Keskiäkäinen mies: Pultsareita tulee jo ikävä

Ilmiöt

Keskiäkäinen mies: Pultsareita tulee jo ikävä

Oma Aika arkisto | TEKSTI Oma Aika

Keskiäkäinen mies: Pultsareita tulee jo ikävä

Kirjoittaja on Oman Ajan tuottaja, joka kiihtyy monesti nollasta sataan turhankin nopeasti.

Teksti Jarmo Aaltonen

Olen ryhtynyt vakavasti harkitsemaan muuttoa Tuupovaaran Öllölään. Ei sillä, etteikö pääkaupungissa asumisessa olisi puolensakin, mutta minkäänlaista rauhaa ei kaupunkilaiselle enää suoda.

En tarkoita liikennettä ja yleistä hulinaa vaan sitä, että Helsingin kaduilla ei saa enää kävellä metriäkään rauhassa. Vähän päästä on kerjäläinen, kaupustelija tai jonkin järjestön katutyrkky eli ”feissari” tai hihhuli nykimässä hihasta milloin minkäkin ”hyvän asian puolesta”. Siis kerjäämässä.

Kun muutama päivä sitten kiirehdin töihin Asematunnelin metron kautta, aulassa patsasteli neljä (4) feissaria. En voinut kiertää kerjuumuuria, ja tunget-telijoiden torjuminenkin on tylsää. En viitsisi olla töykeä, mutta millä oikeudella nämä hyvää tarkoittavat hölmöt katsovat voivansa pilata toisten työpäivän?

Ymmärrän entisten kaalimaiden historiasta kumpuavia murheita, minkä vuoksi feissaririesan lisäksi pääkaupungin joka kulmaa kansoittavat nykyään romanikerjäläiset pahvisine kolikkomukeineen.

Työpaikkani lähikaupan edustalla istuu joka päivä ympäri vuoden mies tai nainen kerjuukuppi kädessään. Totta kai heidän kohtalonsa riipii sydäntä, mutta rassaa se jokapäiväisestä kurjuudesta muistuttaminenkin sielua.

Valkoisen miehen taakka painaa harteita, vaikka meillä ei ole osaa eikä arpaa Romanian korruptoituneiden puliveivareiden aikaansaamaan kurjuteen.

Pääkaupungin kerjuukulttuurista tulee mieleen Meksikon pääkaupunki. Yli 20 miljoonan asukkaan Mexico City on kuhisevan kiva mesta, mutta kokemusta himmentävät joka kulman kerjäläiset.

Katuja mittaillessa minulla oli tapana pitää isoa kasaa ”sosiaaliturvakolikoita” shortsien taskuissa. Alkuperäiskansoja edustavat naiset olivat tuoneet jopa muutaman kuukauden ikäiset vauvansakin turistien sääliä herättämään. Heitä ei voinut kuvetta kaivamatta ohittaa, mutta samalla pisti vihaksi valtiojohdon välinpitämättömyys kurjimmistaan.

Tulkaapa trumpit, zuckerbergit ja wahlroosit selittämään, että rikkaiden pöydiltä putoilevat vaurausmuruset hyödyttävät luonnonlain tavoin ennen pitkää myös kaikkein köyhimpiä ja kurjimpia. Katinkontit! Toimiva demokratia sekä veroilla kustannettava säällinen sosiaaliturva ovat köyhän ainoa toivo.

Näin isänmaan 100-vuotisjuhlavuonna kannattaa muistaa, että ei siitä meilläkään kauaa ole, kun kerjäläisiä vaelteli pitkin maata. Minunkin Keski-Suomessa vuonna 1923 syntynyt isäni joutui pikkupoikana käymään joulun alla veljensä kanssa lakki kourassa kerjuulla naapurimaataloissa. Vamma siitä tuli sieluun.

Feissareita väistellessä tulee melkein ikävä takavuosikymmenien puliukkoja eli pultsareita. Nämä viinan viemät piruparat olivat sympaattisia tapauksia verrattuna nykyisiin katuterroristeihin. Useimmiten myös rehellisiä: ”Pistä pari markkaa, että saan Gambinan.”

Useimmiten pistin.