Merja Ylä-Anttila: ”Nuorena tytöttely tuli tutuksi”

Henkilöt

Merja Ylä-Anttila: ”Nuorena tytöttely tuli tutuksi”

Nuorena politiikan toimittajana Yleisradion tuore toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila oppi, että paikat on lunastettava itse. Tasa-arvo ei ole itsestäänselvyys. Journalismista tuli hänelle intohimo. Tänään median tärkeä tehtävä on torjua huuhaa – ja ymmärtää, miksi se menee läpi.

JULKAISTU 16.1.2021 | TEKSTI Päivi Lipponen | KUVAT Mika Pollari

Merja Ylä-Anttila omaa lähipiirissään lempinimen Heta. Ja kuinka osuvaa onkin, että, lempinimen esikuvan, Niskavuoren Hetan, luoja Hella Wuolijoki on ainoa nainen Yleisradion pääjohtajana ennen Merjaa.

Aikaa on ehtinyt kulua, sillä Hella oli virassa vuosina 1945–1949. Merja aloitti Ylen toimitusjohtajana syyskuun alussa. Merja on lukenut mielellään Niskavuoren Heta -klassikoita, mutta lempinimen hän sai Barcelonassa. Varas tarttui Merjan olkalaukun hihnaan.

– Painoin laukkuani itseäni vasten ja kyyristyin. Rosvo riuhtoi hihnaa. Laahauduin perässä ja puristin laukkuani. Huusin tiukasti suomeksi, että Niskavuoren Hetalta ei laukkua viedä! Merja nauraa.

Taisto päättyi Merjan voittoon, mutta housut repeytyivät polvista perusteellisesti.

Ilo pätevän naisen puolesta

Kohtaamme Merja Ylä-Anttilan kotona. Kun emäntä lataa kahvinkeitintä, teen tupatarkastuksen avarassa asunnossa. Merja Ylä-Anttila rakastaa kauneutta – muuhun päätelmään en voi tulla. Auringonvalo tulvii sisälle isoista ikkunoista. Lukuisat taide-esineet ja suomalainen design koristavat olohuonetta. Maljakoissa hehkuvat puutarhasta poimitut kukat.

Kun Merjan nimitys Yleisradion toimitusjohtajaksi julkistettiin, hän sai paljon onnitteluja ja kannustusviestejä. Moni koki iloa ja ylpeyttä, että 58-vuotias pätevä nainen nousi yhteiskunnan huipputehtävään. Ihmisten aito ilo kertoo jotain 2000-luvun todellisuudesta.

Nuorena toimittajana 1980-luvulla Merja Ylä-Anttila pääsi mukaan MTV:n kasvun imuun. Into ja tahto mennä läpi harmaan kiven oli kova. Vaaliohjelmia MTV sai oikeuden tehdä 1991. Merja Ylä-Anttila on ollut Maikkarin vaalilähetyksissä tuttu kasvo myös päätoimittajana ja Mediahubin toimitusjohtajana.

Kun Merjasta tuli politiikan toimittaja 1986, valtamediassa politiikasta ja taloudesta raportoivat pääasiassa miehet, poikkeuksina Ylen Raija Massala, Helsingin Sanomien Anneli Sundberg ja Aamulehden Maija Siikala.

– Silloin tytöttely tuli tutuksi. Opin, että itse pitää paikat lunastaa. On tutustuttava ihmisiin, rakennettava verkostoja, sillä journalistin pitää tuntea erilaisia ihmisiä, Merja muistelee.

Merjaa pidetään mestarillisena verkostoitujana. Hän liikkuu sujuvasti tavisten ja vallanpitäjien parissa. Facebook-päivitykset kertovat politiikasta ja mediasta kuin mökkielämästä, matkoista, perheestä ja ystävyydestä. Twitterissä Merjalla on yli 25 000 seuraajaa.

Isä on ollut tuki ja turva

Merja miettii hetken identiteettiään ja toteaa olevansa maalaiskylän ja pikkukaupungin kasvatti. Lapsuudenkoti sijaitsi Hämeenlinnassa, mutta kesät hän vietti isovanhempien luona Rengossa. Sittemmin seudulle vakiintui perheen kesäpaikka.

– Kun samoilen hautausmaalla ja kirkonkylällä, koen vahvasti ihmisestä välittämisen tärkeyden ja vastuun luonnosta. On osattava elää luonnon kiertokulun mukaan. Asiat on tehtävä yhdessä.

Merjan lapsuuden perhe oli tiivis. Ainoana lapsena hän koki saavansa vanhempiensa täyden huomion ja rakkauden. Isä oli hämäläisittäin jäyhempi suomalaismies ja äiti energisen iloinen. Äiti hoiti kodin, viljeli mökillä kasvimaata ja työskenteli kaupassa myyjänä ja myymälänhoitajana. Koulupäivän jälkeen Merja kiikutti joskus kauppaostoksia huonojalkaisille asiakkaille.

Nyt äiti on kuollut, mutta 90-vuotias isä elää.

– Isä soitti juuri ja sanoi, että ei minusta ole enää sinun elämäsi peruskallioksi. Hän on vanhentunut ja liikkuminen on vaikeaa, mutta hän seuraa aktiivisesti maailman menoa. Isä on ollut minulle tuki ja turva. Hän on aina uskonut minuun. Isien tehtävä onkin ihailla tyttäriään.

Journalismista tuli intohimo

Teinivuosina Merjalle kasvoi halu nähdä muutakin maailmaa kuin mittailla Hämeenlinnan sunnuntaihiljaista toria tyttökavereiden kanssa. Kunnian ammatinvalinnastaan Merja antaa lyseoaikaiselle suomen opettajalleen Hilja Mörsärille. Tämä saatteli hänet kielen ja kirjallisuuden maailmaan.

– Vanhempani eivät olleet voineet opiskella, mutta ainoalle lapselleen he halusivat mahdollistaa kaiken opin, mihin tytön pää riittäisi.

Journalismista tuli intohimo. Merjan mielestä toimittajalla on vaikutusvaltaa päättää, mitä ilmiöitä hän nostaa esille.

Hän näkee journalismissa tapahtuneen kahdenlaista muutosta. Se on nykyisin parempaa. Monipuolista kansainvälistä mediaakin on tarjolla. Toisaalta klikkauskulttuuri on edennyt uutisointiin ja viihteellistyminen valtaa alaa.

– Valeuutisointi liittyy populismiin ja vaikuttamiseen. Se polarisoi väestöä, sillä osalle ihmisistä riittää pinnallinen juttu. Tämä nähtiin Trumpin valinnassa ja Brexit-äänestyksessä.

Huuhaata ja syventävää tietoa

Merja Ylä-Anttila sanoo, että valistunut tietopohja ja maailmankuva ovat tärkeitä pienelle kansakunnalle. Aiemmin yhteinen uutiskuva tuotti liimaa yhteiskuntaan. Nyt valistuksen haastavat uskomustieteet ja kaveripiirissä kuultu.

– Tästä on esimerkkinä rokotusvastaisuuden huuhaa-tieto. Tarvitaan tutkivaa ja syventävää journalismia. Asioiden selvittämistä ja analyysikykyä, jotta yksittäisen tiedon suhde suureen kokonaisuuteen hahmottuu.

Tekoäly ja teknologian kehitys muuttavat kuluttajien tapaa käyttää mediaa. Ne muuttavat toimittajan työtä ja koulutustarvetta. Tarvitaan uusia moniosaajia, joilla on nykyteknologian lukutaito ja kyky koodata. Sen rinnalle tarvitaan syventävän tiedon osaajia ja historian tajua. Pitäisi tietää, kuka oli Kekkonen.

Merja Ylä-Anttila haluaa, että meillä säilyy mahdollisuus saada tietoa maailmasta suomalaisin silmin ja korvin.

– Tarvitsemme julkisen palvelun median, joka hallitsee laadukkaan ja ihmisiä kiinnostavan tiedonvälityksen. Suomalainen julkinen ja kaupallinen media tulisi saada vielä enemmän yhteistyöhön. Kilpailijoitamme ovat kansainväliset jätit, kuten Google, Amazon ja Facebook.

Merja korostaa median roolia demokratian vahvistamisessa. Se on vallan vahti ja voi sananvapauden puolustajana tuoda epäkohdat päivänvaloon. Luotta- mustakin tarvitaan. Turhaa vastakkainasettelua tulee välttää.

– Epäluottamus voi johtaa siihen, että jostain politiikan ulkopuolelta tulee niin sanotusti superviisas populisti ja väittää ratkaisevansa ongelmat.

Täydennämme toisiamme

Tasolla on kehystettynä Merja ja Ari Ylä-Anttilan hääkuva. Nuoripari seisoo otsat vastakkain ja hymyilee onnellisena. Pariskunta kohtasi 1980-luvun alussa Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. He opiskelivat samalla vuosikurssilla. Kun ”klik” kuului, se oli menoa ja hääkellot soivat 1986.

Onni ei ole talosta karannut. Ari Ylä-Anttila on kuitannut huumorilla olevansa ”Merjan Faniklubin” innokkain jäsen. Arilta myös kysyttiin Merjan nimityksen yhteydessä, ottaako puolison menestys luonnolle. ”Olen ylpeä lahjakkaasta vaimostani”, vastasi Ari.

Merjan mielestä he täydentävät toisiaan puolisoina.

– Ari on kuin kävelevä tietosanakirja, inspiroija. Olemme toistemme parhaat kaverit ja jaamme yhteiset kiinnostuksen kohteet.

Erityisesti Ari on vihkiytynyt poliittiseen historiaan. Kodin kirjahyllyt pullistelevat tutkimuksia ja valtiomiesten elämänkertoja. Hänen toinen intohimonsa on kitaramusiikki. Alakerrassa komeilevat isännän soittimet.

– Viikonloppuaamuisin luemme lehtiä ristiin toisillemme ja keskustelemme paljon.

Merja kertoo, että pariskunta harrastaa ystäviä. Vanha, kiinteä ystäväporukka istuu yhdessä iltoja ja käy kaupunkilomilla.

– Viimeksi olimme Italian Apuliassa. Voisi kai sanoa niinkin, että myös ystävät pitävät meitä yhdessä.

Tasa-arvo ei ole itsestäänselvyys

Kun itse nousee korkeisiin tehtäviin, saattaa kokea, ettei se nyt niin vaikeaa ollut tai että ikärasismi on satuhöpinää.

Merja ei ajattele näin. Hän on huolissaan, että tasa-arvoa pidetään herkästi itsestäänselvyytenä, ikään kuin valmiina asiana. Tosi asiassa perheen ja työn yhdistäminen on edelleen ongelmallista ja naisten urakehitys takkuaa.

– Naisten tulisi ottaa esimiestehtäviä vastaan, kun lapset ovat pieniä. Tämän kokemuksen päälle voi rakentaa, kun lapset ovat isompia ja naisella on aikaa panostaa uraan.

Hän näkee yhteiskunnassa vellovassa vihapuheessa tasa-arvoulottuvuuden. Usein sen uhriksi valikoituvat naistoimittajat. Heihin kohdistuva nettikiusaaminen, häirintä ja hengen uhkaaminen ovat yleistyneet.

Vihapuheen taustalla pilkottaa Merjan mielestä suomalaisen yhteiskunnan eriytyminen. Uhkakuvista tulisi päästä eroon. Järkiperäistä ajattelua ei saa halveksia. Hän kaipaa mediaan ja yhteiskuntaan lisää tiedolla valistamista, ettei huuhaa mene läpi.

– Mutta sitäkin tärkeämpää on median ja vallankäyttäjien ymmärtää, miksi huuhaa menee läpi.

Juttu on julkaistu OMA AIKA lehden numerossa 13/2018

Lue myös: Uutisankkuri Marjo Rein: ”Ymmärsin äidin tunnevamman vasta aikuisena”