Kolmen kartanon kierros vie kotimaan historiaan

LähikohteetMatkat

Kolmen kartanon kierros vie kotimaan historiaan

Oma Aika arkisto | TEKSTI Oma Aika

Kolmen kartanon kierros vie kotimaan historiaan

Varsinais-Suomessa riittää hienoja historiallisia kohteita. Kolmen kartanon kierroksella pääsemme kurkistamaan maamme varhaishistoriaan, marsalkka Mannerheimin lapsuuteen sekä hieman aatelissukujen nykypäiväänkin.

teksti Matti Välimäki

kuvat Vesa-Matti Väärä

Aurajoki virtaa läpi varsinaissuomalaisten savimaiden turhia kiirehtimättä. Rauhallista on myös Hämeen Härkätiellä, Linnavuoren toisella puolella. Tiellä ei näy nyt yhtään härkää, hevosta tai edes automobiilia.

Liedossa sijaitsevalta Vanhalinnan Linnavuorelta, tasaiseen maastoon nakatulta lähes kuusikymmentä metriä korkealta kalliolta, avautuu hieno näkymä suomalaiseen kansallismaisemaan.

Mutta esi-isämme eivät tulleet tänne vain tunnelmoimaan. Linnavuorelta oli hyvä tarkkailla, liikkuiko Aurajoella viikinkien lohikäärmekaulaisia veneitä.

Linnavuoren juurella sijaitsevan Liedon Vanhalinnan kartanon arkeologinen näyttely kertoo osaltaan muinaisista kohtaamisista ja niiden luonteesta. Nähtävillä on muun muassa viikinkiajan loppupuolelle ajoitettu miekka, panssarinuolia ja keihäänkärkiä.

Liedon Vanhalinnan museonjohtaja Hannele Lehtonen kertoo, että tarkkoja tietoja alueen vartiomiehistä ja muinaisista asukkaista ei ole. Myös Linnavuoren huipulla sijainneet puiset varustukset ovat jo aikoja sitten kadonneet.

”Vanhalinnan kulta-aika sijoittuu esihistoriaamme, josta ei ole kirjallisia lähteitä. Kun Turku syntyi 1200-luvulla joen alajuoksulle, niin Vanhalinnan merkitys alkoi hiipua.”

Aurajoki: aikansa moottoritie

Hannele Lehtonen muistuttaa, että Aurajoki ei tietenkään kuljettanut pelkästään sotajoukkoja.

”Joki oli aikansa moottoritie, jota hyödynsivät myös kauppamiehet. Tavarat, hyödykkeet ja kulttuurivaikutteet kulkivat virtaa pitkin sisämaahan ja vastaavasti Suomen sydänmailta ympäri Eurooppaa.”

Rauhanomaisemmasta kulttuurivaihdosta kertovat arkeologisessa näyttelyssä esillä olevat lasihelmet ja keramiikka. Kokoelman aarteisiin kuuluu myös alueelta löydetty, Kalevala-koruille mallia antanut rintasolki, jonka jäljitelmä on myynnissä museokaupassa.

Kulttuurivaikutteista kertovat myös monet Linnavuoren alueen muinaistulokkaiksi luokitellut kasvit. Vuorella kasvaa esimerkiksi lääkekasvina käytetty keltamo, jonka arvellaan saapuneen maahamme munkkien mukana.

Kustaa kulki Härkätietä

Liedon Vanhalinnan nykyinen päärakennus on peräisin hyvinkin uudelta ajalta, 1930-luvulta. Päärakennuksen arkeologisen näyttelyn lisäksi kartanon alueella voi tutustua muun muassa 1800-luvun maalaiselämää esitteleviin kansatieteellisiin näyttelyihin. Vanhassa alituvassa toimii lisäksi kesäkahvila.

Huippukokemus, sananmukaisesti, on kuitenkin itse Linnavuori, jonka laelle pääsee kipuamalla reilut sata porrasaskelmaa.

Turun kauppatorilta on alueelle lyhyt, noin kymmenen kilometrin kiesimatka, jonka viimeinen taipale kulkee pitkin historiallista Hämeen Härkätietä.

Hämeen Härkätiellä voi pysähtyä vaikkapa Kuninkaanlähteellä, jolla Kustaa Vaasan kerrotaan tarkastusmatkoillaan juottaneen hevosensa. Vaan sehän tapahtui Linnavuoren vinkkelistä ihan äskettäin, kuningasvallan aikana, 1500-luvulla.

Sotaherrojen kartano

Keskiaikainen kolmikerroksinen harmaakivilinna seisoo keskellä isoja tiluksia maatalousrakennusten ympäröimänä.

Olemme jatkaneet matkaamme Liedosta reilut parikymmentä kilometriä pohjoiseen ja päätyneet Maskuun, Kankaisten kartanoon.

Kun astumme sisään jykevästä ovesta, niin meitä tervehtivät kartanoa vuoroillaan hallussaan pitäneiden Aminoffien, Hornien ja Fredensköldien sukujen vaakunat.

Jo ruokasalissa törmäämme taas vanhaan tuttuumme, Kustaa Vaasaan, tällä kertaa vanhassa, tummanpuhuvassa muotokuvassa. Hänen vierellään komeilee toinen kruunupää, 1600-luvun soturikuningas Kustaa II Adolf.

Kun Kustaa Vaasa vieraili kartanossa juhannuksena 1556, niin linnan isäntänä oli mahtava sotaherra Henrik Klaunpoika Horn. Kun tämän pojanpoika Evert Horn kaatui sodassa 1615 – tasan viisisataa vuotta sitten – niin Kustaa II Adolf kunnioitti hänen hautajaisiaan vierailullaan.

Mielikuvitusta ei tarvitse käyttää paljoakaan, kun korviin kantautuu miekkojen kalske ja nenään hiipii ruudin väkevä tuoksu.

Tunnelmaan johdattavat osaltaan myös Kankaisten kartanon puolustukseen sopivat, valtavat kivimuurit sekä varsin pienet ikkuna-aukot.

Prinsessa toi tapoja

Kankaisten kartanon herra Henrik Klaunpoika Horn niitti 1500-luvulla mainetta muun muassa Viron käskynhaltijana sekä Kustaa Vaasan pojan, Juhana Herttuan neuvonantajana.

Henrik Klaunpoika neuvoi Juhana Herttuaa politiikassa, mutta herttuan puolalainen prinsessa Katarina Jagellonica ohjasi tätä renessanssin hovitavoissa. Katarina toi Suomeen myös ajan uusimman mannermaisen kotkotuksen: haarukan.

Olisikohan myös tässä salissa kuninkaan neuvonantajaa, mahtavaa sotaherraa, neuvottu ottamaan haarukka kauniiseen käteensä?

Kun jatkamme matkaamme kartanon keittiöön, niin huomiomme kiinnittyy yksityiskohtiin, jotka tuovat keskiajan tunnelmaan ja renessanssin alkuvaiheisiin aivan uudenlaisia sävyjä. Ikkunan vieressä on vanha televisio ja nurkassa muhkea jääkaappi.

Paroni muutti Portugaliin

Kankaisten kartanossa on omalaatuista viehätystä, joka syntyy siitä, että rakennusta on asuttu yhtäjaksoisesti keskiajalta lähes meidän päiviimme asti. Se ei ole museo, vaan museomainen koti. Kartanossa on tehty jonkin verran pakollisia kunnostustöitä, mutta muuten se on jätetty elämään viimeisen valtiaansa aikaa.

Viimeinen valtias oli paroni Fredrik Aminoff, joka lamavuonna 1992 huomasi, että vihannesten viljely ei lyönyt enää leiville. Paroni myi omaisuutensa ja muutti Portugaliin, missä hän viettää nykyäänkin eläkepäiviään.

Linna on ollut yleisölle avoinna vasta muutaman kesän, eivätkä edes varsinaissuomalaiset tunne sitä kovin hyvin. Moni paikkakuntalainen on kuitenkin tehnyt nuorena kesätöitä kartanon pelloilla.

Tapaamme pehtoorin talossa kartanon vanhan työnjohtajan Unto Ristisuon. Hän iloitsee kartanon uudesta elämästä turistikohteena, mutta kertoo samalla kaipaavansa maatilan mennyttä vilskettä – ja jopa paronin ympäri linnaa kaikuneita selväsanaisia ohjeita palvelusväelle.

”Paronin ääni oli niin kantava, että seinästä lähtivät rapinkit. Hänen aikanaan ulkopuolisilla ei ollut linnan pihalle mitään asiaa”, Ristisuo kertoo.

Kankaisten kuulu piirakka

Maistelemme kartanon kahvilan erikoisuutta, purjopiirasta. Kankaisissa oli aikoinaan Pohjoismaiden suurimmat purjoviljelmät, mutta nykyään piiraan ainekset eivät tule enää omilta pelloilta.

”Hyvää on, mutta ei sentään niin hyvää kuin omasta purjosta tehty”, Ristisuo kommentoi.

Kankaisten kartanoon on tullut Hyvinkäältä ryhmä, joka on nyt edennyt opastuskierroksensa puoliväliin.

”Kiinnostavaa. Täällä on paljon samaa kuin Askaisten Louhisaaressa, mutta ilman Mannerheim-lisää”, kertoo matkanjohtaja Jarkko Jääskeläinen.

Kartanon yläkerran seiniä peittävässä muotokuvagalleriassa huomiomme kiinnittyy tauluun, jota on viillelty. Käy ilmi, että vuoden 1918 tapahtumissa punaiset turmelivat maalauksen, jonka he olettivat esittävän silloista kartanonherraa. Mutta kyseessä oli ihan toinen, varhaisempi Aminoff.

Louhisaaressa on loistoa

Jatkamme jälleen matkaamme. Vain puoli tuntia, ja olemme jo paljon tunnetummassa matkailukohteessa, Askaisten Louhisaaressa, Flemingin ja Mannerheimin sukujen valtakunnassa.

Amiraali Herman Flemingin 1600-luvulla rakennuttama Louhisaaren kartanolinna henkii Ruotsin suurvalta-ajan loistoa. Suomessa harvinaista palatsiarkkitehtuuria edustavan rakennuksen yhteydessä on vaikuttava kunniapiha sekä laaja englantilaistyyppinen puutarha. Puutarha palvelee nykyisin myös suosittuna piknik-paikkana sekä hääkuvausmiljöönä.

Askellamme vilkkaasti läpi kunniapihan, sillä linnan kolmannessa, Flemingien ajasta kertovassa kerroksessa, on juuri alkamassa yleisöopastus.

Kummitteleeko täällä?

Opastuskierroksella tutustumme muun muassa harvinaisiin, 1600-luvulta peräisin oleviin kattomaalauksiin. Mielenkiintoiseen esineistöön kuuluu myös kuuden lasipullon ja kuljetuslaukun muodostama 1700-luvun sixpack.

Kolmannen kerroksen mieleenpainuvin rasti on katonrajassa oleva kaapin-ovi ja sen yhteydessä pienempi luukku.

Tarinan mukaan eräs hieman mustasukkaisempi Fleming lukitsi aina vaimonsa kaappiin, kun lähti kartanosta, ja vaimolle annettiin ruokaa pienestä luukusta. Vaan kerran lähtöhötäkässä herra unohti kertoa palvelusväelle laittaneensa rouvan taas lukkojen taakse. Nälkään nääntynyt vaimo on kummitellut Louhisaaressa siitä lähtien.

Mukana kierroksellamme ovat myös Sofia, Onni ja Emil Laitinen mumminsa Arja Laitisen ja vaarinsa Ahti Laitisen kanssa.

”Kummituksia ei ole olemassa”, Sofia, 5, tietää.

Samaa mieltä on myös oppaamme. Hän arvelee, että kyseessä saattaa olla kertomus, jolla peloteltiin pimeinä syysiltoina linnan myöhempiä asukkaita, erityisesti Mannerheimin suvun lapsia.

Carl-Gustafin lapsuudenkoti

Askaisten kartanolinnan toinen kerros on Mannerheimien ajan asussa, ja se edustaa pääosin 1800-luvun tyyliä.

Louhisaari tunnetaankin ennen kaikkea marsalkka Carl-Gustav Mannerheimin syntymäkotina. Poikanen asui Louhisaaressa 7-vuotiaaksi, jolloin hän aloitti koulunkäyntinsä Helsingissä.

Carl-Gustav vietti tämänkin jälkeen Louhisaaressa kesänsä aina 14-vuotiaaksi asti, jolloin hänen talousvaikeuksiin päätynyt isänsä joutui myymään kartanon.

Isä muutti rakastajattarensa kanssa Ranskaan. Suomeen jäivät ikävöimään vaimo ja seitsemän lasta.

Mannerheimien kerroksessa ruokapöytä on katettu ranskalaisittain, niin että kaikki astiat ja tarjoomukset ovat kerralla pöydässä. Seinien muotokuvissa vanhat Mannerheimit seuraavat nykypäivän kulkijoita.

Kirjastossa on kirjoja ranskaksi, saksaksi, englanniksi ja ruotsiksi. Suomen kieltä löytyy vain suomi-saksa-sanakirjasta sekä maatalouden oppikirjasta.

Leikkikö Marski kotileikkejä?

Louhisaaren puutarhassa Lehtisen nuori väki innostuu Mannerheimin lasten leikkimökistä. Pientä kritiikkiä herättää vain se, että pleksilasi estää pääsyn sisätiloihin.

Sofia ilmoittaa, että hänkin haluaisi leikkimökin.

”Leikkimökissä leikitään kotia. Mutta Onni ei yleensä suostu leikkimään kotia.”

Tarina ei kerro, suostuiko Carl-Gustav leikkimään kotia oman Sofie-sisarensa kanssa.

Leikkimökistä on kuitenkin löytynyt hieman yllättäen aikuisille tarkoitettu, rulettia muistuttava Biribi-niminen uhkapeli. Nykyisin samaisen pelin voi löytää museokaupasta.

Kierroksemme on päättymässä. Mutta kysytäänpä vielä, miltä Laitisen lapsilta tuntuisi asua Askaisten Louhisaaressa, kodissa, jossa huoneita on niin, että niihin voi melkeinpä eksyä?

”Mukava paikka. Mutta vähän aavemaista täällä olisi olla. Tuntuisi kummalta, kun ne seinällä olevat muotokuvat katsoisivat koko ajan”, Emil Lehtinen, 11, pohtii.

Liedon Vanhalinna

Vanha Härkätie 111, 21410 Vanhalinna.

Tiedustelut kesän aukioloajoista ja opastuksista, puh. 010 292 7090 tai vanhalinna.fi.

Kankaisten kartano

Kankaistentie 57, 21250 Masku.

Tiedustelut kesän aukioloajoista ja opastuksista: Pia Relanto,

puh. 0400 104 309. kankas.fi

Louhisaaren kartanolinna

Louhisaarentie 244, 21240 Askainen.

Avoinna 15.5.–31.8. päivittäin klo 11–17. Yleisöopastukset suomeksi tasatunnein, heinäkuussa puolen tunnin välein.

Tiedustelut: puh. 040 128 6355.

Liedon Vanhalinnan päärakennus on peräisin 1930-luvulta.Vanhalinnan Linnavuorelle pääsee historiallista Hämeen Härkätietä pitkin.Maskussa sijaitsevassa Kankaisten kartanossa viihtyi myös Katarina Jagellonica.Sotaherrojen kartano on jykevää tekoa.Louhisaaren kartanolinna sijaitsee Askaisissa. Siellä vaikuttivat Flemingin ja Mannerheimin suvut.Louhisaaressa Mannerheimien kerroksen ruokapöytä on katettu ranskalaiseen tyyliin.Carl Gustavin äidin, Hedvig Charlotta Hélènen makuuhuone on Marskin syntymähuone.Tarinan mukaan aatelisrouva Anna-Sofia Fleming suljettiin katon rajassa olevaan komeroon, kun mies lähti matkoille.Marskin leikkimökki kiinnostaa myös nykyajan lapsia.