Hamina – saaristoidyllejä ja sotahistoriaa

LähikohteetMatkat

Hamina – saaristoidyllejä ja sotahistoriaa

Ulko-Tammion kansallispuistoalueella voit kulkea lehdossa ja ihailla luotomaisemaa. Tammiossa kohtaat kauniin kalastajakylän. Haminan ainutlaatuinen ympyräkaupunki huokuu vanhaa historiaa. Miehikkälässä ja Virolahdella Salpalinja pysäyttää ajattelemaan Suomen kohtalon hetkiä.

JULKAISTU 30.7.2020 | TEKSTI Anna-Liisa Hämäläinen | KUVAT Anna-Liisä Hämäläinen ja Visit Kotka Hamina

Ulko-Tammio on pieni luontoaarre

Vene kiihtyy kippari Jukka Markkolan käsissä matkavauhtiin. Satama jää taakse. Tuuli kaappaa hiukset ja sotkee ne hetkessä. Markkola kertoo, että pienellä veneellä ei lähdetä, sillä meri ei ole kesy, vaikka nyt aallokko on lähes olematon.

Kolmen vartin kuluttua rantaudumme hiljaisuuteen, Ulko-Tammioon. Se on osa Suomen itäistä kansallispuistoa ja sen pienin osa. Saari on mitä oivallisin päiväretken kohde, vaikka siellä voi myös yöpyä niin teltassa kuin autiotuvassa, joka rakennettiin vartijatuvaksi 1939.

Jatkosodan aikana saari linnoitettiin, ja siitä on muistona betonibunkkeri.  Venäjälle kuuluvat Suursaari ja Tytärsaari näkyvät hyvällä säällä paljain silmin.

Erä- ja luonto-opas Kirsi Kallio lähtee kulkemaan hyvin tallattua polkua kohti saaren sisäosia. Polun varrella äkkään kookkaita lehtokieloja, joita täällä kasvaa paljon. Keskikesällä kukkaloisto on keltainen, siitä pitävät huolen rantakuisma, pietaryrtti ja harvinainen rantahirvenjuuri.

 

Kalliot, lehdot ja suo

”Ulko-Tammion luonto on monipuolinen. Tänne mahtuvat kangas, lehto ja pieni suokin”, Kirsi Kallio kertoo.

Seisomme sileillä rantakallioilla. Katse tavoittaa matalia, harmaita luotoja, meren ja taivaanrannan. Ja toden totta, vieressäni kasvaa sammalpetillään niittyvilla.

Kun kiipeää näkötorniin, avautuu saaristomaisema koko kauneudessaan. Keväällä ja syksyllä taivaalla käy vilske, sillä arktinen muutto kulkee tätä kautta etelästä pohjoiseen ja päinvastoin.

Ulko-Tammio on mitä oivallisin päiväretken kohde, vaikka siellä voi myös yöpyä niin teltassa kuin autiotuvassa.

Kierroksen jälkeen istahdamme rannan tuntumaan tulentekopaikalle nauttimaan eväitä. Katselen suojaisaa luonnonsatamaa.

Vaikka kohtaamme Ulko-Tammiossa vain pari muuta kulkijaa, Kirsi Kallio antaa neuvon:

”Käyttäkää erä- ja luonto-oppaiden palveluita. He osaavat viedä teidät paikkoihin, joissa ei ole ruuhkaa.”

 Ulko-Tammion kansallispuiston retket, ks. visitkotkahamina.fi

Liikennöinti Ulko-Tammioon kesällä 2020 tapahtuu Kotkasta.

Eräopas Kirsi Kallio, kikanpatikat.fi

 

Tammiossa uinuu kalastajaidylli

Hamina

Rannalla seisoo punaisia aittoja. Risteyksessä voisi arpoa, lähteekö Länspääntien vai Koukinkujan suuntaan.  Nyt ei tarvitse, sillä oppaamme Anne Mattson askeltaa määrätietoisesti syreenikujaa pitkin, kuten lukion historianopettajalle ja tietokirjailijalle sopiikin.

Anne Mattson on vanhaa saarelaista sukua, Lautaloita.  Äidinäiti oli Tammiosta, ja Anne on viettänyt kesät saarella pienestä tytöstä asti.

”Tammion kulta-aikaa oli 1800-1900-lukujen taite. Täällä pyydettiin hailia ja hylkeitä”, Mattson kertoo.

Satama ja raitti ovat hiljenneet, mutta yhä Tammio on itäisen Suomenlahden parhaiten säilynyt kalastajakylä. Sopusuhtaiset puutalot reunustavat syreeniraittia. Kuuluisia sukuja ovat Kalske ja Harjola. Renny Harlinkin on Tammiossa nähty.

Mattson selittää talojen nimiä, kuten Tuomaantalo ja Hesuli, jonka kantasana on Hesekiel. Jälkimmäisen nykyistäkin isäntää kutsutaan Hesuliksi

”Saarella oli paljon samoja sukunimiä, kuten Suomalainen, Pitkänen ja Kiiski. Siksi talo nimettiin ensimmäisen isännän mukaan.”

Kohta näemme Jutan aitan. Saaren vilkkaina aikoina pojat nojasivat sen seinään, ja tytöt kulkivat ohitse.

”Ulkosaarilla naitiin läheltä. Täällä piti saada emäntä tai isäntä, joka osasi hommat”, Mattson selittää.

Jutta muuten ei ole naisen nimi, vaan Juudas.

Hamina

”Kyllästyin ulkomaailmaan”

Pienessä kotiseutumuseossa näemme Tammion historian pienoiskoossa. Museo-opas Aleksanteri Mondolin esittelee kaiken, mitä hailin ja hylkeiden pyytämiseen tarvittiin ja taloudenpitoon liittyvää esineistöä.

Historiaa henkii myös läheinen seurojentalo, alun perin venäläinen sotilassauna, jossa ei ole saunottu kertaakaan. Se on siirretty paikalle hirsi hirreltä. Näyttämöltä löytyy kirpputori, joka on auki tänäänkin. Tarjolla on muun muassa astioita, vaatteita ja feikki Louis Vuitton -laukku.

 

Sitten meillä on kunnia tavata Tammion ainoa vakinainen asukas, Raimo Kettunen, 83. Hän asuu keltaisessa talossa, joka on rakennettu 1864.

”Tykkäsin olla vedessä, mutta en oppinut uimaan, joten tienasin leipäni 40 vuotta sukeltajana”, hän kertoo.

Hän joutui luopumaan sukeltajan työstä 30 vuotta sitten osteopatian vuoksi. Saarelle hän muutti, koska oli kyllästynyt ulkomaailmaan.

Kettunen tarjoaa pullaritareita ja raparperihilloa. Kysyn, mikä saarella on parasta. Saan vastaukseksi pitkän katseen ja yhden sanan.

”Tammio.”

Tervasaaren matkustajasatamasta Haminasta reittiliikenne Tammioon toukokuusta syyskuuhun.

Hamina – hamina.fi

 

Pieni kierros Haminassa

Satamassa esittäytyy frakkiin ja silinteriin sonnustautunut mies.

”Donat Rydzeffsky. Syntynyt 1794 Kaunasissa, Liettuassa. Tuli Haminaan 1824. Kadettikoulun poliisimestari ja myöhemmin valokuvaaja.”

Lähdemme seuraamaan entisen poliisin ja innokkaan harrastajavalokuvaajan, Kauko Tykkyläisen, esittämää rooliopasta kaupunkiin, jonka rikastutti suolakauppa.

Siispä ensin Kauppiaantalomuseoon, joka sijaitse sataman vieressä. 1841 valmistuneessa talossa eli ja työskenteli käsityöläisiä ja sen viimeinen omistaja oli Muravjevin kauppiasperhe. Huoneissa aika pysähtyy, tee ja rinkelit odottavat rouvia.

Vahvasti Haminaa luonnehtivat sotilaat. Linnoitus, bastioni, on muhkea. Ennen täällä toimi Kadettikoulu, johon pääsivät vain aatelispojat. Koulua kävi mm. marsalkka Mannerheim. Hän sai kehotuksen erota sieltä luvattoman loman takia. Jos hänet olisi erotettu, ei sotilasura enää olisi ollut mahdollinen. Nykyään RUK täyttää Haminaa sotilailla.

Kuuluisan ympyräasemakaavan keskellä seisoo Raatihuone.

”Maailmassa on kaksi kaupunkia, joissa on ympyräasemakaava, Palmanova Italiassa ja Hamina Suomessa. Haminan linnoituksia rakennuttanut ruotsalainen kenraali Axel von Löwen otti mallia Italiasta”, opas kertoo lämpimässä illassa.

Hamina ylpeilee Kymenlaakson vanhimmalla kirkolla. Marian kirkon ensimmäiset merkinnät ovat vuodelta 1396.  Nykyisen ulkoasun takana C.L.Engel, joka suunnitteli myös läheisen, pyöreän Johanneksen kirkon.

”Pyöreää kirkkoa paheksuttiin aikanaan kovasti”, kertoo oppaamme.

Paheksuntaa ei herättänyt Arvilommin talo, jota pidetään Haminan kauneimpana.

Lopuksi astumme hieman katutasoa alemmas, Kahvila-konditoria Huovilaan. Mannerheimin kuvaa seinällä ihaillen nautimme sitruunapeilikakkua, jolla on voitettu Suomen-mestaruus konditoriataidoissa.

 

Jukka Rintalan upea pukunäyttely

Muotitaiteilija Jukka Rintalan ainutlaatuisia uniikkipukuja on esillä Haminan raatihuoneella. Upeissa puitteissa pukuloisto pääsee oikeuksiinsa. Esillä on luomuksia, joita Rintala on tehnyt näyttämölle, gaaloihin ja linnan juhliin mm. Angelika Klasille, Maria Lundille, Susanna Laineelle, Saimi Hoyerille, Mirella Koulliasille, Leena Harkimolle ja Riitta Uosukaiselle.

Unelmien tanssiaiset -näyttely on avoinna 15.8.2020 asti. Hamina / Raatihuone ti-pe 10-18 ja la-su 10-16. Alakerrassa on pop up -kauppa.

 

Salpalinja tuo sotahistorian eläväksi

Yksi maailman viimeisimpiä puolustuslinjoja. Itsenäisen Suomen laajin rakennushanke. Ulottui Suomenlahdelta Petsamoon. 728 teräsbetonikorsua. Amerikkalaisen mallin mukaan tehtyjä pallokorsuja. Kolmen tonnin painoisia kivenmurikoita ja kaivantoja torjumana vihollisen panssarivaunuja. Piikkilankaesteitä. Juoksuhautoja.

Salpalinjaa alettiin rakentaa heti talvisodan päätyttyä. Työhön osallistui 35 000 rakentajaa. Heistä osa oli ruotsalaisia vapaaehtoisia, minkä ymmärtää, sillä oli Ruotsin edun mukaista, että Suomen puolustus piti. Muonitustöissä oli 2000 lottaa. Melkoinen vilske kävi linnoituspaikkakunnilla, kuten Virolahdella, jossa olemme.

On vaikuttavaa kulkea juoksuhautaa pitkin ja laskeutua betonikorsuun, jossa on kesäpäivänäkin viileää ja kosteaa. Katson tykin tähtäimestä mäntykankaalle. Makuulaverilla oli tilaa 50 senttiä miestä kohti. Tykillä ammuttaessa meteli oli sietämätön.

”Täällä ei koskaan taisteltu, mutta Salpalinjalla oli suuri merkitys Suomen puolustamisessa”, kertoo Atte Enwald, Salpalinja-museon opas Miehikkälässä. Hän on tehnyt historian pro gradu -tutkielmansa Salpalinjasta.

Kivenlohkareita tienvarsilla

Matkalla Miehikkälästä Virolahdelle silmä alkaa harjaantua etsimään maastoon useampaan riviin aseteltuja kivenlohkareita. Talvisodassa ne vielä olisivat pysäyttäneet panssarivaunut, mutta jatkosodassa oli käytössä jo tykkejä, jotka pystyivät ampumaan kiviä hajalle.

 

Virolahdella kapteeni Ernst Notz alias Erkki Rikkola, bunkkerimuseon pääopas ja reservin majuri, näyttää ison ojan näköisiä kaivantoja. Niiden tuli pysäyttää panssarit.

”Ja tuolla ylhäällä näkyy teräsbetonikorsun ampuma-aukko”, Rikkola sanoo ja osoittaa mäkeen.

Sisältä molemmat museot kertovat samaa tarinaa, mutta Virolahdella kohtaamme sisätiloissa myös Mannerheimin ratsastajapatsaan.

”Patsaan hevonen astuu oikein. Mannerheimin ratsu Käthy oli peitsari, joka astuu samalla lailla kuin kameli”, Rikkola toteaa.

 

Miehikkälän Salpalinja-museo, Säästöpirtintie 70, Miehikkälä

Virolahden bunkkerimuseo, Vaalimaantie 1318, Virolahti

salpalinjakeskus.fi

Lue myös: 

Hurmaava Helsingin saaristo

Matka Tuusulanjärven taiteilijakoteihin