Missä oma elämä alkaa?

Omaterapeutti

Missä oma elämä alkaa?

Tällä palstalla ratkaisukeskeinen terapeuttimme eve vaasmaa vastaa lukijoiden mieltä painaviin kysymyksiin.

JULKAISTU 3.2.2020 | TEKSTI Anu Virnes-Karjalainen

Olen eronnut lasteni (31, 28 ja 23) isästä ja välini lapsiini ovat nuorimmaista lukuunottamatta etäiset. Keskimmäisen kanssa jopa olemattomat. Osituskin on kesken, enkä ole vielä päässyt oikein uuden elämän alkuun. Vanhemmat lapset syyttävät minua erosta ja ovat isän puolella. Nuorimpaan on läheisempi suhde ehkä siksi, että hän on vielä riippuvainen minusta taloudellisesti.
Olen ponneton ja minulla ulkopuolinen olo. Tuntuu, että lapset toivovat minun murtuvan. Kaipaan huolenpitoa ja haluaisin purkaa jännitteet lasten kanssa.
Pyrin olemaan aktiivinen niin töissä kuin harrastuksissa. Olen aina ollut pärjääjä, joka nousee kuin feenix-lintu. Nyt en jaksa enää. Mitä teen?

Hei, kiitos kysymyksestäsi ja luottamuksestasi. Kysyt, missä oma elämäsi alkaa. Olisi helppo sanoa, että elämäsi alkaa juuri nyt. Entiseen on silti vaikea vain sulkea ovea ja ryhtyä uudeksi minäksi, jolla on uusi, antoisa elämä. Kirjeesi koskettaa varmasti monia.
Olet ollut pitkään aviossa ja elämäsi on kulkenut perhe-elämän peruspolkuja. Nyt kun olisi mahdollisuus vähän höllätä ja nauttia suuremmasta vapaudesta, se ei tunnukaan miltään.

Et kerro, millaiset välit sinulla on ex-puolisoosi, mutta neuvoisin ottamaan osituksen hänen kanssaan työn alle. Osituksen hoitaminen voisi ainakin helpottaa tilannettasi. Jos ositus on monimutkainen, ota avuksesi juridinen tukihenkilö.

Kirjoitat kaipaavasi huolenpitoa. Se on perustarve. Haluamme tuntea olevamme edes jollekin tärkeä, ja että suhde on vastavuoroinen ja aito.

Olet aina ollut jaksava selviytyjä. Ehkä lapsesi ovat ajatelleet, ettet halua apua tai huolenpitoa. Voisiko myös olla, että tunnet syyllisyyttä erosta, jos sinä olet ollut aloitteen tekijä?

Lapsillasi on jo oma elämä ja hyvä niin. Tunnut silti kaipaavan heitä. Nyt voisi olla hyvä aika alkaa rakentaa suhdetta heihin uudestaan.

Ehkä olisi helpoin aloittaa nuorimmaisesta. Pyydä häneltä vaikkapa pientä käytännön apua, jolloin pääset ohimennen keskustelemaan hänen kanssaan. Kun keskustelun hoitaa muun toiminnan lomassa, se ei tunnut niin vakavalta, vaikka asiat olisivatkin isoja.

Kirjoita vanhemmille lapsillesi kirjeet, kummallekin omansa. Kirjeissä voisit kertoa kaipaavasi heitä elämääsi. Anna heidän itse valita, mikä yhdessäolon tapa tuntuu heistä parhaimmalta. Voit myös kertoa, mitä kaikkea elämääsi tällä hetkellä kuuluu, jotta lapsillesi ei tule tunnetta, että lamaantuneena vain odotat heidän saapuvan luoksesi. Aikuisilla lapsilla on paljon omaa tekemistä töissään ja mahdollisten perheittensä kanssa. Kysy myös, voisitko sinä auttaa heitä jollain heille sopivalla tavalla.

Uskon tilanteesi alkavan kevetä, kunhan uskallat tarttua asioihin pala palalta. Se tuntuu varmasti lapsistasikin hyvältä. Lapset haluavat todella harvoin katkaista välejä vanhempiinsa. Aina kannattaa siis availla jännitteitä sopivassa tahdissa.

Etene rauhallisesti itseäsi kuunnellen, niin hyvä tulee.

Kysy Eveltä:

OMA AIKA -lehti,
Ilmalankatu 2 C, 00240 Helsinki
tai eve.vaasmaa@exento.f.i