Hyvinvointi

Mitä verikokeiden lyhenteet tarkoittavat?

Oma Aika arkisto | TEKSTI Oma Aika

Mitä verikokeiden lyhenteet tarkoittavat?

Lue, mitä verikokeiden lyhenteistä voi päätellä ilman lääkärin koulutusta.

Teksti Jarmo Aaltonen

Verikoe on yleisin laboratoriotutkimus. Kokeiden tulokset ovat kuitenkin usein vaikeaselkoisia, sillä lääketiede on viehtynyt latinan ja englannin kieleen sekä lyhenteisiin.

Verikoe otetaan potilaalta yleensä isosta laskimosta, useimmiten kyynärtaipeesta. Sitä ennen potilasta istutetaan rauhallisesti paikallaan 15–20 minuuttia verenkierron tasaamiseksi.

Laskimo (lat. vena) on verisuoni, joka kuljettaa vähempihappista, tummemman punaista verta sydämeen päin. Toiseen suuntaan hapekasta verta kuljettavat suonet ovat valtimoita.

Levon lisäksi ruoka vaikuttaa veren ainesosien pitoisuuksiin: syömisen jälkeen esimerkiksi veren sokeri eli glukoosi kohoaa. Siksi glukoosi tutkitaan paastonäytteestä, kun halutaan tietää sairastaako potilas diabetesta eli kansankielellä sokeritautia.

Koeputkille kyytiä

Laboratoriossa verinäyte sentrifugoidaan eli pannaan linkoon. Veren eri osat erottuvat koeputkien linkouksessa niin, että painavammat verisolut jäävät putken pohjalle.

Alempi punainen kerros on enimmäkseen punasoluja. Ylempi, vaaleankellertävä samea neste on valkuaispitoista plasmaa. Verimittaukset tehdään nykyään yleensä plasmasta. Aiemmin tutkimuksissa käytettiin veren solutonta osaa, seerumia.

Linkoamisen jälkeen putket merkitään, lajitellaan ja siirretään analysaattorilaitteeseen, joka kykenee tekemään kymmeniä tutkimuksia samaan aikaan ja käsittelemään jopa 500 koeputkea tunnissa. Yhtä määritystä varten se tarvitsee veriseerumia vain 2–10 mikrolitraa (millilitran tuhannesosa).

Automaattisen koneen analyysin jälkeen putkia säilytetään jääkaapissa varmuuden vuoksi viikko mahdollista uusinta-analyysia varten.

Kokonaisuus vaikuttaa

Vaikka ymmärtäisi laboratoriotulosten munkkilatinaa, siitä on vielä matkaa tulkintaan ja diagnoosiin. Tuloksissa kerrotaan yleensä viitearvot eli normaaliarvot, joihin lääkäri tuloksia vertaa. Ne on määritetty niin, että tilastollisesti 19 tutkittua 20:stä terveestä (95 prosenttia) osuu kyseiselle alueelle.

Viitearvoihin vaikuttavat ikä, sukupuoli, vuorokauden aika, liikunta ja erityisesti laboratorion käyttämä mittausmenetelmä. Viitearvoista ei voi suoraan päätellä, mikä potilasta vaivaa: sama koe voi mitata eri asioita. Lisäksi eri ihmisillä sama koetulos voi tarkoittaa eri asiaa.

Tämän vuoksi diagnoosia tekevän lääkärin on katsottava kokonaisuutta ja tietyissä tapauksissa myös muutosta aiempiin kokeisiin nähden. Joskus kokeen tulos voi osua viitearvojen sisään, mutta jos arvo on ajan myötä laskenut tasaisesti, se voi viestiä muutoksesta huonompaan suuntaan.

Kirjain kertoo veren osan

Ns. systeemilyhenne kertoo, mistä veren osasta laboratoriotutkimus on tehty:

B (engl. blood) tarkoittaa kokoverta, josta tehdään verisolujen tutkimukset ja mitataan hemoglobiini. cB on sormenpäästä otettava kapillaarikokoverinäyte, aB valtimoverta, vB laskimoverta, fB paastoverta.

E tai Eryt tarkoittaa punasoluja (engl. erythrocyte).

L tai Leuk tarkoittaa valkosoluja eli leukosyyttejä.

P tarkoittaa veriplasmaa. Lähes kaikki ns. kemialliset veritutkimukset tehdään plasmasta.

S tarkoittaa seerumia. Seerumia voitaisiin käyttää plasman sijasta lähes kaikissa veritutkimuksissa.

f näytteen edessä ilmoittaa, että tarvitaan paastonäyte (engl. fasting).

Muita lyhenteitä

Hb tarkoittaa hemoglobiinia eli veren punaa, joka on punasolun rautapitoinen, happea sitova valkuaisaine eli proteiini.

Ly on lymfosyytti, imusolut, jotka osallistuvat immuunijärjestelmään.

Pt-glug-R glukoosikoe eli ns. sokerirasituskoe.

S-Testo / S-TestoVI miehen testosteronihormonitesti.

B-Lakt-D laktoosi-intoleranssin eli maitosokerin imeytymishäiriön DNA-testi.

B-PVKT, PVK+T perusverenkuva, yleiskuva verisoluista ja hemoglobiinista + tombosyyttien eli verihiutaleiden määrä.

Pt-Hepy-R vatsan helikobakteerikoe.

P-INR ”Marevan-koe” verenohennuksessa.

fB-Kol-LDL ”paha kolesteroli”.

fB-Kol-HDL ”hyvä kolesteroli”.

fB-Gluk diabeteskoe.

Prolaktiini kuukautishäiriöt naisilla, erektiovaivat miehillä.

P-TSH kilpirauhashormoni.

P-ALAT, P-GT maksakokeita.

P-Krea munuaiskoe.

Triglyseridit veren rasvat.

Lisätietoa: Pertti Mustajoki, Jarmo Kaukua: Senkka ja 100 muuta tutkimusta (Duodecim), terveyskirjasto.fi, terve.fi, laaketietokeskus.fi, huslab.fi, vita.fi.