Matkakonkari Jukka Rämö: ”Älä ohita näitä kohteita”

EurooppaKaukokohteetMatkat

Matkakonkari Jukka Rämö: ”Älä ohita näitä kohteita”

Näitä eksoottisia matkakohteita maailmanmatkaaja Jukka Rämö suosittelee.

JULKAISTU 4.6.2020 | TEKSTI Sami Takala | KUVAT Adobe

NapoliKysymys on aina yhtä vaikea: mihin sitä seuraavalla lomalla lähtisi matkalle, jos haluaa kokeilla jotakin uutta?

Apua ideointiin antaa maailmanmatkaaja Jukka Rämö, joka jakaa omat vinkkinsä matkakohteista, joita ei hänen mielestään kannata ohittaa. Kerran elämässä -kohteita voisi tietysti listata loputtomiin. Siksi unohdamme kaikkein itsestään selvimmät kohteet, kuten Kiinan muurin, Egyptin pyramidit tai Pariisin Eiffel-tornin.

Joko nämä neljä hienoa matkakohdetta ovat jo entuudestaan tuttuja?

Napoli, Italia

Jalkapallo ja pizza saavat matkakirjailija ja dokumentin tekijä Matti Rämön palaamaan Napoliin yhä uudelleen.

– Olen jalkapalloseura SCC Napolin fanaattinen kannattaja. Jos haluaa tutustua jalkapalloon järjettömän intohimoisessa muodossa, Napoli on sopiva kohde. Siellä kannatus menee uskonnollisen kultin puolelle.

Se näkyy esimerkiksi Napolin vanhankaupungin kujilla, joilla on Matin mukaan alttareita eri pyhimyksille – myös Diego Maradonalle. Legendaarinen ex-jalkapalloilija pelasi SCC Napolissa 1980-luvun puolivälistä 1990-luvun alkuun.

– Maradona-kultti elää ja voi hyvin.

Napoli on kuuluisa pizzoistaan, niiden jujuna taas on yön yli kohotettu taikina, niukat täytteet ja pikainen paisto avotulella lähes 500-asteessa.

– Tomaattikastiketta, mozzarellaa, basilikaa ja vähän oliiviöljyä. Silloin pizza on täydellinen.

Mutta on Napoli paljon muutakin. Kaupunki kätkee maan alle kaivettuja Rooman valtakunnan aikaisia tunneleita ja tuhansilla pääkalloilla täytettyjä katakombeja. Niihin pääsee tutustumaan opastetuilla kävelykierroksilla.

– Välillä löytyy uusia käytäviä. Yhdellä kierroksella tunneli päättyi jonkun perheen entiseen olohuoneeseen. Salaperäinen käytävä oli löytynyt sattumalta talon alta.

Napoli kiehtoo myös tuliperäisyydellään. Itäpuolella kohoaa Vesuviuksen tulivuori, joka purkautui viimeksi 1944. Tunnetuin purkaus tuhosi Pompejin kaupungin parituhatta vuotta sitten.

Vielä Vesuviustakin konkreettisemmin vulkaanista toimintaa pääsee ihmettelemään Campi Flegrei -nimisellä supertulivuorella kaupungin länsipuolella. Romahtanut tulivuori on yksi maailman vaarallisimmista. Sen aktiivisuus näkyy pulputtavina mutalammikoina, kihisevinä kivenkoloina ja kuumina höyrypurkauksina.

 

Mývatn, Islanti

Mývatn eli suomeksi sääskijärvi saattaa kuulostaa erikoiselta matkakohteelta, mutta Matti Rämön mukaan se on matkan arvoinen.

 

Islannin neljänneksi suurin järvi houkuttelee paitsi sääskiä myös lintuja. Kylpemässä voi nähdä parveittain esimerkiksi amerikantelkkiä, haapanoita, mustakurkku-uikkuja sekä tukkakoskeloita ja tukkasotkia.

– Mývatn on erityisen monipuolinen sorsalintujärvi ja Pohjois-Amerikan ja Euroopan lajien kohtaamispaikka, Matti sanoo.

Jos linnut kiinnostavat enemmänkin, niihin pääsee tutustumaan tarkemmin Sigurgeirin lintumuseossa järven rannalla. Alueen jännät vulkaaniset maisemat saavat miettimään, onko paikka oikeasti maapallolla vaiko sittenkin jollain toisella planeetalla. Asutusta ei ole lähimainkaan.

– Rikintuoksuinen oranssinen maisema tuo mieleen Marsin näkymät.

Tuliperäisiä ilmiöitä selittää kymmenen kilometriä leveä aktiivinen Krafla-tulivuori ja sen 90 kilometriä pitkä purkausalue veistosmaisine laavamuodostelmineen.

Läsnä on tulen lisäksi vesi. Sitä virtaa kuumana luolissa ja kylmänä joissa. Nähtävä on esimerkiksi Euroopan suurin vesiputous Dettifoss. 44 metriä korkeassa ja 100 metriä leveässä putouksessa virtaa jopa 800 kuutiota vettä sekunnissa.

Vierailu Mývatnilla on parasta yhdistää Islannin kiertomatkaan vuokra-autolla. Paikka on likimain puolivälissä reittiä, vajaan 500 kilometrin päässä pääkaupungista Reykjavikista.

 

Mekongin suisto, Vietnam

Mekongin suisto on ihmeellinen labyrintti, jossa veden ja maan raja on häilyvä.

Himalajan vuoristosta alkava Mekong on yksi maailman pisimmistä joista. Vajaan 5 000 kilometrin vesireitti mutkittelee Kiinan, Myanmarin, Thaimaan, Laosin, Kambodzan ja Vietnamin läpi Etelä-Kiinan mereen.

Vietnamissa joki jakautuu useisiin haaroihin ja muodostaa pirstaleisen Mekongin suiston.

– Se on ihmeellinen labyrintti, jossa veden ja maan raja on häilyvä. Suistoalue on neljä kertaa Uudenmaan kokoinen. Siinä jää Venetsiakin toiseksi. Toki arkkitehtuurikin on erilaista, Matti Rämö sanoo.

Kokonaisuudessaan Mekong on Amazonin jälkeen maailman toiseksi rikkain lajistoltaan. Alueella asustaa runsas tuhat lintulajia, vajaa tuhat matelija- ja sammakkolajia ja 430 nisäkäslajia, muun muassa uhanalainen indokiinantiikeri ja Mekongin jokidelfiini.

Mekong on samalla yksi eniten ilmastonmuutoksesta kärsivistä jokisuistoista. Ilmastonmuutos nostaa lämpötiloja ja merenpintaa ja heikentää elinoloja.

Paikallista elämää pääsee kokemaan kelluvilla markkinoilla, joilla voi herkutella lounaaksi vaikkapa pho-nuudelikeiton ja lähellä viljeltyjä trooppisia hedelmiä.

Luontokokemuksista Matille on jäänyt mieleen valmistautuminen yöpuulle.

– Olin menossa pesemään hampaita ja nostin kulhon. Sen alta loikkasi iso karvainen hämähäkki.

Helpoin tapa tutustua alueeseen on opastettu päiväretki Ho Chi Minh Citystä eli entisestä Saigonista. Vajaat sata vuotta kestänyt Ranskan siirtomaakausi näkyy kaupungin arkkitehtuurissa ja myös ruokakulttuurissa.

Toisen päiväretken voi tehdä Cu Chi -tunneleille. Satojen kilometrien pituinen tunneliverkosto syntyi Vietnamin sodan aikana, kun Etelä-Vietnamin kansallinen vapautusrintama kaivoi maanalaisen maailman suojakseen. Ahtaat tunnelit toimivat muun muassa sissien majapaikkoina, sairaaloina sekä ase- ja ruokavarastoina. Kaikille tunnelit eivät kuitenkaan sovi.

– Se on klaustrofoobikkojen kauhumatka.

 

Ladakh, Intia

Pyörävaellus Himalajalla on todellinen extreme-matka.

Miltä kuulostaisi pyöräretki Himalajalla? Se saa vahvan suosituksen Matti Rämöltä. Hän on tehnyt useita matkoja polkupyörällä ympäri maailmaa, hurjimman niistä Ladakhin alueella eli Intian Pikku-Tiibetissä.

Hyvä uutinen on, että perille pääsee myös moottoriajoneuvoilla, toisin kuin esimerkiksi Nepalissa, jossa tiet eivät kulje yhtä korkealla. Siellä vaaditaan vuorikiipeilijän taitoja.

Reissu alkaa Delhistä, josta pääsee perille bussilla tai lentokoneella. Matti suosittelee erityisesti Lehn ja Manalin välistä tieosuutta. 500 kilometrin pituinen kansallinen maantie on nähtävyys itsessään. Se kiemurtelee vuoristossa ja kulkee korkeimmillaan 5 300 kilometrin korkeudessa. Tien nimitys voi tosin hämätä.

– Pitkät pätkät, ehkä jopa suurin osa, on kuoppaista soratietä, Rämö sanoo.

Autot, bussit ja rekat hytkyvät kalliojyrkänteen reunalla. Jos uskaltaa pitää silmät auki, näkymä ikkunasta mykistää: jylhiä kallioita, maanvyörymien raapimia arpia rinteillä, kuivia ylänköaavikoita, vehreitä laaksoja ja kuohuava Indus-joki, josta koko Intia on saanut nimensä.

Toisinaan ruuhkaa aiheuttavat paimentolaiset vuohineen.

Matti nostaa Ladakhin pakolliseksi matkakohteeksi monestakin syystä. Se on vähemmän tunnettua Intiaa ja yksi maan harvimmin asutuista alueista.

Yli tuhat vuotta vanhassa Alchin luostarissa Lehn’n lähettyvillä on mahdollista rauhoittua ja tutustua buddhalaiseen kulttuuriin, kun taas Manalissa pääsee kokeilemaan riippuliitoa ja koskilaskua.

– Pyörävaellus Himalajalla on huimin juttu, jonka olen elämässäni tehnyt. Perillä oli voittajafiilis. Haastava matka auttoi uskomaan, että selviydyn muistakin elämän haasteista, Matti sanoo.

Vaikka bussissa istuessa ei tulisi voittajafiilistä, ikimuistoinen elämys se on silti.

 

Lue myös, mitkä kotimaan kohteet matkakirjailija Heidi Kalmari suosittelee kokemaan ainakin kerran elämässä sekä missä kaupungeissa televisiosta tutun Jaakko Selinin sydän lyö nopeammin.