Janina Fry: ”En enää pakene ikäviä tunteita”

Henkilöt

Janina Fry: ”En enää pakene ikäviä tunteita”

Janina Fry menetti molemmat vanhempansa syövälle lyhyen ajan sisällä. Pian tämän jälkeen Janinalta löydettiin rintasyövälle altistava geeni. ”Olen hidastanut elämääni, enkä enää pakene vaikeita tunteita.”

JULKAISTU 25.9.2020 | TEKSTI Suvi Lahtinen | KUVAT Mika Pollari

Janina Fry, 46, saapuu kuvausstudioon iloisena ja energisenä. Sateinen aamu on alkanut koiralenkillä vuoden ikäisen maltankoira Dustyn kanssa, ja poikkeuksellisesti yksin kotona.

”Mies on road tripillä lasten kanssa ja olen ollut viime päivät yksin kotona. Dusty tekeytyi kotona supersuloiseksi, kun huomasi, että olen lähdössä. Se olisi kovasti halunnut tulla mukaan.”

Viime viikot ovat olleet työntäyteisiä ja muistorikkaita. Perheellä on meneillään talonrakennusprojekti ja Janina Fry on jo alkanut tyhjentää varastoja ja kaappeja.

”Tavarat tuovat muistoja mieleen. Äidin tavaroita kävimme läpi yhdessä pikkuveljen kanssa ja muistelimme yhteisiä hetkiä.”

Janina Fry ei kuitenkaan halua takertua tavaroihin, eivätkä muistotkaan tee enää kipeää.

”Valokuvia vanhemmistani saisi silti olla enemmän. Kuvat toisivat heidät lähemmäksi.”

 

Paljon surua lyhyessä ajassa

Janinan äiti sairastui rintasyöpään 2012.

”Äidin sairastuminen oli todella kova paikka. Välimme olivat läheiset ja vietimme paljon aikaa yhdessä. Elämä oli silloin kiireistä, työn ja lapsiperhearjen hulabaloota, mutta saatoin aina luottaa häneen.”

Kun Janinan äiti kysyi hänen mielipidettään rinnasta löytyneestä levyn mallisesta, kovasta kohdasta, Janina ei jäänyt pohtimaan, vaan varasi välittömästi äidilleen lääkäriajan.

”Olen ollut itsekin vähän sellainen, että jos ikävää asiaa ei mieti, niin kyllä se siitä sitten. Olen kuitenkin onneksi myös aina osannut tarttua toimeen.”

Välillä tilanne näytti paremmalta, mutta pian uutiset olivat taas huonoja. Äidin rintasyöpä uusiutui parin vuoden kuluttua. Samoihin aikoihin Janinan isä sairastui parantumattomaan keuhkosyöpään.

”Se oli psyykkisesti todella raskasta aikaa ja mietin, mitä olen tehnyt väärin, kun kävi näin.”

”Uskon kuitenkin, että jossittelu on turhaa ja, että elämässä tapahtuvat juuri ne asiat, mitä kuuluukin. Vaikka ne epäreiluilta joskus tuntuvatkin.”

Isä menehtyi 66-vuotiaana, reilun vuoden päästä sairastumisestaan. Äiti kuoli hoidoista ja leikkauksista huolimatta kaksi vuottaa isän kuoleman jälkeen vuonna 2017.

Sama geenivirhe kuin äidillä

Samana vuonna, kun äiti kuoli, Janinan rinnasta löytyi syöpäkasvaimen alku. Se löydettiin aiemmin mammografiassa havaitusta kalkkikertymästä. Samalla todettiin rinta- ja munasarjasyövälle altistava geenivirhe BRCA2, joka on noin 0,75 prosentilla suomalaisista. Geenivirhe nostaa naisen rinta- ja munasarjasyövälle altistumisen riskin 50–80 prosenttiin.

Selvisi myös, että Janinan äiti oli kantanut samaa geenivirhettä.

Janina koki, että oli toimittava nopeasti. Hän meni ennaltaehkäisevään rintojenpoisto- ja korjausleikkaukseen, jossa kalkkikertymä syöpäkasvaimen alkuineen poistettiin.

”Ei se ollut minulle mikään pohdinta. En halunnut kokea äitini kohtaloa. En surrut rintojen menetystä. Ne olivat tehneet tehtävänsä; olinhan imettänyt molempia lapsiani kaksi vuotta.”

Kaiken kaikkiaan leikkauksia oli kolme, ja komplikaatioitakin tuli.

”Leikkaukset olivat kuitenkin ainoa mahdollisuus.”

Kaikki tai ei mitään

Janina sanoo aina suhtautuneensa tekemiseen ’täysillä tai ei mitään’ -tyyppisesti. Hänet muistetaan suosittuna mallina lehtien kansikuvista 1990-luvulta ja sittemmin myös laulajana, vaatemalliston suunnittelijana ja rkp:n kansanedustajaehdokkaana.

”Paniikkikohtaus keskellä katua äidin sairauden loppuvaiheessa oli jonkinlainen herätys.”

Se ei kuitenkaan saanut Janinaa hiljentämään tahtia. Pitkään tämän herätyksen jälkeenkin Janina yritti paeta ja tukahduttaa suruaan vanhempien kuolemasta ja huolta omasta terveydestään vimmaiseen tekemiseen.

Hän pyöritti suunnittelemaansa Janina F -vaatemallistoa varten perustettua verkkokauppaa, vaikka se osoittautui tuskaisen vaikeaksi. Marketeissa myytävien vaatteiden logistiikka ja määrät olivat hankalasti hallittavissa. Joko tuotteita oli liikaa tai liian vähän ja tuotantoketjun olisi pitänyt olla todella nopea.

”Tein kaiken väkisin, vain siksi, ettei kukaan pääsisi sanomaan, että olen muuttunut heikoksi. Samaan aikaan pelkäsin taloudellista tuhoa.”

Päätös verkkokaupan alasajosta oli lopulta helpotus. Janina tajusi, ettei mikään työ oli niin tärkeää kuin oma ja perheen hyvinvointi. Stressi väheni.

Aviomies Mark Fry kannusti Janinaa rauhoittamaan tahtia ja otti asioita hoitaakseen.

”Mark sanoi, että voit levätä mun siivellä. Kyllä me tämä klaarataan”, Janina muistelee.

Läsnäolon oivallus

Elämän hiljentäminen on tuonut tilaa tunteiden käsittelyyn. Janina on ehtinyt kokeilla monenlaisia tapoja surun ja vaikeiden tunteiden kohtaamiseen.

”Viikko äidin kuolemasta menin selvännäkijälle. Se ei tuonut ratkaisua tunnelukkoihini.”

Hän kokeili myös energiahoitoja, jotka saivat kyyneleet virtaamaan. Painolasti tuntui hellittävän.

Käänteentekevintä olivat lopulta keskustelut tunne- ja tietoisuustyöskentelyä kehittäneen Paula Salomaan kanssa.

”Keskustelut syvensivät ymmärrystäni läsnäolon voimasta. Ymmärsin, että minun on oltava aidosti läsnä kehossani ja otettava itse vastuu tunteistani. On myös osattava myöntää ja hyväksyä tosiasiat.”

Janina uskoo, että kun on kehollisesti läsnä, energiat ja väreilytaso kohoavat. Sillä on vaikutusta hyvinvointiin.

”Hikiliikunta on hyvä tapa keholliseen läsnäoloon. Siksikin pyrin lenkkeilemään kolmisen kertaa viikossa. Uin myös mahdollisimman paljon luonnonvesissä.

Mikään himoliikkuja en kuitenkaan ole”, tänä syksynä Tanssii tähtien kanssa -kisassa mukana oleva Janina sanoo.

Myös ruoakaan hän haluaa suhtautua rennosti. Tärkeintä on säännöllinen ruokarytmi, silloin syödyt määrät pysyvät luonnostaan oikeina ja laatu parempana.

”Lautasella on aina vähintään puolet vihreää. Mutta nautia pitää, liika kurinalaisuus ei tee hyvää. Kehoa pitää kunnioittaa.”
Konkreettisesti uudet elämänopit ovat tuoneet väljyyttä kalenteriin, kun jokaiseen tarjoukseen tai kutsuun ei tarvitse vastata myöntävästi. Hitaampi arki tuntuu hyvälle.

”Tanssikisaan lähtöä en kuitenkaan epäröinyt. Nyt sille oli perheenkin mielestä sopiva hetki. Se on liikuntaa ja tuo hyvää oloa. Saan siitä tosi paljon – meni miten meni.”, Anssi Heikkilän parina tanssiva Janina sanoo.

Lue koko juttu Oma Aika lehdestä 9/2020

Lue myös: Minna Kuukka: ”Olen oppinut elämään hetkessä”