Montenegro – matka henkeäsalpaavan täydellisiin maisemiin

Matkat

Montenegro – matka henkeäsalpaavan täydellisiin maisemiin

Oma Aika arkisto | TEKSTI Oma Aika

Montenegro – matka henkeäsalpaavan täydellisiin maisemiin

Vuoristoinen, vuonomainen Kotorinlahti on Montenegron lumoavinta seutua. Historiallisista pikkukaupungeista, kylistä ja huikeilta näköalapaikoilta löytyy oma rauha keskellä Välimeren kesää.

teksti Mira Jalomies

kuvat Peppe Mancuso

Oma Aika 1-2/2016

Vuorten saartama tyyni, syvänsininen lahti kimaltelee iltapäivän auringossa. Taustalla erottuu vuorten välissä aukko ja siivu Adrianmeren selkää.

On niin kuuma, että kaskaatkaan eivät jaksa sirittää. Viereiseltä kivikkorannalta kuuluu vaimeaa loisketta ja lasten riemunkiljahduksia.

Istumme rantakadun ravintolassa Herceg Novin kaupungissa myöhäisellä lounaalla. Lautasille on ladottu pehmeäntuoreita, valkosipulilla ja oliiviöljyllä silattuja grillattuja kalmareita, juustolla höystettyä tomaatti-kurkku-paprikasalaattia, shopskaa, sekä kalaa ja lampaankyljyksiä.

Kaikkea on aivan liikaa, mutta ruoka on hyvää. Silti se tuntuu jäävän sivuosaan. Vaikka olemme vasta saapuneet maahan, tiedämme jo, että tämä reissu on matka maisemiin.

Kotorinlahti on kuin vuono

Näiltä nurkilta Kotorinlahti vasta alkaa. Sitä kehutaan yhdeksi Euroopan kauneimmista luonnonsatamista. Se koostuu neljästä, salmien toisiinsa yhdistämästä lahdesta, joita ympäröivät kaikkialta jyrkät vuoret. Kokonaisuus näyttää vuonolta, vaikkei virallisesti sitä olekaan.

Näkymät muuttuvat yhä hienommiksi, kun jatkamme Herceg Novista eteenpäin. Kapea autotie kulkee aivan meren vierellä. Luonnon vehreys antaa tilaa taloille, joiden edustoilla keinuvat sopuisasti kalastusveneet ja jahdit.

Vuorten ja meren välissä ei ole tilaa isoille kaupungeille. Ei ole suuria hotelleja eikä hiekkarantoja. Kaikki näyttää pieneltä, idylliseltä ja rauhalliselta.

Tunnin ajelun jälkeen saavumme lahden perukoille, jossa vuoret kohoavat aiempaakin korkeampina ja jylhempinä. Niiden juurella kyhnyttää muurien suojaama Kotorin kaupunki.

Lue myös: Luksusloma Kanarialla – Tässä parhaat vinkit

Aamukävely kujilla

Aamuseitsemältä herään kirkonkellojen mahtipontiseen metakkaan hotelli Villa Duomossa, Kotorin ytimessä. Hotellihuoneen ikkunasta näkyy pala taivasta, naapuritaloja vihreine ikkunaluukkuineen ja pieni ravintola-aukio. On täydellinen hetki lähteä kuljeksimaan kivitalojen väleihin.

Kujilla ei kohtaa juuri muita vastaantulijoita kuin kissoja. Pääskyt kirkuvat korkealla pääni yllä, kun astelen sileiksi kuluneilla kiveyksillä aukiolta toiselle. Niiden laidalla kohoaa useimmiten kirkko.

Kotor on sokkeloinen, mutta sen verran pieni, etten pääse eksymään. Muurien sisällä on asuttu jo tuhatkunta vuotta, mitä ei millään uskoisi rakennusten kunnosta. Miltei kaikki talot on restauroitu 1970-luvun lopun suuren maanjäristyksen jälkeen.

Lue myös: Upea auringon valtakunta Peru – nämä paikat sinun on nähtävä!

Tyyli tuli Venetsiasta

Kotorin rakennustyyli on perua venetsialaisilta, jotka hallitsivat seutua 1700-luvun lopulle saakka. Siellä täällä näkyy seinälaattoja, joissa komeilee Pyhän Markuksen siivekäs leijona, muinaisen valtakunnan symboli.

Yhden kivileijonan bongaan pääportin kupeesta, kun poikkean muurien ulkopuolelle kukka- ja ruokatorille. Se on täynnä oliivien, juustojen ja tomaattien tuoksuja. Pöydät notkuvat kirsikoita, valtavia vesimeloneja ja nektariineja.

Kun palailen hotellille, pikkukaupunki on herännyt ja puodit auenneet. Kauppiaat ovat ilmestyneet ulkosalle jakkaroiden ja kahvikuppien kanssa. Ravintoloitsijat raapustavat päivän erikoisuuksia isoille liitutauluille. Pian saapuvat päiväretkeläiset läheltä ja kaukaa. Tohina alkaa.

Lue myös: Hongkong ja Macao yllättävät monin tavoin

Rantakiviltä uimaan

Kotorin kaupunki on lahden suosituin nähtävyys ja ylivoimainen kaunotar, mutta lahtea reunustavat monet muutkin somat paikkakunnat.

Kotorista ajelemme muutamassa minuutissa rantatietä pitkin Prcanjiin. Se oli joskus kukoistava merenkulkukaupunki, nyt reilun tuhannen asukkaan kylä. Siellä on komeita rantahuviloita, hotelli ja pari ravintolaa. Onpa myös minimarket ja leipomo, joista saamme haalittua pikniktarpeet.

Astelemme eväiden kanssa kivilaiturille. Sinne ovat asettautuneet myös kesäasukkaat ja lomailijat aurinkovarjoineen ja kylmälaukkuineen. Monet muut ovat levittäytyneet betonitasanteille tien viereen.

Lue myös: 3 ihanaa kaupunkia Ranskan Kataloniassa

Vähän väliä laskeudun portaita pitkin mereen vilvoittelemaan. Vesi on lämmintä ja häkellyttävän kirkasta, kuten kaikkialla Kotorinlahdella.

Myöhemmin seurailemme rantaviivaa muutaman kilometrin eteenpäin, Stolivin kylän kohdalle, josta nousee kapea tie jyrkkään rinteeseen.

Ylhäällä piilottelee Gornji Stoliv. Se on kuin aavekylä. Villiintyneiden pihamaiden kätkemät kivitalot näyttävät autioilta. Osa on vielä asuttavassa kunnossa, jossakin on ”Myytävänä”-kyltti portin pielessä ja toisista ovat jäljellä vain ulkoseinät. Kaikkialla tuoksuu maahan pudonneilta, ylikypsiltä hedelmiltä. Huipulla on kirkko, ovi visusti kiinni.

Vaikka kylä on liki hylätty, se on oudon lumoava – selvästi se vain vetää henkeä ennen uusia asukkaita.

Perast on kuvauksellisin kylä

Maistelen lasistani täyteläistä montenegrolaista Vranac-punaviiniä ja seurailen merenlahden liikennettä: ohi vilahtavia moottoriveneitä ja ylväästi lipuvia purjeveneitä, joiden kansilla lekotellaan bikineissä. Näkymä Perastin rantakadulta, Hotel Admiralin veteen työntyvältä terassilta, on mitä leppoisin.

Perast on ehkäpä kaikista Kotorinlahden kylistä kuvauksellisin ja viehkein. Vakiasukkaita on vain muutama sata, mutta rakennukset ovat näyttäviä. Kirkkoja on liki parikymmentä ja kunnostettuja barokkipalatseja yhtä monta.

Yksi palatseista on muutettu historialliseksi merenkulkumuseoksi, mutta useimmat ovat huviloita.

Lue myös: Miten löydät Provencen mukavimman kylän?

Eristyksiin vuoren harjalle

Katselen helleudun pehmentämiä vuorenrinteitä, joiden väleissä indigonsininen merenlahti ojentelee raajojaan.

Olemme nousseet Kotorin liepeiltä alkavaa kiharaista vuoristotietä maisemapaikalle, jonka näkymät ovat huikeampia kuin vielä mistään.

Jatkamme kohti sisämaata, Lovcen kansallispuistoon. Tienvarsikojuissa huhuillaan ostoksille. Kaikki kauppaavat ilmakuivattua kinkkua ja juustoa, josta seutu on kuuluisa.

Lopulta pääsemme määränpäähän, Lovcén-vuorelle, jota venetsialaiset kutsuivat Mustaksi vuoreksi – Monte Negroksi – ja joka antoi nimensä koko maalle. Yhdelle sen huipuista, 1600 metrin korkeudelle, on tehty maan suurimman sankarin, ruhtinaspiispa Njegošin viimeinen leposija. Sinne on parkkipaikalta vielä 461 portaan nousu.

Graniittiveistoksin koristeltu mausoleumi on monumentaalisen komea, mutta paljon vaikuttavampi on paikka, jossa se lymyää: tuulen tuivertama vuorenharjanne, josta näkyy kauas.

Kotorinlahden rantamillakin voi vetäytyä omaan rauhaan. Mutta ei sieltäkään tämän eristyneempää paikkaa taida löytyä.

Lue myös:

Nautiskelija patikoi Kroatiassa – 3 x reittiehdotus

Slovenia – monipuolinen matkailumaa

Nautiskelijan matka Italiaan

Monte-negrolaiset lomailevat Kotorin rantakylissä.Maailmanperintökohteen Kotorin muurien sisällä on asuttu jo tuhatkunta vuotta.Monet Perastin barokki-palatsit ovat nyt huviloina.Sveti Stefanin saaren vanha kalastajakylä on nyt viehättävä hotellialue.Maan tärkein pyhiinvaelluskohde sijaitsee lähes kilometrin korkeudella, pystysuoran kallioseinämän syvennyksessä.