Kymenlaakson rantakaupungit: Meri-idylliä ja historiaa

Lähikohteet

Kymenlaakson rantakaupungit: Meri-idylliä ja historiaa

Vain puolen tunnin matkan päässä toisistaan sijaitsevat Hamina ja Kotka tarjoavat kevätreissulle yllin kyllin nähtävää ja koettavaa. Luonto- ja historiakohteet ovat vertaansa vailla.

JULKAISTU 24.5.2021 | TEKSTI Anna-Liisa Hämäläinen, Anu Virnes-Karjalainen, Eeva-Maria Lidman | KUVAT Visit Kotka Hamina, Päivi Arvonen ja Anu Virnes-Karjalainen

HAMINA – SAARISTOA JA SOTAHISTORIAA

Vene kiihtyy kippari Jukka Markkolan käsissä matkavauhtiin. Satama jää taakse. Tuuli kaappaa hiukset ja sotkee ne hetkessä.

Markkola kertoo, että pienellä veneellä ei lähdetä, sillä meri ei ole kesy, vaikka nyt aallokko on lähes olematon.

Kolmen vartin kuluttua rantaudumme hiljaisuuteen, Ulko-Tammioon. Se on osa Suomen itäistä kansallispuistoa ja sen pienin osa. Saari on mitä oivallisin päiväretken kohde, vaikka siellä voi myös yöpyä niin teltassa kuin autiotuvassa, joka rakennettiin vartijatuvaksi 1939.

Jatkosodan aikana saari linnoitettiin, ja siitä on muistona betonibunkkeri. Venäjälle kuuluvat Suursaari ja Tytärsaari näkyvät hyvällä säällä paljain silmin.

Erä- ja luonto-opas Kirsi Kallio lähtee kulkemaan hyvin tallattua polkua kohti saaren sisäosia. Polun varrella äkkään kookkaita lehtokieloja, joita täällä kasvaa paljon. Keskikesällä kukkaloisto on keltainen, siitä pitävät huolen rantakuisma, pietaryrtti ja harvinainen rantahirvenjuuri.

Kalliot, lehdot ja suo

”Ulko-Tammion luonto on monipuolinen. Tänne mahtuvat kangas, lehto ja pieni suokin”, Kirsi Kallio kertoo.

Seisomme sileillä rantakallioilla. Katse tavoittaa matalia, harmaita luotoja, meren ja taivaanrannan. Ja toden totta, vieressäni kasvaa sammalpetillään niittyvilla.

Kun kiipeää näkötorniin, avautuu saaristomaisema koko kauneudessaan. Keväällä ja syksyllä taivaalla käy vilske, sillä arktinen muutto kulkee tätä kautta etelästä pohjoiseen ja päinvastoin. Kierroksen jälkeen istahdamme rannan tuntumaan tulentekopaikalle nauttimaan eväitä.

Vaikka kohtaamme Ulko-Tammiossa vain pari muuta kulkijaa, Kirsi Kallio antaa neuvon:
”Käyttäkää erä- ja luonto-oppaiden palveluita. He osaavat viedä teidät paikkoihin, joissa ei ole ruuhkaa.”

Ulko-Tammion kansallispuiston retket www.visitkotkahamina.fi

Uinuva kalastajaidylli

Rannalla seisoo punaisia aittoja. Risteyksessä voisi arpoa, lähteekö Länspääntien vai Koukinkujan suuntaan. Nyt ei tarvitse, sillä oppaamme Anne Mattson askeltaa määrätietoisesti syreenikujaa pitkin, kuten lukion historianopettajalle ja tietokirjailijalle sopiikin.

Anne Mattson on vanhaa saarelaista sukua, Lautaloita. Äidinäiti oli Tammiosta, ja Anne on viettänyt kesät saarella pienestä tytöstä asti. ”Tammion kulta-aikaa oli 1800–1900-lukujen taite. Täällä pyydettiin hailia ja hylkeitä.”

Satama ja raitti ovat hiljenneet, mutta Tammio on yhä itäisen Suomenlahden parhaiten säilynyt kalastajakylä. Sopusuhtaiset puutalot reunustavat syreeniraittia. Kuuluisia sukuja ovat Kalske ja Harjola. Renny Harlinkin on Tammiossa nähty.

Mattson selittää talojen nimiä, kuten Tuomaantalo ja Hesuli, jonka kantasana on Hesekiel. Jälkimmäisen nykyistäkin isäntää kutsutaan Hesuliksi.

”Saarella oli paljon samoja sukunimiä, kuten Suomalainen, Pitkänen ja Kiiski. Siksi talo nimettiin ensimmäisen isännän mukaan.”

Kotka ja Hamina

Kotiseutumuseo ja seurojentalo

Pienessä kotiseutumuseossa näemme Tammion historian pienoiskoossa. Museo-opas Aleksanteri Mondolin esittelee kaiken, mitä hailin ja hylkeiden pyytämiseen tarvittiin sekä taloudenpitoon liittyvää esineistöä.

Historiaa henkii myös läheinen seurojentalo, alun perin venäläinen sotilassauna, jossa ei ole saunottu kertaakaan. Se on siirretty paikalle hirsi hirreltä. Näyttämöltä löytyy kirpputori, joka on auki tänäänkin. Tarjolla on muun muassa astioita ja vaatteita ja feikki Louis Vuitton -laukku.

Sitten meillä on kunnia tavata Tammion ainoa vakinainen asukas, Raimo Kettunen, 83. Hän asuu keltaisessa talossa, joka on rakennettu 1864. ”Tykkäsin olla vedessä, mutta en oppinut uimaan, joten tienasin leipäni 40 vuotta sukeltajana”, hän kertoo.

Hän joutui luopumaan sukeltajan työstä 30 vuotta sitten osteopatian vuoksi. Saarelle hän muutti, koska oli kyllästynyt ulkomaailmaan. Kettunen tarjoaa pullaritareita ja raparperihilloa. Kysyn, mikä saarella on parasta. Saan vastaukseksi pitkän katseen ja yhden sanan.

”Tammio.”

Kotka ja Hamina

Pieni kierros Haminassa

Satamassa esittäytyy frakkiin ja silinteriin sonnustautunut mies.

”Donat Rydzeffsky. Syntynyt 1794 Kaunasissa, Liettuassa. Tuli Haminaan 1824. Kadettikoulun poliisimestari ja myöhemmin valokuvaaja.”

Lähdemme seuraamaan entisen poliisin ja innokkaan harrastajavalokuvaajan, Kauko Tykkyläisen, esittämää rooliopasta kaupunkiin, jonka rikastutti aikoinaan suolakauppa.

Astelemme ensin Kauppiaantalomuseoon, joka sijaitsee sataman vieressä. 1841 valmistuneessa talossa eli ja työskenteli käsityöläisiä ja sen viimeinen omistaja oli Muravjevin kauppiasperhe. Huoneissa aika pysähtyy, tee

Sotilaselämä on vahvasti läsnä Haminassa. Linnoitus eli Hamina bastioni on muhkea. Ennen täällä toimi Kadettikoulu, johon pääsivät vain aatelispojat. Koulua kävi muun muassa marsalkka Mannerheim. Hän sai kehotuksen erota sieltä luvattoman loman takia. Jos hänet olisi erotettu, ei sotilasura enää olisi ollut mahdollinen. Nykyään RUK täyttää Haminaa sotilailla.

Kuuluisan ympyräasemakaavan keskellä seisoo Raatihuone.

”Maailmassa on kaksi kaupunkia, joissa on ympyräasemakaava, Palmanova Italiassa ja Hamina Suomessa. Haminan linnoituksia rakennuttanut ruotsalainen kenraali Axel von Löwen otti mallia Italiasta”, kertoo oppaamme.

Hamina ylpeilee Kymenlaakson vanhimmalla kirkolla. Marian kirkon ensimmäiset merkinnät ovat vuodelta 1396. Nykyisen ulkoasun takana on Carl Ludvig Engel, joka suunnitteli myös läheisen, pyöreän Johanneksen kirkon.

”Pyöreää kirkkoa paheksuttiin aikanaan kovasti.”

Paheksuntaa ei herättänyt Arvilommin talo, jota pidetään Haminan kauneimpana.

Lopuksi astumme hieman katutasoa alemmas, Kahvila-konditoria Huovilaan. Mannerheimin kuvaa seinällä ihaillen nautimme sitruunapeilikakkua, jolla on voitettu Suomen-mestaruus konditoriataidoissa.

Kotka ja Hamina

Sotahistoriaa Salpalinjalla

Yksi maailman viimeisimpiä puolustuslinjoja. Itsenäisen Suomen laajin rakennushanke. Ulottui Suomenlahdelta Petsamoon. 728 teräsbetonikorsua. Amerikkalaisen mallin mukaan tehtyjä pallokorsuja. Kolmen tonnin painoisia kivenmurikoita ja kaivantoja torjumaan vihollisen panssarivaunuja. Piikkilankaesteitä. Juoksuhautoja. Tätä kaikkea on Salpalinja.

Salpalinjaa alettiin rakentaa heti talvisodan päätyttyä. Työhön osallistui 35 000 rakentajaa. Heistä osa oli ruotsalaisia vapaaehtoisia, minkä ymmärtää, sillä oli Ruotsin edun mukaista, että Suomen puolustus piti. Muonitustöissä oli 2 000 lottaa. Melkoinen vilske kävi linnoituspaikkakunnilla, kuten Virolahdella, jossa olemme.

On vaikuttavaa kulkea juoksuhautaa pitkin ja laskeutua betonikorsuun, jossa on kesäpäivänäkin viileää ja kosteaa. Katson tykin tähtäimestä mäntykankaalle. Makuulaverilla oli tilaa 50 senttiä miestä kohti. Tykillä ammuttaessa meteli oli sietämätön.

”Täällä ei koskaan taisteltu, mutta Salpalinjalla oli suuri merkitys Suomen puolustamisessa”, kertoo Atte Enwald, Salpalinja-museon opas Miehikkälässä. Hän on tehnyt historian pro gradu -tutkielmansa Salpalinjasta.

Kivenlohkareita tienvarsilla

Matkalla Miehikkälästä Virolahdelle silmä alkaa harjaantua etsimään maastoon useampaan riviin aseteltuja kivenlohkareita. Talvisodassa ne vielä olisivat pysäyttäneet panssarivaunut, mutta jatkosodassa oli käytössä jo tykkejä, jotka pystyivät ampumaan kiviä hajalle.

Virolahdella Erkki Rikkola, bunkkerimuseon pääopas ja reservin majuri, näyttää ison ojan näköisiä kaivantoja. Niiden tuli pysäyttää panssarit.

”Ja tuolla ylhäällä näkyy teräsbetonikorsun ampuma-aukko”, Rikkola sanoo ja osoittaa mäkeen.

Sisältä molemmat museot kertovat samaa tarinaa, mutta Virolahdella kohtaamme sisätiloissa myös Mannerheimin ratsastajapatsaan.

”Patsaan hevonen astuu oikein. Mannerheimin ratsu Käthy oli peitsari, joka astui samalla lailla kuin kameli”, Rikkola toteaa.

Miehikkälän Salpalinja-museo, Virolahden bunkkerimuseo www.salpakeskus.fi 

KOTKA – KOSKEN KOHINAA JA KEISARILLISTA LOISTOA

Etelä-Suomen komeimmat kosket löytyvät Kymijoelta, parikymmentä kilometriä Kotkan keskustasta. Kolmen kosken lasku oppaan johdolla on elämys huimapäisille matkaajille, mutta riittävän turvallinen arkajaloillekin. Koskielämykseen valmistaudutaan huolella.

Koskioppaamme Juha Valjus opastaa varusteiden valinnassa. Saamme kypärät, pelastusliivit ja sadevaatteet. ”Etummaisina istuvat kastuvat varmasti.”

Ensin nautitaan rauhallisesta koskiristeilystä perämoottorin puksuttaessa.

”Viimeksi tällä reitillä hirvi ui juuri lauttamme edestä rannalta rannalle.” Maisema on niin amazonmainen, että hirven sijaan odotamme näkevämme krokotiilin rantaheinikossa. Rehevä puusto kaartaa kapean joen ylle. Kun lähestymme koskia, pysähdymme kertaamaan ohjeet. Kosket melotaan.

Kuulemme koskien pauhun, eikä paluuta ole. Jännittää mukavasti. Selvitämme ensimmäisen kosken. Nyt tiedämme jo mitä on edessä. Toinen koski jännittää vielä enemmän. Kolmannessa osaan jo rentoutua.

Parituntinen retkemme on ohi. Siirrymme rantaan kertaamaan tunnelmia. Innostus ei ota laantuakseen.

”Jokainen meloo antamieni ohjeiden mukaan. Ja nyt mennään.”

Merellistä historiaa Vellamossa

Kotkan keskustan tuntumassa sijaitsevassa Merikeskus Vellamossa riittää nähtävää. 2008 valmistunut, Oslon oopperatalon mieleen tuova, rakennus on nähtävyys jo itsessään. Murtuvaa aallonharjaa muistuttavalle avaralta kattorakenteelta avautuvat maisemat niin merelle kuin kaupunkiinkin.

Tiloissa toimii Suomen merimuseo, Kymenlaakson museo, Merivartio-museo ja Kotkan kulttuuri- ja tapahtumapalvelut.

Tutustumme tällä kertaa Kohtalona Ruotsinsalmi -näyttelyyn, joka vie aikamatkalle Itämeren merkittävimpään meritaisteluun 1790. Näyttelyssä aikalaiset heräävät henkiin tarinoiden ja muotokuvien kautta. Interaktiiviset toiminallisuudet saavat linnoituskaupungin elämään ja virtuaaliesitys taistelusta on vaikuttava 35-neliöiseltä kaariseinältä katsottuna.

Merikeskuksen näyttelyissä vierähtää helposti puoli päivää. Välillä voi hengähtää kahvilassa ja taiten suunnitellussa museokaupassa.

Loistoa Langinkoskella

1800-luvun hovineidon asuun pukeutunut oppaamme Silja Korkeamäki ottaa meidät vastaan Venäjän keisari Aleksanteri III:n kalastusmajalla Langinkoskella. Pääsemme aikamatkalle keisarilliseen kesänviettopaikkaan.

”Täällä perhe vietti erilaista elämää kuin Pietarin Talvipalatsissa. Täällä keisarinnan nähtiin jopa kuorivan perunoita.”

Kalastusmaja toimii museona. Keisarillisesta näkökulmasta vaatimaton talo on hienostunut ja sen esineistö ja valokuvat kertovat korkea-arvoisista asukkaista. Pihapiirissä on pieni ortodoksikappeli.

Suosittu perhokalastuskohde Langinkoski kuohuu edessämme. Kalastuslupia Langinkoskelle myönnetään kahdeksan per päivä. Viime vuonna suurin napattu lohi painoi 15,5 kiloa.

Puistojen kaupunki

Kotka yllättää kävijän upeilla ja hienosti hoidetuilla puistoillaan. Tutustumiskierros kannattaa aloittaa Sapokan vesipuistosta. Runsaat ja monipuoliset istutukset sekä vesiputous ja upea lahden poukama tarjoavat elämyksellisen hengähdyspaikan keskellä kaupunkia.

”Sapokka on kaupunkilaisille ja matkailijoille paikka, jossa viihdytään ympäri vuoden”, oppaamme Viktoria Shishkova sanoo.

Istutukset on suunniteltu niin, että puistossa kukkii kesäkaudella koko ajan. Keväällä loistavat tuhannet sipulikukat ja alkukesästä alppiruusut.

Puiston korkeimmalla kohdalla saa tutustua Suomen kivilajien näyttelyyn ja alempana lahden rannoilla Hannele Kylänpään pronssisiin eläinveistoksiin.

Sapokka näyttää parhaat puolensa aurinkoisena päivänä, mutta oppaamme kertoo, että pimeiden iltojen tullen avautuu aivan uudenlainen maisema, kun puiston kaikki valot syttyvät ja valaistuksen värit vaihtuvat kalenterivuoden tapahtumien mukaan.

Pienen kävelymatkan päässä sijaitsee toinen upea puistokohde, Katariinan meripuisto. Puisto on rakentunut 1700-luvun Ruotsinsalmen linnoitusraunioiden keskelle. Täällä voi rauhoittua katselemaan merta, mutta alueella on myös paljon aktiviteetteja, kuten leikkipuisto, skeittiramppi, onkipaikkoja, grilli- ja piknikpaikkoja sekä mietiskelylabyrintti.

Kävelymatka Katariinan puiston ympäri on noin kolme kilometriä. Halutessaan kierroksen voi tehdä vaikkapa kaupunkipyörällä.

Keskikaupungilla tutustumisen arvoisia kohteita ovat ortodoksisen kirkon ympärillä sijaitseva Isopuisto ja Sibeliuksen puisto, jota kaupunkilaiset kutsuvat omaksi olohuoneekseen.

Klubilla ja salakapakassa

Jos haluat lounastaa tavallista upeammassa miljöössä kattokruunujen katveessa, suuntaa Kotkan Klubille. 1927 valmistuneessa, jokusen vuoden kiinni olleessa, kiinteistössä on tehty iso remontti.

”Olemme entisöineet vanhaa Klubin tavaraa, mutta ostaneet myös huutokaupoista”, omistaja Niina Utter kertoo.

Jostain lähettyviltä löytyy myös salakapakka, mutta reitti sinne on jokaisen itse löydettävä, eikä kuvata saa.

Lue myös: Onko Kuopioon menijöitä?