Manaus on Amazonin kiehtova pääkaupunki

KaukokohteetMatkat

Manaus on Amazonin kiehtova pääkaupunki

Oma Aika arkisto | TEKSTI Oma Aika

Manaus on Amazonin kiehtova pääkaupunki

Manaus on urbaani kaupunki keskellä Amazonin sademetsää. Muutaman kilometrin päässä sen rajalta alkaa umpiviidakko kasveineen, eläimineen ja äänineen.

teksti ja kuvat markku saksa

Oma aika 4/2015

Manausiin tullaan laivalla jokea myöten tai lentokoneella, koska maantieyhteydet ovat huonot. Siellä vallitsee tropiikille tyypillinen päivärytmi. Ihmiset heräävät aikaisin, ja kaupunki on täynnä elämää jo kuudelta aamulla.

Manausissa yöt ja päivät ovat jokseenkin yhtä pitkiä, koska kaupunki sijaitsee lähellä päiväntasaajaa. Aurinko nousee humahtamalla aamukuudelta ja laskee illalla kuuden maissa yhtä nopeasti. Sademetsässä sataa lähes joka päivä.

Trooppisessa ilmastossa lämpötilat pysyvät noin 30 asteessa koko vuoden eikä vuodenaikoja ole. Manausilaiset puhuvat kyllä syksystä ja talvesta, mutta ne näkyvät vain vaatemuodissa: talvikengissä on vähän paksummat pohjat, kaulaan voi ilmestyä kevyt skottiruudullinen huivi ja päähän lippahattu.

Manausin historiallista keskustaa korjataan ja entisöidään parhaillaan. Kaupungissa on parisenkymmentä toinen toistaan upeampaa kumiparonien kartanoa. Ehkä tärkein nähtävyys on Amazonin oopperatalo, jonka suunnattomasti rikastuneet kumiparonit rakennuttivat keskelle viidakkoa.

Manaus on huomattava kalakaupunki, jossa syödään Amazonian ja Rio Negron jokikaloja, jotka ovat isoja ja niiden liha on kiinteätä ja herkullista. Brasilialaiset tulevat tänne ostamaan verovapaata tavaraa ja syömään kalaa.

Amazonissa on puolet maailman jäljellä olevasta sademetsästä ja siellä asuu peräti kolmasosa kaikista maailman eläimistä. Kasvien lajirikkaus on suurinta maailmassa.

Lue myös: Oregon on erilaista Amerikkaa

Hedelmien nimet ovat kuin loitsuja

Yleensä aamiaisella on tarjolla runsaasti trooppisia hedelmiä ja niistä tehtyjä mehuja, joita ei saa mistään muualta. Useat viidakon herkullisimmista hedelmistä eivät kestä edes yhden päivän kuljetusta, vaan ne on syötävä poimimisen jälkeen muutaman tunnin kuluessa. Hedelmillä ei ole englanninkielisiä nimiä saati suomalaisia. Ne kuulostavat loitsurunolta: cupuacu, açai, buriti, araça, camu-camu, tapereba ja abacaba.

Manausilaiset matkatoimistot järjestävät eripituisia retkiä viidakkoon ja Rio Negro- ja Amazonjoelle. On myös yöretkiä, koska useat eläimet liikkuvat öisin. Hotellit ovat Manausissa tai kaupungin lähellä viidakossa. Ne ovat yllättävän halpoja. Kelvollisen huoneen keskustasta saa jo 40–80 eurolla.

Viidakkohotellit ovat mielenkiintoisia, koska niissä asutaan luonnon keskellä ylellisissä metsästysmajoissa. Ariau Amazon Towers on rakennettu sademetsän puiden latvojen tasolle ja maksaa 360 euroa yöltä.

Toinen kuuluisa ja yhtä kallis Amazon Jungle Palace on tehty Rio Negro -virralle kelluvaksi hotelliksi. Se sai innoituksensa kuuluisalta merentutkijalta Jacques-Yves Cousteaulta.

Manausin satamasta voi ottaa tavallisen matkustajalaivan joen varren kyliin tai mennä kauemmaksikin Peruun ja Kolumbiaan saakka tai laskea jokea alas Atlantin rannikolle Belémiin. Ne ovat halvempia kuin ylelliset turistilaivat, mutta ikävä kyllä myös paljon tylsempiä. Ne ajavat jopa kilometrin levyisellä virralla niin kaukana rannasta, että laivasta tuskin näkee viidakon eläimiä tai muita näkymiä.

Lue myös: Upea auringon valtakunta Peru – nämä paikat sinun on nähtävä!

Delfiiniuintia ja kalastusta

Retkillä on mahdollista nähdä myös Amazonin harvinaisia vaaleanpunaisia delfiinejä ja niiden kanssa voi jopa uida joissakin paikoissa. Osalla retkistä harrastetaan myös kalastusta saaliina mustat piranhat ja Amazonian isot, 10–20 kilon ahvenet.

Tarinoiden mukaan piranhat syövät ihmisen kahdessa minuutissa luurangoksi, jos hän uskaltautuu veteen, mutta ihmiset uivat paljon Amazonissa. Paikalliset asukkaat tietävät, missä voi uida ja milloin.

Manausissa yhdistyvät kirkasvetinen Rio Negro ja keltaista vettä kuljettava Amazon, joka on portugaliksi nimeltään Solimões. Joki on usean kilometrin matkalta kaksivärinen: sininen vesi tulee Rio Negrosta ja keltainen Solimõesista.

Vesien yhdistymisreissulla käydään myös katsomassa jättiläismäisiä vesililjoja Parque Ecologico Januari -nimisessä ekologisessa puistossa. Ne ovat kuin lumpeenlehtiä, mutta halkaisijaltaan pari metriä.

Lue myös: Hongkong ja Macao yllättävät monin tavoin

Jaraqui-kalan syöjä ei voi lähteä Manausista

Vilkas satama ja kalatori tarjoavat turisteille näkemistä heti aamusta. Alueella tunnetaan yli 2 000 kalalajia, mutta rapuja ei ole. Manausin kaloilla on eksoottiset nimet. Ne ovat esimerkiksi tambaqui, matrinxã, jaraqui, pacu, pirarucu ja tucunaré.

Ranskalaisten kala- ja äyriäisruoka on bouillabasse, portugalilaisilla samantapainen bacalhoada, mutta Manausissa on moqueca, joka pärjää maussa. Se on kalamuhennos, joka tehdään paksussa saviastiassa hitaasti uunissa kypsyttämällä. Kastike on tomaattipohjainen, ja sille antavat makua kokonaiset, keitetyt kananmunat.

Brasilialainen sanonta kuuluu, että jos olet kerran saanut maistaa Amazonian jaraqui-kalaa, et koskaan malta lähteä Manausista. Kala on ison särjen näköinen. Sen kylkiin leikataan syvät viillot kylkiruotojen väliin ennen kuin se grillataan hiiligrillissä. Viiltojen ansiosta liha irtoaa helposti.

Grillissä valmistettava kala maustetaan suolalla, limetin mehulla, persiljalla, korianterilla ja vihreillä nuoren sipulin varsilla. Kastikkeeksi tarjotaan usein keltaista tucupia, jonka valmistaminen kestää useita päiviä. Kalan kanssa syödään myös uarinijauhoa, jota tehdään maniokin mukuloista.

Lue myös: Liiku lomalla rennosti – 6 vinkkiä

Raakakumi teki Manausista viidakon Pariisin

Amazonian kumibuumi oli yksi maailmanhistorian raa’immista liiketoimista. Manaus kylpi rahassa, mutta kärsimys pysyi viidakossa, jossa kumin kerääjät elivät orjuudessa.

He joutuivat ostamaan kumiyhtiöltä purkitettua ruokaa, koska oman ruoan kasvattaminen oli kielletty. Kumiyhtiö viritti purkkiruoan niin kalliiksi, että kerääjät velkaantuivat päivä päivältä. Kun kerääjä kuoli, velka periytyi hänen lapsilleen, jotka jatkoivat isänsä toivotonta uurastusta ja velkaantumista.

Kumilla rikastuneet kauppamiehet tekivät Manausista viidakon Pariisin, kuten sitä silloin kutsuttiin. Kumiparonit lähettivät laivoilla pyykkiään pestäväksi ja silitettäväksi Pariisiin ja sytyttelivät sikareitaan suurilla seteleillä.

Kaupungissa oli ravirata, härkätaisteluareena, parikymmentä tasokasta baaria, muotilääkäreitä, hienoja ravintoloita ja hotelleja sekä seitsemän kirjakauppaakin. Keksit tulivat Bostonista, kinkku Oportosta, voi Corkista ja perunat Liverpoolista. Timanttikauppiaat rehvastelivat, että kalliita jalokiviä myytiin Manausissa enemmän kuin missään muualla maailmassa.

Kumibuumin huippukausi kesti noin 20 vuotta 1890–1910.Sitten kumin hinta alkoi jyrkästi laskea. Kumipuun siemeniä oli salakuljetettu Aasiaan, ja aasialaiset kumiplantaasit alkoivat tuottaa kumia halvemmalla. Amazonin tuotanto romahti.

Lue myös: Trooppista Rio de Janeiroa leimaavat hulppeat maisemat ja brasilialainen rentous

Teollisuuskaupunki keskellä viidakkoa

Kumikauden jälkeen Manaus kitkutteli viidakon keskellä köyhtyneenä seuraavat vuosikymmenet. Vuonna 1967 perustettiin Manausin vapaakauppavyöhyke ja sen yhteyteen 10 000 neliökilometrin teollisuusalue.

Teollisuusalueeseen ei aluksi uskottu. Miksi teollisuus tulisi keskelle viidakkoa kauaksi kuluttajista ja raaka-aineista? Manausin tarjoamat vero- ja muut edut painoivat enemmän. Monikansalliset suuryritykset kuten Sony, Samsung, Honda ja Nokia viihtyvät viidakossa papukaijojen kanssa.

Manausissa tehdään satoja teollisuus- ja kuluttajatuotteita televisioista partakoneen teriin. Sinne virtaa ihmisiä muualta Brasiliasta, mutta työttömyys pysyy 4–5 prosentin välissä.

Tapaan Amazonian osavaltion suunnitteluministeri Airton Ângelo Claudinon. Hän sanoo, että Manausin teollisuusalue on ympäristöystävällinen, koska kaikki teollisuus on samalla pienellä alueella, jota voidaan valvoa tehokkaasti.

”Manausin teollisuusalueen ansiosta 97 prosenttia osavaltion viidakosta on yhtä neitseellisessä kunnossa kuin portugalilaisten tullessa”, hän väittää

Lue myös: Hongkong ja Macao yllättävät monin tavoin

Saksalainen kumiparoni Waldemar Scholtz rakennutti linnamaisen palatsin Rio Negro -joen rannalle.Amazonilla purjehditaan romanttisilla puulaivoilla tuhansia kilometrejä.Manausissa myydään herkullisia hedelmiä, jotka on syötävä heti tuoreeltaan.Manausissa sataa joka päivä, mutta sateet ovat lyhyitä ja lämpimiä.Manausin viidakko-ooppera rakennettiin kumikauden huipulla.