. Yksityiskohdat tai voimakkaat tunteet eivät takaa muiston paikkansa pitävyyttä. Ihminen muistaa asioita tavalla, joka sopii hänen käsitykseensä itsestään.

Muistamme vain kapean kaistaleen elettyä elämää. Suuri osa muistoista on tiedostamatonta ainesta, joka on varastoitunut tavoiksi, tottumuksiksi, ajattelumalleiksi ja käsikirjoituksiksi, joista on vaikea saada kiinni.

Aivoista ei löydy arkistoa tai varastoa, johon muistomme tallentuisivat. Psykologi, tutkija Marja Saarenheimo kertoo, että muistot eivät sijaitse missään tietyssä aivojen osassa, vaan kudomme ne joka kerta uudelleen pienistä palasista. Muisto on olemassa vain sellaisena kuin ihminen sen juuri nyt muistaa. Sen jälkeen se hajoaa pieniksi sirpaleiksi aivojen hermoverkostoon.

”Tämä on siunaus. Jos ihminen muistaisi kaiken, mitä hänen elämässään tapahtuu, elämä olisi aika kaoottista. Aivot valikoivat koko ajan, mitä säilytetään, minkä annetaan mennä. Sekin, mitä säilytetään, muuttuu aikojen kuluessa, kun sitä tarkastellaan uudesta näkökulmasta.”

On olemassa supermuistajia, jotka eivät pysty unohtamaan asioita. Moni heistä kokee loistavan muistinsa kirouksena. Mieli täyttyy kaikenlaisesta sälästä ja supermuistajan on vaikea muodostaa ehyttä kuvaa itsestään.

Muisti on veijari

Saarenheimo kiinnostui muistista lisensiaattityöhönsä liittyvässä tutkimushankkeessa, jossa tehtiin 75-vuotiaiden elämänkerrallisia haastatteluja. Hän huomasi, että ihmiset kertoivat elämästään hyvin eri tavoin riippuen siitä, mihin he olivat elämänsä aikana kiinnittäneet huomiota. Hän jatkoi muistojen tutkimista väitöskirjassaan, jossa tarkasteli muun muassa merkityksiä, joita ihmiset antavat muistoilleen.

Muisti on veijari. Muistoille tapahtuu kaikenlaista, koska muistoa ei ole sellaisenaan olemassa vaan se on hajaantunut mielen sokkeloihin yksittäisinä elementteinä. Muistoihin liittyy paljon kuviteltua, luettua ja muiden ihmisten muistamia asioita.

Kaksi ihmistä muistaa saman tapahtuman eri tavalla, koska he havaitsevat asioita eri tavalla. Havaitseminen ja muistaminen eivät kuvaa maailmaa sellaisena kuin se on, vaan maailmaa tulkitaan niiden kautta. Emme koskaan havainnoi kaikkea, mitä jossain tilanteessa tapahtuu, vaan havainnoimme asioita tavalla, jotka sopivat odotuksiimme ja tapaamme tarkastella maailmaa.

Tunnetussa testissä ihmisille näytetiin koripallo-ottelua ja pyydettiin laskemaan, kuinka monta kertaa valkoinen joukkue pomputtaa palloa. Jälkeenpäin heiltä kysyttiin, kuinka moni huomasi joukkueiden keskellä kulkeneen mustaan gorillan asuun pukeutuneen henkilön. Vain harva huomasi gorillan, koska huomio kiinnittyi valkoiseen joukkueeseen ja palloon.

Editoija työstää muistoa

Tutkimuksista ilmenee, että muistot dramaattisesta tapahtumasta muuttuvat ajan kuluessa merkittävästi, vaikka ihminen luulee muistavansa tapahtuneen samalla tavalla kuin ennenkin. Ihminen uskoo omiin muistoihinsa, koska ne ovat niin todenoloisia.

”Aivot pudottavat vuosien varrella jotain pois ja lisäävät jotain uutta. Muisti toimii kuin editoija.”

Muistoista syntyy tarinoita, jotka vaikuttavat siihen, miten uusia tapahtumia tulkitaan. Aikuiset muistelevat lapsuuttaan kaiken tähän asti kokemansa varassa. Siksi samassa perheessä kasvaneiden sisarusten muistot voivat poiketa paljon toisistaan, mikä voi aiheuttaa kiistoja. Ihmisellä on usein tarve osoittaa, että juuri hänen muistikuvansa on totta.

Varhaislapsuudesta muistetaan yleensä vähän, koska lapsella ei ole käsitteistöä paketoida muistoja. Parhaiten tallentuvat muistot, joihin liittyy voimakas tunnelataus tai jotka ovat tavalla tai toisella palkitsevia.

Traumat eivät helpolla unohdu

Usein ajatellaan, että traumaattisten asioiden unohtaminen suojelee ihmistä. Todellisuudessa juuri pelottavien ja ahdistavien asioiden muistaminen suojelee vaaroilta. Niinpä traumaattiset kokemukset muistetaan melko hyvin.

”Eräiden teorioiden mukaan lapsi voi torjua kauhean tapahtuman, jota ei ole pystynyt käsittelemään. En sulje tätä mahdollisuutta pois, mutta suhtaudun skeptisesti siihen, että terapiassa mieleen palaisi jotain täysin uutta, jota ei ole aiemmin muistanut. Traumaattisten muistojen torjuminen on harvinaista, sillä ikävät asiat painuvat yleensä mieleen elävinä ja yksityiskohtaisina.”

Valemuistoja on tutkittu paljon. Niitä voi myös synnyttää, ohjailla ja manipuloida. Esimerkiksi vanhempi voi kertoa lapselle toisesta vanhemmasta asioista, jotka eivät ole totta, mutta ne voivat silti muuttua lapsen omiksi muistoiksi.

Muistoon voi jumittua

Muistoihin voi jäädä myös jumiin. Ihminen saattaa määritellä itseään tiettyjen muistojen kautta ja kertoa samaa tarinaa yhä uudelleen. Jumeista voi vapautua työstämällä niitä. Menneisyys muuttuu, kun katsoo asioita uusista näkökulmista. Myös muistojen merkitykset muuttuvat. Ne voivat myös täydentyä ja korjaantua, kun niitä jakaa muiden kanssa.

Omia muistoja voi aktivoida katsomalla esimerkiksi valokuvia, keskustelemalla sisarustensa kanssa, kertomalla tarinoita ja kirjoittamalla. Kertaaminen vahvistaa muistoihin liittyviä tunteita.

”Omaa elämää muistellessa ei ole oleellista, vastaako joku muisto yksityiskohdissaan täysin sitä, mitä on tapahtunut. Näin siitä huolimatta, että ihmisen identiteetti perustuu muistiin. Myönteinen käsitys itsestä on ihmiselle hyväksi, vaikkei se täysin totuudenmukainen olisikaan”, sanoo  Marja Saarenheimo.

Lue myös: Moninaiset persoonallisuushäiriöt