Minna Kuukka: ”Olen oppinut elämään hetkessä”

Henkilöt

Minna Kuukka: ”Olen oppinut elämään hetkessä”

Radiojuontaja Minna Kuukka haluaa minimoida stressin ja elää tässä hetkessä. Tunne on korostunut iän myötä. ”50 vuoden ikä herättää monenlaisia tunteita. Olen nyt elänyt pidempään kuin äitini eli.”

JULKAISTU 7.9.2020 | TEKSTI Anu Virnes-Karjalainen | KUVAT Minna Kurjenluoma

Radiojuontaja Minna Kuukan, 50, kello soi joka arkiaamu puoli viideltä. Ihan niin aikaisin ei olisi pakko herätä, koska työmatka Helsingin Kaapelitehtaalle on lyhyt, mutta niin Minna Kuukka haluaa.

”Haluan mennä töihin rauhassa ja ajoissa. Keitän kahvit ja katson aamun uutisotsikot valtakunnallisista kanavista ennen lähetyksen alkua kello kuusi. Aamun aikana seuraan myös alueellisia uutiskanavia.”

Työparina Radio Novan aamuohjelmassa on viimeiset neljä vuotta ollut Aki Linnanahde. Kun töitä tehdään nenät vastakkain joka arkiaamu neljä tuntia, toisen ajatuksenjuoksu on tullut tutuksi. Kaksikko ei suunnittele juontoja tarkasti etukäteen. Kun kaikkea ei ole sovittu etukäteen, reaktiot säilyvät tuoreina.

”En ole miehenikään kanssa sellaisia tuntimääriä vastakkain pöydän ääressä kuin mitä Akin kanssa. Jo aamun ekasta moikkauksesta kuulen, miten yöllä on nukuttu”, Minna nauraa.

Kaksikon kotoisaa sanailua kuuntelee joka aamu useampi satatuhatta kuulijaa. Se on Ylen aamuohjelman jälkeen toiseksi kuunnelluin aamukanava. Tänä vuonna Radio Nova valittiin Vuoden Radioksi.

”Seurasin virtuaaligaalaa ruokaa laitellessani mökiltä Konginkankaalta.”

Missistä ruutukasvoksi

Lahdesta opettajaperheestä kotoisin oleva Minna Kuukka ei suunnitellut uraa media-alalla.
”Olin kiinnostunut kielistä, ja ehkä ajattelin haluavani työskennellä kansainvälisissä tehtävissä, vaikkapa diplomaattina.”

Kun Minna muutti lukion jälkeen Turkuun opiskelemaan ranskan kieltä, hän tutustui mallipiireihin silloisen poikaystävän ystävien kautta. Seurauksena oli Miss Turku -kisan voitto ja Miss Globe -pokaali Turkista.

”Ne olivat harmittomia titteleitä, eikä minulla ollut kiinnostusta jatkaa kansallisten karkeloiden kiertämistä”, Minna kuittaa.

Ei siihen ollut tarvettakaan, sillä sujuvasanaista ja tv-ruutuun passelia Minnaa pyydettiin pian koekuvauksiin MTV:n ruututoimitukseen. Hän tuli valituksi ja koko kansan tutuksi ruutukasvoksi. TV-töissä vierähti yli 20 vuotta. Radio Novalla hän on työskennellyt vuodesta 2007.

”Radiotyö sopii minulle hyvin. Voin olla piilososiaalinen. En halua suu vaahdossa ihmisten kanssa puhua, mutta haluan olla tekemisissä. Persoonaltani olen ekstrovertin ja introvertin välimuoto.”

Äiti kuoli yo-keväänä

Minnan oli tarkoitus juhlia 50-vuotispäiviään elokuun lopulla yhdessä 14-vuotissynttäreitään viettävien kaksosten, Violan ja Jooan, kanssa. Hän päätti kuitenkin jo alkukesästä perua juhlapaikan koronaepävarmuuden takia.

”Olisin vain kesän jännittänyt kuinka juhlien kanssa käy. Nyt juhlimme pienellä porukalla ja isompien juhlien aika on ehkä myöhemmin.”

Vuosipäivään oman haikeutensa tuo muisto äidistä. Minnan äiti kuoli syöpään 49-vuotiaana. Hän ehti sairastaa rintasyöpää viisi vuotta.

”Äiti kuoli pari viikkoa ylioppilasjuhlieni jälkeen. Olen nyt elänyt kauemmin kuin hän. Ajattelin että pidän juhlat, kun täytän 50. Teen jotain mitä hän ei koskaan ehtinyt.”

Johtuiko se äidin sairaudesta tai ei, Minnalla ei ollut nuoruuden kapinavaihetta. Hän otti hoitaakseen monia kodin touhuja isän apuna.

”Olin sopeutuvainen, enkä halunnut nähdä tilanteen vakavuutta. Kaikki kummallisuuden muuttuvat normaaleiksi, kun ne ovat osa omaa elämää. Ehkä kapinavaiheeni on vielä edessä ja minusta tulee
anarkistitäti.”

Jälkeenpäin ajatellen Minna tuntee, että hän ja kuusi vuotta nuorempi pikkuveli selvisivät hyvin. Elämä on kantanut.

Koen syyllisyyttä aamuista

Minna Kuukka on tehnyt aamuradiota koko äitiytensä ajan. Hän yrittää työviikolla mennä nukkumaan viimeistään iltakymmeneltä.

”En silti perusta niin paljon nukkumisesta. En ole koskaan ymmärtänyt mitä hienoa on maata niin paljon elämässään.”
Pieni syyllisyydentunne on aika ajoin nostanut päätään siitä, ettei hän ole voinut olla läsnä lasten aamuissa.

”Kun lapset olivat pieniä, hain heidät päiväkodista umpiväsyneenä heti töistä päästyäni. Ehkä olisi pitänyt osata ottaa vähän rennommin.”

Kun kaksoset menivät kouluun, Minnasta tuntui mukavalle, että heidän ei koskaan tarvinnut tulla tyhjään kotiin. Kotona odotti äiti valmiina kokkailemaan ja kuskamaan lapsia harrastuksiin. Nyt 14-vuotias Viola harrastaa cheerleadingiä ja tennistä. Jooa pelaa golfia.

”Golf on isän ja pojan yhteinen juttu. Minä en ole siihen sekaantunut.”

Uusin perheenjäsen on pari vuotta sitten hankittu perhoskoira Lilo.

”Minulla on ollut kultaisia noutajia. Miestä piti vähän suostutella koiran hankintaan, mutta nyt hän lässyttää koiralle meistä eniten. Ja mitä tapahtui säännöille, ettei koira tule sohvalle?”, Minna nauraa.

Lilo on emäntänsä tavoin julkkis sosiaalisessa mediassa. Minnalla on sosiaalisen median instagram-palvelussa 33 tuhatta seuraajaa ja mukana menossa on usein myös Lilo.

Some ei ole työtä

Suomalaisittain Minnan someseuraajamäärä on korkea. Minnan maanläheinen ja samaistuttava tyyli puhuttelee. Kuvissa vilahtavat lapset, koira, kukat ja kauniit maisemat ja pikkuvideoissa on usein tunnelmapaloja heräävästä Helsingistä. Teksteinä on pieniä huomioita elämästä.

”Niin vaan on junantuomasta Lahen likasta tullut Stadin mimmi, joka fiilailee merenrantoja, pitkiä katuja, sporan kolinaa ja aamuja, jotka lupailee päivemmällä asvaltin kuumenevan.”

”Metsästä, järven rannalta takaisin täällä, missä asiat kasvaa järjestyksessä ja suorissa riveissä.”

”Somen tekeminen ei ole työtä, enkä sitä kovin suunnittele. Se on vain muotoutunut sellaiseksi. Ja jos joku tykkää, niin sehän on vain kiva”, Minna Kuukka sanoo vaatimattomasti.

Aika moni tykkää. Kuvia kommentoidaan ja niistä tykätään ahkerasti. Soraääniäkin kuuluu, mutta ilkeilyille Minna ei halua antaa sitä valtaa, että ne tuntuisivat pahalle.

”Pitää voida sanoa, jos ei tykkää, mutta tarkoituksenmukaista loukkaamista en hyväksy. Toisaalta ajattelen, että mitä enemmän seuraajia, sitä enemmän on myös niitä, jotka eivät tykkää. Kyllä perseen pitää merivettä kestää.”

Julkkiksena Minna ei itseään pidä, vaikka työ onkin julkista. Helsingissä ihmiset eivät juurikaan tule radiopersoonaa jututtamaan, mutta mökkimaisemissa Keski-Suomessa ihmiset lähestyvät enemmän.

”Julkisuuteni on kuin Suomen koronakäyrä; matala ja tasainen.”

Talossa neljä leijonaa

Minna on ollut miehensä, Tatu Vehmaan, kanssa yhdessä 15 vuotta. Naimisiin pari meni 2006, kun lapset olivat jo syntyneet.
Kaikki perheessä ovat horoskoopiltaan leijonia. Minna uskoo, että suurten linjojen osalta horoskoopeissa lienee jotain perääkin.

”Olemme kaikki voimakastahtoisia. Elelemme enimmäkseen leppoisasti, mutta välillä ovet paukkuvat. Olemme kaikki myös melko itsenäisiä, emme mitään kylkimyyryjä.”

Koronakevät toi Minnan perheelle monen muun tavoin lisää yhteistä aikaa perheen kanssa. Töihin se ei vaikuttanut. Lähetykset hoidettiin normaalisti. Eron huomasi kotiin tullessa. Lapset ja tietoturvayrityksessä työskentelevä Tatu tekivät etätöitä ja kävivät etäkoulua.

”Viime vuodet kotiintulonhetki puoliltapäivin on ollut omaa aikaani, kun muut eivät vielä ole kotiutuneet. Nyt olimme kaikki koolla puolesta päivästä iltaan”, Minna sanoo, eikä vaikuta lainkaan harmistuneelta.

Yhdessä puuhailtiin joka kodin perusasioita: ulkoilutettiin koiraa, laitettiin ruokaa ja katsottiin televisiota.

”Lapset myös leipoivat enemmän kuin koskaan.”

Ajan hermolla

Minna kuvaa itseään hetkessä eläjäksi. Hän ei halua elää viikonloppuja tai lomia odottaen. Ne ovat hyvää vaihtelua, mutta arki on parasta.

”Pidän onnellisena asiana, että viihdyn omassa arjessani.”

Ja ajan hermolla hän haluaa pysyä. Siinä teini-ikäisistä on paljon apua.

”Haluan, että en tipahda kärryiltä. Vaikka en tiktok -videoita alkaisikaan tekemään, tiedän kuitenkin, mistä siinä on kyse.”

Minna uskoo työskentelevänsä media-alalla aina jollain tavalla, vaikka nuorta väkeä alalle halutaankin.

”Tuntuu hienolta työskennellä alalla, joka on vetovoimainen myös nuorempien mielestä. Ja enhän vanhene yksin. Moni kuulija on ollut mukana vuosia, ja on toivottavasti jatkossakin.”

Ajatuksiin tulevasta liittyy myös kirjoittaminen. Minna kirjoittaa päivittäin ja haaveissa on fiktiivisen kirjan kirjoittaminen, mutta kovin paljon hän ei siitä halua puhua.

”Tiedän, että olen siinä hyvä, mutta silti se pelottaa.”

Lue myös:
Paola Suhonen: ”Haluan toteuttaa unelmani nyt”