Jatkuva huoli lapsesta

Omaterapeutti

Jatkuva huoli lapsesta

JULKAISTU 1.5.2020 | TEKSTI Oma Aika

Olen 56-vuotias, 22-vuotiaan työn äiti. Meillä on mielestäni mukava ja toimiva perhe ja parisuhteeni toimii oikein hyvin. Matkustelemme paljon perheenä sekä vanhemmat keskenämme. Minua kuitenkin ahdistaa, jos en päivään kuule tyttärestäni mitään. Hän asuu jo omillaan ja käy töissä. Miten pääsisin eroon jatkuvasta huolesta ja tarpeesta soittaa tyttärelleni ja kysellä kuulumisia?
Huolestunut ainokaisestaan

Hei huolestunut äiti,

Teidän perheessänne tuntuvat asiat olevan pääosin kunnossa ja välit hyvät. Kysymyksestäsi ei ilmene, kuinka kauan tytär on jo asunut omillaan, mutta olettaisin tilanteen olevan melko uusi.

Huoli lapsesta ei lopu eikä kuulukaan loppua lapsen aikuistuttua. Meidän vanhempien olisi kuitenkin hyvä löytää uudenlaisia tapoja olla yhteydessä lapsiimme, ja ehkä totuttaa itsensä luopumaan hoivaavan vanhemman roolista.

Minkälaisia keskusteluja olet käynyt aiheesta tyttäresi kanssa? Jos et ole käynyt, voisit ottaa asian puheeksi ja kertoa avoimesti huolestasi. Voi olla, ettei tyttäresi edes ymmärrä huoltasi. Tai voi olla, että hän tuntee sen nahoissaan ja yrittää säästellä sinua. On asia kumminpäin tahansa, keskustelu on paikallaan.

Useimmiten aikuistuvat lapset haluavat hajurakoa vanhempiinsa, koetella siipiään ja muodostaa omanlaistansa elämää ikätovereidensa kanssa. Nykyään parisuhdekaan ei tunnu olevan kovin tärkeä. Ollaan vaan kaverina samanmielisten kanssa.

Kerrot, että tyttäresi käy töissä eli hän osaa hoitaa senkin puolen hyvin.

Et kerro, miten miehesi on reagoinut lapsen poismuuttoon. Voisi olla hyvä, että myös te vanhemmat puhuisitte näistä ajatuksista.
Päivittäinen yhteydenpito aikuisen lapsen kanssa kuulostaa melko tiiviiltä. Voisitteko sopia tapaamisesta kerran viikossa ja kuulumisten vaihdosta? Toki, jos on oikeasti hätä, yhteydessä saa ja pitää olla puolin ja toisin.

On todella hyvä, että matkustelet myös miehesi kanssa. Jos 22-vuotias vielä lähtee kanssanne mukaan, sekin on mukavaa.

Me äidit voimme tuntea tarpeettomuutta, kun lapsi itsenäistyy. Voin lohduttaa, että se menee ohi. Kun nuori on oman elämänsä rakentanut ja häntä on siinä tuettu, yhteiset kohtaamiset ovat hienoja. Nuoren on tärkeä löytää oma tapansa elää. Se voi poiketa lapsuudenkodin tavasta, mutta vanhempien osa on kunnioittaa sitä.

Kanssakäyminen aikuisten lasten kanssa on antoisaa. Uskon, että sinunkin huolesi helpottuu. Siinä auttaa paljon, jos pystyt siedättämään itsesi siihen, ettet ole koko ajan tietoinen tyttäresi tekemisistä.

Pitäkää yhteyttä, mutta yhdessä sovitulla tahdilla ja tavalla. Jos sinulla tuntuu olevan liikaa omaa aikaa, niin voithan harkita vaikka jotain vapaaehtoistyötä tai hankkia harrastuksen.

Kysy eveltä, OMA AIKA -lehti,
Ilmalankatu 2 C, 00240 Helsinki
tai eve.vaasmaa@exento.fi