Hurmaava Burma

KaukokohteetMatkat

Hurmaava Burma

Oma Aika arkisto | TEKSTI Oma Aika

Hurmaava Burma

Burma on kaunis, ystävällinen, eksoottinen ja ehdottoman jännittävä. Se on köyhä, mutta ei kurja. Näin kirjoittaa Lasse Lehtinen, joka vieraili maassa tammikuussa.

Laiva lipuu Burman suurinta vesiväylää Irrawaddy-jokea pitkin auringonlaskun aikaan. Kannella ja salongeissa elämysmatkailijoita hemmotellaan kaikin tavoin.Orient Express-yhtiön Road To Mandalay on kauniisti korjattu ja sisustettu perinteinen jokilaiva.

Retkemme 80 matkustajan joukossa on pariakymmentä eri kansallisuutta, enemmistöinä britit, jenkit, australialaiset ja kanadalaiset. Myös ranskalaisia, ruotsalaisia ja saksalaisia on laivalla. Lapsia

ei risteilyllä ole, mutta kylläkin nuoria aikuisia.

Yhtiö ilmoittaa, ettei risteily sovi liikuntarajoitteiselle. Laivassa ei ole hissiä ja sieltä tehtävät retket vaativat vähintäänkin kohtalaista kävelykuntoa. Laiva ei myöskään huolehdi erikoisruokavalioista.

Henkilökunta on ammattitaitoista ja ystävällistä, hymyilevää, juttelevaa ja ehdottoman avuliasta. Kapteeni on burmalainen, ja risteilyjohtaja Uudesta Seelannista. Laivan kokki on Thaimaasta.

MATKALLA MANDALAYHIN

Eurooppalaisille paras aika matkustaa Burmaan (nykyisin Myanmar) on talviaika pitkälle kevääseen ja sitten taas syksy. Jokiristeily taas on mainio tapa tutustua tärkeimpiin nähtävyyksiin. Jumalaiset maisemat tyynnyttävät levottomankin matkailijan mielen. Laiva antaa mahdollisuuden tarkkailla elämää rannoilla. ysähdyspaikoilta tehdään retkiä tärkeimpiin nähtävyyksiin.

Laivan kannella monet lukevat George Orwellin kirjaa Burmese Days tai selaavat Rudyard Kiplingin runoja, joista kuuluisin on nimeltään Road to Mandalay. Runossa burmalainen neito ikävöi brittisotilasta.

”Tule, brittisolttu, takaisin,

tule Mandalayhin,

missä vanhat laivat lilluu.

Kuule melojen loiskivan

Matkalla Mandalayhin,

Siellä leikkivät lentokalat

ja aamu valkenee jylisten,

taustalla kappale Kiinaa.”

Brittihallinnon aikaan Irrawaddy-joki oli tärkeä ja vilkkaasti liikennöity vesiväylä. Joen pituus on yli 2 000 kilometriä. Se saa vetensä Himalajan vuoristosta pohjoisessa ja laskee Andamaanienmereen.

Nykyään laivat ovat vähissä, mutta voi arvata, että kun maan taloudellinen tilanne kohenee, liikenne vilkastuu valtavasti.

Joki muuttaa virtauksiaan ja liikuttaa pohjahiekkaa koko ajan. Vettä on vähän, paitsi sadeaikana, joten laivat joutuvat luovimaan koko ajan uusia reittejä.

Muukalaisista ei ole tungosta tässä kaksi kertaa Suomen kokoisessa ja väestömäärältään kymmenkertaisessa maassa. Burmassa käy vuosittain vain hieman toista miljoonaa ulkomaalaista. Valtauskonto on buddhalaisuus, jota yhdeksän kymmenestä harjoittaa. Sen lisäksi on kristittyjä, muslimeja ja pienempien uskontokuntien edustajia. Maassa on toista sataa eri etnistä ryhmää, suurimpana kuitenkin burmalaiset eli bamarit, joita on väestöstä kaksi kolmannesta.

Laiva lipuu ikivanhojen pääkaupunkien ohi matkalla Baganista Mandaleyhin. Baganissa voi yhteen temppeliin kiipeämällä nähdä kolmetuhatta temppeliä, pagodia, joita muinaiset hallitsijat kilvan rakennuttivat itsensä ja Buddhan kunniaksi.

Vielä paremmin pyhät rakennukset näkee kuumailmapallon korista. Brittipariskunta on keksinyt tehdä lennätyksestä itselleen elinkeinon. Palloilla on brittimiehistö ja kukin matkustaja on vakuutettu kahdesta miljoonasta dollarista. Vajaan tunnin mittaiset lennot maksavat muutaman sata dollaria matkustajalta. Niitä tehdään auringonnousun ja auringonlaskun aikoihin.

Burmalaiset ovat tarkkoja vain yhdestä asiasta, pukeutumisesta temppeleissä. Turisti joutuu viettämään paljon aikaa paljain jaloin, joten mukaan kannattaa ottaa sellaiset kengät tai sandaalit, jotka saa nopeasti jalasta ja jalkaan takaisin. Temppeleissä polvien ja olkapäiden tulee olla peitetty sekä miehillä että naisilla.

Buddhalainen usko on kovin elämänmyönteinen. Buddhan oppeja noudattaen voi elää elämänsä kunniallisesti, mutta yksityiskohdissa tarvitaan täsmällisempiä taikoja. Tuhannet pagodit ovat vuosisatoja julistaneet Buddhan kunniaa, mutta Buddhan lisäksi palvotaan 37 erilaista epäjumalaa, natia. Näitä peikkoja on lähes jokaiseen elämäntilanteeseen: liikemies uhraa riisiä ja banaaneja bisnes-natille, kuntoilija terveys-natille, viinasta eroon pyrkivä päihde-natille ja niin edelleen.

Natien koti on Mount Popalla, buddhalaisluostarissa, joka sijaitsee korkean vuoren päällä samaan tapaan kuin Athos-vuoren luostari Kreikassa.

DIKTATUURIN RASKAS TAAKKA

Brittikomennosta vuonna 1948 itsenäistynyt Burma on kärsinyt vuosikymmenet erilaisista diktatuureista. Kenraali Ne Winin ”burmalainen sosialismi” tuhosi talouden perustan. Hänen jälkeensä sotilasjuntta teki maasta läänityksensä. Kovassa kurissa kansa alkoi ikävöidä brittihallinnon vuosia.

Hirmuhallitsija Ne Win oli kouluja käymätön sotilas. Tämä keskinkertainen mies oli kateellinen niin kutsutuille intellektuelleille. Erityisen mustasukkainen hän oli sen ajan kansainvälisesti tunnetuimmalle burmalaiselle, U Thantille, joka valittiin YK:n pääsihteeriksi.

U Thant kuoli vuonna 1974 ja hänen 90 ruumiinsa tuotiin takaisin Rangooniin haudattavaksi. Ne Win ilmoitti, että U Thant on haudattava syrjäiselle hautausmaalle ilman juhlallisuuksia. Rangoonin yliopiston opiskelijat kuitenkin järjestivät U Thantille hautajaiset yliopiston alueella. Sen seurauksena sotilaat ryntäsivät kampukselle ja surmasivat satoja ylioppilaita. Koulut ja yliopistot suljettiin kuukausiksi koko maassa ja poikkeustila julistettiin voimaan.

Suomalainen valtuuskunta kävi kolme vuosikymmentä sitten Burmassa luovuttamassa kehitysapuna teak-sahan. Lahjan arvo oli 30 miljoonaa silloista markkaa.

Rangoonissa vastassa oli sotilashallinnon edustajien lisäksi muuan liikemies nimeltä Leo Nichols. Hän oli Pohjoismaiden yhteinen kunniakonsuli Burmassa.

”Käykää useammin,” Leo sanoi. ”Aina, kun täällä käy pohjoismaisia vieraita, pääsen lomalle vankilasta.” Hänen rikoksensa oli pitää yhteyttä kotiarestissa olevaan oppositiojohtaja Aung San Suu Kyihin. Nichols kuoli hämärissä oloissa vankilassa vuonna 1996.

KOHTI DEMOKRATIAA

Nyt on ensimmäiset askeleet demokratian tiellä otettu. Pari vuotta sitten Burmassa järjestettiin vaalit, jota varten sotilasjuntta suostui astumaan taka-alalle. ”The Lady” sai Nobelin rauhanpalkinnon ja pääsi kotiarestista. Hän on matkalla poliittiseen valtaan. Sensuuria on hellitetty ja kokoontuminen sallitaan. Poliittisia vankeja on vapautettu. Taannoin huudettiin Kiinan suurlähetystön edessä: ”Kiinalaiset verenimijät ulos!”

Varovaista muutosta kohti demokratiaa alkoi johtaa juntan entinen jäsen, kenraali Thein Sein, joka alkuvuodesta vieraili Suomessakin. Hänen valtakaudellaan poliittisia vankeja on vapautettu ja oppositiokin on päässyt täytevaaleissa parlamenttiin. Jotkut uskovat, että sotilaat vain vaihtoivat univormut siviilivaatteisiin, toiset ovat sitä mieltä, että retkeltä kohti demokratiaa ei ole paluuta.

Perustuslain mukaan junttaa ei voi tuomita sotilasdiktatuurin tekemistä raakuuksista. Vuonna 2015 on luvattu järjestää parlamenttivaalit, jotka Suu Kyin oppositiopuolue NLD:n uskotaan voittavan selvällä enemmistöllä. Perustuslaki takaa kuitenkin edelleen neljänneksen parlamentin paikoista sotilaille.

Nykyisen perustuslain mukaan Suu Kyistä ei voi tulla presidenttiä. Häntä varten on laadittu pykälä, jonka mukaan henkilö, joka on ollut naimisissa ulkomaalaisen kanssa, ei voi tulla valituksi presidentiksi.

Oxfordissa opiskellut kenraalin tytär Suu Kyi on maassa samassa asemassa kuin Nelson Mandela Etelä-Afrikassa. Mutta uskaltaako hänkään uhmata Kiinaa ja parlamentin kulissien takana yhä piilottelevia kenraaleja?

Pohjoisessa Kachinin alueella Burman armeija taistelee kovin ottein kapinallisia vastaan muodollisesta tulitauosta huolimatta. Paljon kansainvälistä huolta on herättänyt Rohingyan muslimien kohtalo. Myanmar ei tunnusta heitä täysivaltaisiksi kansalaisiksi. Yhteenotoissa muslimien ja buddhalaisten välillä kuoli viime vuonnakin kymmeniä ihmisiä.

Myös poliisia syytetään väkivaltaisuuksista siviilejä kohtaan: Mielenosoitusten taltuttamiseen eräällä kuparikaivoksella käytettiin valkoista fosforia. Se aiheutti mieltä osoittaneille munkeille ja kyläläisille vakavia vammoja. Monet uudistukset ovat vielä puheen tasolla.

Kolmasosa ihmisistä elää köyhyydessä eikä vanhaa aikaa juuri käsitellä. Neljäsosa valtion budjetista menee edelleen sotilasmenoihin, vain viisi prosenttia koulutukseen. Bruttokansantuote asukasta kohti on vain noin 1 000 euroa vuodessa. Vertailun vuoksi: Suomessa se on 33 000 euroa. Väki elää vähillä tuloilla, mutta silminnähtävää kurjuutta ei viljavassa maassa havaitse, ruokaa riittää vientiinkin.

MIELENRAUHAA TURISTEILLE

Kiinan aseet ja poliittinen tuki pitivät kenraalit vallassa viisi vuosikymmentä. Vesivoiman, öljyn, kaasun, mineraalien, jaden, riisin ja teak-puun kauppa on edelleen kiinalaisten käsissä. Luvista ja lisensseistä kymmenys menee kenraaleille, joilla on näppinsä kaikessa panimoista pankkeihin. Investoinneista kolmasosa tulee Kiinasta.

Juntta päätti aloittaa uudistukset maan taloudellisen takapajuisuuden vuoksi. Muutoin olisi edessä ollut Pohjois-Korean tie, eristyminen kaikesta muusta maailmasta. Burma odottaa nyt ulkomaisia investointeja. Nimenomaan turismiin onkin tulossa mukaan aasialaista rahaa ympäröivistä valtioista.

Läntinen raha olisikin burmalaisten mieleen, sillä kapitalismia ei voi harjoittaa ilman kapitaalia. Pelkästään Coca-Colan paluu markkinoille kuudenkymmenen vuoden jälkeen on ollut kansallisen riemun aihe. Kauppasaarron purku ja Barak Obaman vierailu aiheuttivat hurmion.

Burmassa voi hyvin viettää lomansa ikävien uutisten häiritsemättä. Turistin ei tarvitse välittää poliittisista vangeista, kapinoista ja rajakahakoista, ihmiskaupasta tai ”kultaisen kolmion” huumeista.

Tässäkin maassa unikkojen viljely on aina ollut kannattavampaa kuin riisin viljely. Sotilashallinnonkin aikaan huumekauppaa vastustettiin muodollisesti, mutta juntan jäsenet sekaantuivat siihen aina vain syvemmin. Vielä tänäkin päivänä niin kutsutusta kultaisesta kolmiosta kulkee oopiumia muuhun maailmaan ja kenraalit kuittaavat kymmenykset.

Turistin silmiin ei merkkejä diktatuurin ajasta juuri näe. Sotilaat on aidattu omille kasarmialueilleen. Paikalliset nuoret puhuvat innokkaasti ulkomaalaisten kanssa, mutta vanhemmat ovat varovaisia. He muistavat vuosikymmenet, jolloin ulkomaalaisten kanssa ei saanut olla missään tekemisissä.

Maan kansalaiset saivat muutama vuosi sitten luvan ostaa autoja yksityiseen käyttöön. Sen seurauksena Japanista on tuotu valtava määrä melkein loppuun ajettuja menopelejä. Siitä syystä oikeanpuoleisen liikenteen maassa autojen ratitkin ovat oikealla.

Rangoonissa (nykyään Yangon) ei ole yhtään moottoripyörää tai mopedia. Tämä lystikäs yksityiskohta on sotilasdiktatuurin peruja. Joku oli joskus kolhinut korkea-arvoisen kenraalin autoa, ja moottoripyörät kiellettiin saman tien. Kielto on edelleen voimassa, mutta vain Rangoonissa.

Kaupungeissa osa nuorista lipittää jo lattea ja puhuu kännykkään. Kyliin on hankittu yhteinen televisio ja lautasantenni. Suosituin taivaskanava näyttää Englannin valioliigan pelejä. Erään kenraalin pojanpoika pyysi vaaria ostamaan Manchester Unitedin.

Burmalaisilla on kaiken järjen mukaan edellytykset pärjätä jalkapallossa. Pallopeli nimeltään chinlone on kansallisurheilu. Sitä pelataan kevyellä mutta kovalla bambusta punotulla pienellä pallolla. Neljästä kuuteen pelaajaa seisoo ympyrässä, ja palloa yritetään pitää potkuilla, päällä ja muilla ruumiinosilla liikkeessä ja ilmassa niin kauan kuin mahdollista. Vain käsien käyttäminen on kiellettyä. Peliä pelataan kaikkialla, ja parhaimmat pelaajat pystyvät pitämään pallon ilmassa toistakymmentä minuuttia yhteen menoon.

BURMAN MAISTUVAT HERKUT

Maa on kaunis, ystävällinen, mielenkiintoinen ja ehdottoman jännittävä. Se on köyhä muttei kurja, sillä viljava maaperä antaa parhaimmillaan kolmekin satoa vuodessa. Maa on myös uskomattoman siisti.

Ihmiset ovat avoimia ja ystävällisiä ja jopa innokkaita tapaamaan turisteja. Kerjääminen ja kaupustelu on toisenlaista kuin Intiassa tai Thaimaassa. Kauppiaat eivät roiku turistin hihassa, vaan uskovat asiakkaan puhetta.

Burma on riisin, hedelmien ja vihannesten nettoviejä, ja ruokatorit pursuavat syötävää. Ruoka Burmassa onkin erinomaista: Se poikkeaa ehdottomasti edukseen muista aasialaisista keittiöistä. Ruoissa käytetään paljon vihanneksia, hedelmiä ja kalaa. Aivan erityisesti käytetään aromikkaita pähkinöitä, joita Aikaon useita lajeja. Itämaiset mausteet ovat hienossa tasapainossa, eikä niitä ole liikaa eurooppalaiseen makuun.

Kansallinen erikoisuus on hapatettu teenlehti, jota käytetään nimenomaan salaateissa mutta muissakin ruoissa mausteena.

MYÖS REPPUSELKÄTURISTILLE

Matkailu ottaa ensi askeleitaan maassa, joka on vasta äskettäin vapautunut poliittisesta sulkeutuneisuudestaan. Länsimaiset vaatimukset täyttäviä hotelleja ei vielä olekaan tarpeeksi vastaamaan kovasti kasvavaan kysyntään. Siksi ainakin vaativan matkustajan kannattaa toistaiseksi käyttää tunnettuja matkatoimistoja.

Governor’s Residence Rangoonissa on lähestulkoon täydellinen hotelli. Brittiaikaan Burmaa hallittiin Kalkutasta käsin, jossa myös kuvernööri asui. Tämä talo oli hänen ja muiden brittihallinnon virkamiesten vierailua varten rakennettu. Vanha kartano sijaitsee isossa puistossa. Hotellissa on hyvät huoneet, joissa on kaikki tarpeellinen. Pihalla on uima-allas, ja turisteja palvelee kaksi erinomaista ravintolaa.

Rangoonin varsinainen nostalgianähtävyys siirtomaavallan ajoilta on Strand Hotel. Se on aikojen saatossa hieman nuhjaantunut, mutta sitä ollaan kohentamassa uuteen uskoon vanhoja traditioita varjellen niin, että se kelpaa vaativallekin matkustajalle.

Burma on kuitenkin ihanteellinen paikka myös reppuselkäturistille. Liikkuminen on junilla ja maanteitä pitkin vaivalloista, mutta ylettömän halpaa. Asuminen paikallisen tason majataloissa ei maksa juuri mitään, kuten ei myöskään ruoka katukeittiöissä ja paikallisissa ravintoloissa.

Lämpimät maat ovat yhteiskuntamalliltaan harvoin sellaisia kuin toivoisimme. Mutta kansainvälinen kanssakäyminen on varmin tapa edetä kohti demokratiaa. Burmalaiset haluavatkin turistin viihtyvän ja palaavan uudelleen: tavallisten burmalaisten turistille välittämä lämpö ja huolenpito yhdessä hienon luonnon kanssa tekevät matkasta unohtumattoman.

LASSE LEHTINEN / TEKSTI JA KUVAT

Oma Aika 3/2013