Miksi Sveitsiin matkustetaan vain talvisin?

EurooppaMatkat

Miksi Sveitsiin matkustetaan vain talvisin?

Oma Aika arkisto | TEKSTI Oma Aika

Miksi Sveitsiin matkustetaan vain talvisin?

Sveitsi liitetään useimmiten talvisiin hiihtolajeihin, mutta maa tarjoaa kesäisinkin mielenkiintoisia ja henkeäsalpaavia elämyksiä Alpeilla. Korkeuserot ovat mykistäviä, mutta pikkuruiset junat kiipeilevät ketterästi Alppien rinteitä pitkin.

Teksti: Jarmo Aaltonen

Kuvat: Mika Pollari

Sveitsin Alpeille voi mennä muulloinkin kuin talvella laskettelemaan. Jos laskettelu on pahasti verissä, sitä voi toisaalta harrastaa myös kesällä muun muassa Zermattissa jylhän Matterhornvuoren maisemissa.

Zermattista pääsee puolessa tunnissa ylös laskettelurinteeseen, joka on kesällä auki kello 9–13. Ylärinteestä voi halutessaan lasketella myös Italian puolelle, jossa on iso ravintola ja eurot käytössä.

Zermattista saa myös suomalaisittain kunnon löylyt Mont Cervin -hotellin Wellness&Spa-osaston saunassa.

Sveitsissä on kesälläkin paljon nähtävää esimerkiksi Jungfraun ja Haslitalin alueilla. Jungfrau on Bernin Alpeilla sijaitsevan Jungfrau-vuoristoalueen korkein huippu, 4158 metriä meren pinnasta. Sen ympäristössä on viehättäviä vuoristokyliä, joista kaikkiin ei edes autolla pääse, mutta pikkuruiset junat kapuavat jyrkkiäkin vuorenrinteitä ketterästi.

Haslital on puolestaan Aarejoen alajuoksun 40 kilometriä pitkä laakso, joka erottaa Bernin Alpit Urin Alpeista.

Vesiputouksia ja tunnelikyytiä

Jungfraun alueen pienten junien verkosto on jo yli satavuotias ja varsin moderni liikkumisjärjestelmä, joka kulkee osin vuoriin louhituissa tunneleissa. Sen rakennutti pankkiiri Adolf Guyer-Zeller jo alun perin sähköllä ja ratasvedolla toimivaksi.

Euroopan korkeimmalla sijaitseva rataverkko rakennettiin 1898–1912 pääosin italialaisvoimin erittäin vaikeissa oloissa; tapaturmissa kuoli kolmisenkymmentä rakennusmiestä. Guyer-Zeller ei päässyt nauttimaan huikeasta luomuksestaan, sillä hän kuoli sydänkohtaukseen 1899.

Sveitissä on erittäin toimiva junaliikenne, mutta Jungfraun ja Haslitalin alueille ajaa autollakin Zürichistä parissa tunnissa. Luzernin jälkeen maisemat alkavat muuttua todella jylhiksi. Autot ja junat syöksyvät tunneleihin siihen tahtiin, että Sigmund Freud olisi luultavasti ollut innoissaan. Matkalla kannattaa pysähtyä ihailemaan huikaisevaa maisemaa ja kirkkaan turkoosia vettä Lungernissa.

Jungfraun ytimessä on pikkukaupunki Lauterbrunnen, jonne laskee upea Staubbachin vesiputous lähes 300 metrin korkeudelta. Putous on Sveitsin toiseksi korkein vapaan pudotuksen vesipatsas, joka laskee vuoriston valumavedet kaupungin halki kulkevaan jokeen. Myös naapurikaupungissa Giesbachissa on bongaamisen arvoinen vesiputous.

Lauterbrunnenin liepeillä on muitakin pienempiä vesiputouksia, joiden vedet solisevat alas Jungfraun vuoristosta. Kivenheiton päässä on yksi erikoisimmista, Trümmelbachin vesiputous, joka virtaa vuoren sisällä.

Itse asiassa putouksia on Trümmelbachissa kymmenkunta ja kohina vuoren sisällä melkoinen; kristallinkirkasta vettä jylisee alas 20 000 litraa sekunnissa. Vesiputousten yläasemalle pääsee hissillä, jonka jälkeen voi laskeutua valaistua tunnelireittiä alas putous putoukselta. Vuoren sisällä on kesähelteillä miellyttävän viileää ja kosteaa.

Yöpyä voi Jungfraun rinteellä sijaitsevassa Wengenin kauniissa pikkukaupungissa, jonne ei ole autolla asiaa. Sinne pääsee tietysti pikkujunalla, auton voi jättää parkkiin Lauterbrunneniin. Wengenistä on upea näköala Lauterbrunnenin laaksoon.

Toisella puollella laaksoa vuorella on Mürrenin pikkukylä, joka on niinikään autoton. Mürrenissä ja Interladenissa suosittua huvia on riippuliito, josta erityisesti arabit ovat innoissaan. Mürren on myös yksi Euroopan suosituimmista basehyppypaikoista. Huimapääkahelit käyvät pomppimassa jyrkiltä kallioilta alas laskuvarjoilla.

Jos patikointi vuorilla ei innosta, Wengenissä voi käydä vaikkapa kulinaarisilla kiertueilla paikallisten juustojen, makkaroiden tai marengin tekijöiden luona tai luonnonyrttiretkillä.

Alppimajassa voi yöpyä

Wengenistä pääse junalla suoraan Jungfraun huipulle yli 3 500 metrin korkeuteen. Loppumatkan juna kulkee kilometrejä vuoren sisällä, mutta matkalla on muutama pysähdyspaikka, josta pääsee ihailemaan alppimaisemia. Ilman ohuus tuntuu näissä korkeuksissa jo hengityksessä.

Aikaisemmin Jungraun laella oli ravintoloiden lisäksi myös hotelli, mutta se paloi 1970-luvulla eikä uutta ole rakennettu tilalle. Alpeilla on kuitenkin myös Lapin erämaakämppiä vastaavia majoja, joissa patikoijat voivat yöpyä.

Majoissa on usein emäntä, joka valmistaa maksua vastaan aamiaiset ja muut eväät. Yöpyminen maksaa 42 euroa. Keväisin Jungfraulta pääsee laskemaan suksilla laaksoon asti. Kesällä suosittu laji on myös jäätiköllä patikointi.

Jungfraun laelle 900 metriä paksuun ikijäähän on louhittu ”jääpalatsi” eli tunneliverkosto, jossa on myös alueen multivisioesittely. Hieman alempana on talvihuvittelupaikka, jossa voi

laskea kesälläkin mäkeä kelkoilla, liukureilla ja renkailla.

Jungfrauta markkinoidaan englanniksi nimellä ”Top of Europe” ja se sijaitsee Unescon maailmanperintökohteen Jungfrau-Aletsch-Bietschhornin keskellä. Merkittävimpiä vuoria alueella ovat Jungfrau, Eiger, Mönch ja Bietschhorn.

Alpeille nousu kesäaikaan on pukeutumisen suhteen haasteellista, sillä alhaalla laaksossa voi olla helle, kun taas ylhäällä lumihuipuilla on muutama aste pakkasta.

Sää voi vaihdella Alpeilla rajusti ja nopeasti kirkkaasta paisteesta umpisumuun. Alpit ovat hengästyttävän vehreitä tiheine metsineen, joissa kasvaa niin järeää tukkipuuta, jota ei tehometsätalouden Suomessa näe enää missään.

Ei korkeanpaikankammoisille

Alpeilla patikointi on yksi suosituimmista harrasteista päätähuimaavien maisemien vuoksi, mutta kivikkoisilla vuoristopoluilla on oltava kunnon kengät ja mielellään myös kävelysauvat. Tosin patikkaretkellä havaitsin, että eräs paikallinen herra tepasteli koko päivän pelkät Crocsit paljaissa jaloissa ja sauvana toimi tavallinen sateenvarjo.

Yhdelle mainiolle patikkaretkelle pääsee Meiringenistä, jonne hurauttaa Lauterbrunnenista kolmessa vartissa. Gondolihissi vie ylemmäs vuorelle, josta lähtee patikkapolku kohti huikaisevaa Triftin riippusiltaa.

Keskiasteen patikkareitti on merkitty valko-punaisilla väreillä, joskin ihan rapakuntoiselle en suosittelisi tätäkään, vaan keltaisella merkittyjä helppoja reittejä. Nousut voivat olla todella jyrkkiä, ja huimapäille onkin vielä erikseen äkkijyrkkiä rinteitä kiertävät reitit. Parin tunnin patikointi toki kannattaa, sillä ainakin Alppien pisin riippusilta on kokemisen arvoinen – edellyttäen ettei kärsi korkeanpaikankammosta.

Riippusilta on 170 metriä pitkä ja se killuu noin sadan metrin korkeudella alla kulkevasta vuoristojoesta ja -järvestä. Jos vähänkin huippaa päästä, ei kannata pälyillä alas, vaan suoraan eteenpäin. Kokemus on kuitenkin mahanpohjaa kutkuttava!

Paluumatkalla voi poiketa lounaalla Windegghüttessä, joka on vaatimaton perheravintola, itse asiassa ainoa koko seudulla.

Ylhäällä vuorilla Guttannenin kylässä sijaitsee tekojärven rannalla viehättävä vanha alppihotelli Grimsel Hospiz, josta tehdään retkiä muun muassa maanalaisiin vesivoimaloihin ja kristalliluoliin.

Matkalla kannattaa poiketa Handeckissa, jossa on Euroopan jyrkin, yli kilometrin mittainen Gelmerbahn-junarata vuoren laella sijaitsevalle tekojärvelle. Nousukulma on parhaimmillaan peräti 106 astetta ja näköala hengästyttävä. Alun perin rata tehtiin 1926 voimalaitoksen rakentamista varten, yleisölle se avattiin vasta 2001.

Outoja museoita

Puolen tunnin päässä Handeckista on Meiringenin kaupunki, jossa on pikkuruinen Sherlock Holmes -museo, jonka brittien Sherlock Holmes -seura toi kaupunkiin 1991. Tarinan mukaan Holmes kuoli taistellessaan arkkivihollisensa professori Moriartyn

kanssa Reichenbachin putouksella.

Yleisön vaatimuksesta kirjailija Conan Doyle palautti myöhemmin mestarietsivän henkiin Strand Magazine -lehdessä.

Yhtä erikoinen ”museo” on myös Jungfraussa, jossa Schilthorn- vuoren laelle on rakennettu James Bond -maailma. Paikalla kuvattiin 007 rakastettuni -elokuva 1968, jossa James Bond pakenee suksilla ja lopulta laskuvarjolla – ennen basehyppyjen keksimistä – vihollisiaan pitkin rinteitä.

Piz Gloria -ravintolassa voi muun muassa syödä James Bond -spagettia pyörivässä näköalaravintolassa. Sveitsiläiset ovat ottaneet kaiken irti tästä George Lazenbyn tähdittämästä elokuvasta, joka kuuluu sarjansa kehnoimpiin.

Meiringenistä kivenheiton päässä on 80 hehtaarin kokoinen Ballenbergin ulkoilmamuseo, jossa päivä vilahtaa kuin siivillä. Alueelle on tuotu eri puolilta Sveitsiä satakunta rakennusta, josta saa kuvan sveitsiläisten elämästä ennen ja nyt, kehdosta hautaan. Alueella on myös 250 eläintä.