Marista tuli mummi 42-vuotiaana: ”Olen enemmän äiti- kuin mummotyyppiä”

Tunteet

Marista tuli mummi 42-vuotiaana: ”Olen enemmän äiti- kuin mummotyyppiä”

Oma Aika arkisto | TEKSTI Oma Aika

Marista tuli mummi 42-vuotiaana: ”Olen enemmän äiti- kuin mummotyyppiä”

Mari Merelän kuopus oli vain kaksivuotias, kun hänestä tuli mummi 42-vuotiaana.

Teksti Terhi Friman

Kuvat Mika Pollari

Mari Merelän perheeseen kuuluvat tyttäret Sinna, 29, ja Veera, 27, ensimmäisestä avioliitosta sekä lapset Viivi, 15, ja Lauri, 12, toisesta avioliitosta. Mari elää kolmisin nuorempien lastensa kanssa isossa omakotitalossa Asikkalan Vääksyssä, ja perhe on hänelle tärkeä. Kotona on tilaa kaikille.

Viikonloppuisin paikalla Vääksyssä saattavat olla kaikki lapset ja lapsenlapset. Kun Marin nuoremmat lapset ovat isällään ja lapsenlapset omalla isällään, hän viettää toisinaan naisten aikaa kolmisin tyttäriensä kanssa.

Lue myös: Tällaista on kolmen sukupolven rikas elämä

Rakkaus ei vähene jakamalla

Tilanne on ehkä erikoinen, kun samaan aikaan osuvat ruuhkavuodet ja isovanhemmuus, mutta Marin mielestä se on mukavaa ja luontevaa. Lapsenlapsia ei voi helliä ja hemmotella sen suuremmin, vaan heille pitää olla samat säännöt kuin omille pienille.

– En ole ollut huomioiva mummo, koska omat kädet olivat täynnä työtä. Sen sijaan olen mummo, joka ymmärtää lapsen maailmaa. En ollut elänyt muunlaista elämää.

Marin ja hänen lastensa ja lastenlastensa välit ovat aina olleet hyvät. Ne lämpenivät entisestään nelisen vuotta sitten, kun Mari muutti eron myötä Vääksyyn. Aikuisten tytärten matka äidin luokse lyheni, ja tapaamiset lisääntyivät.

Marin mielestä lasten ja lastenlasten välillä ei ole ollut skismaa eikä mustasukkaisuutta. Kun ensimmäinen lapsenlapsi Neea syntyi, Mari mietti, menettävätkö hänen nuoremmat lapsensa jotakin.

– Eivät menettäneet vaan saivat. Rakkaus ei vähene jakamalla. Omat lapset olivat pieniä, ja heille elämäntilanne on ollut aina todellisuutta, eikä siinä ole mitään erikoista.

Lue myös: Kuinka olla isovanhempi eri-ikäisille lastenlapsille?

Kina kuuluu asiaan

– Lapsilla on kinaa keskenään, se kuuluu asiaan. Riidat riidellään ja ne sovitaan, se on osa elämää. Kun olemme yhdessä, olemme yhtä perhettä. Kaikki lapset ovat samanarvoisia.

Alkuvuosina Marin nuoremmat lapset ja lapsenlapset leikkivät ja touhusivat sujuvasti yhdessä. Nyt kun Marin lapset ovat teini-ikäisiä, nelikolla on yhä yhteistä tekemistä, mutta vähemmän kuin ennen.

Yhä useammin teinit ovat viikonloppuisin omissa menoissaan. Silloin lapsenlapset saavat mummon jakamatonta huomiota, ja teineillä on omaa rauhaa muualla.

– Teinit saavat pienten myötä luvan olla välillä itsekin lapsia ja leikkiä sydämensä kyllyydestä. Toisaalta he osaavat ilmaista senkin, että nyt eivät lasten jutut innosta, koska he ovat jo isoja. Siihen heillä on oikeus.

Lue myös: Oili ja Seppo tukevat Aids-orpojen koulunkäyntiä Afrikassa: ”Olemme ylpeitä”

Oma äiti sallivampi

Mari Merelä sanoo, että hän ei ole mummon prototyyppi, kuten hänen oma äitinsä Aila. Äiti on lämmin ja huolehtiva, ja hän on lukuisat kerrat kehottanut lempeästi tytärtään olemaan lapsille sallivampi. ”Anna nyt”, hän saattaa ehdottaa, kun Mari kieltää katraaltaan jotakin.

Mari arvelee olevansa enemmän äiti- kuin mummotyyppi. Hän nauraa, että on sukuvika tulla mummoksi nuorena: oma mummo oli 41-vuotias, kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi.

Mari on sekä perhe- että työkeskeinen. Työ pankissa vie paljon aikaa, ja Marin rooli pankissa on kiinnostava ja melko työteliäs. Loppua aika kuluu paljolti perheen parissa.

– Puoliso ei tähän palettiin sopisi. Koen olevani onnellinen tässä elämäntilanteessa.

Teini-ikäiset ovat saaneet paljon isosiskoiltaan. On mahtavaa, kun nuori voi jakaa asioitaan luotettavan läheisen aikuisen kanssa. Aikuisuuteen kallellaan oleva nuori ei halua puhua puhki kaikkea omien vanhempiensa kanssa.

Mari odottaa aikaa, kun teinit ovat hieman isompia ja voivat olla enemmän kotosalla keskenään. Hän haluaa välillä olla olemassa vain lastenlapsilleen.

Metsä on Marille tärkeä paikka ja ilon lähde. Hän haluaisi esimerkiksi tehdä patikkaretkiä lastenlasten kanssa, ja istua heidän kanssaan nuotiolla makkaraa paistamassa.

– Metsä on aarreaitta, jonka haluan jakaa myös lapsenlapsille. Välillä mietin, ovatko he jo murrosikäisiä ja omissa menoissaan, kun se aika koittaa.

Lue myös: Kolmen lapsen isoäiti Jaana: ”Kuka jaksaa katsoa konttausvideoita?”

Perhe on lintukoto

Marin porukkaa yhdistää huumori. Leppoisa naurunremakka säestää viikonloppuja. Yhdessä osataan nauraa sekä itselle että toisille. Läppää heitetään koko ajan eikä asioihin suhtauduta liian vakavasti.

Mari sanoo oppineensa omasta lapsuudenkodistaan perheen merkityksen: se on ihmisen oma lintukoto.

Oma perhe on aina hyväksynyt kaikki jäsenensä juuri sellaisina kuin he ovat, ja se on ollut tärkeä asia pitkin elämää.

On mahtavaa tietää, että vaikka maailmassa tapahtuisi mitä hyvänsä, omien veljien ja äidin puoleen voi aina kääntyä. Tätä rikkautta Mari on halunnut jakaa eteenpäin.

– Perhe on turva. Ystävät ovat tärkeitä, mutta yhtä köyttä vetävä perhe on se tärkein asia.

Lue myös:

Kun omat vanhemmat vanhenevat: ”Välillä tuntuu raskaalta, kun mikään loma ei oikein ole lomaa”

Muistisairas äiti ja pienet lapset – Tällaista on huolehtia yhtä aikaa molemmista

Lapsenlapsi Neea tuli sujuvasti mukaan elämään, ja yhtä notkeasti siihen tuli pari vuotta myöhemmin toinen lapsenlapsi Teemu. Lapsenlapset ovat nyt yhdeksän- ja seitsemänvuotiaita.