Marja, 56, pääsi eroon virtsankarkailusta leikkauksella

Hyvinvointi

Marja, 56, pääsi eroon virtsankarkailusta leikkauksella

Oma Aika arkisto | TEKSTI Oma Aika

Marja, 56, pääsi eroon virtsankarkailusta leikkauksella

Virtsankarkailu heikentää elämänlaatua ja rajoittaa menemisiä. Se saa tuntemaan myös häpeää ja huonommuutta. Joskus vaivaan tepsii leikkaus.

”Seitsemisen vuotta sitten huomasin, että juoksupyrähdys, hypähtelyt jumpassa tai yskänkohtaus tuotti märän läikän housuihin. Nolotti. Tein lantionpohjaliikkeitä. Kotona koulin rakkoani pidättelemällä vessatarvetta mahdollisimman pitkään.

Ryhdyin käyttämään päivittäin sidettä. Myöhemmin siirryin inkontinenssisuojiin, koska otaksuin niiden parhaiten pitävän hajuhaitat kurissa. Pelkäsin yskänkohtauksia julkisilla paikoilla. Työpäivän aikana kävin varmuuden vuoksi usein vessassa. Join hyvin vähän.

Jumppaan en viitsinyt mennä virtsankarkailusuojan kanssa. Muitakin yksityismenoja karsin. Aloin tuntea itseni ikälopuksi.

Lopulta puhuin ongelmasta gynekologilleni. Hän teki alustavan pisteytystestin, jolla arvioitiin tilanteen vaikeusastetta. Sain lähetteen jatkotutkimuksiin. Muutaman viikon kuluttua tuli kirje vastaanottoajasta ja ohjeet tarkan neste- ja virtsaamispäiväkirjan pidosta.

Vastaanotolla tehtiin myös fyysinen tutkimus. Vaivani oli ponnistusinkontinenssi. Sen syytä ei setvitty, mutta avun sain.

Minut leikattiin noin puolentoista kuukauden kuluttua päiväkirurgiassa. Virtsaputkeni tueksi asetettiin verkkonauha. Sairauslomalla olin leikkauspäivän ja kaksi viikonloppua edeltänyttä työpäivää. Pari ensimmäistä päivää oli kivuliaita, pääasiassa lepäilin.

Leikkaus onnistui hyvin. Sen koommin en siteitä ole tarvinnut. Virtsaaminen tosin tuntuu nyt erilaiselta. Ponnistaminen ei tavallaan onnistu, ja vessakäyntiin on varattava aikaa.”