Esko Valtaoja: ”Ihmisen tehtävä on elää ihmisiksi ja tehdä parempaa maailmaa”

Henkilöt

Esko Valtaoja: ”Ihmisen tehtävä on elää ihmisiksi ja tehdä parempaa maailmaa”

Oma Aika arkisto | TEKSTI Oma Aika

Esko Valtaoja: ”Ihmisen tehtävä on elää ihmisiksi ja tehdä parempaa maailmaa”

Maailmaa rakastava optimisti ja armoton saarnamies. Sellainen on Turun yliopiston avaruustähtitieteen professorin virasta viime syksynä eläkkeelle jäänyt Esko Valtaoja, 64. Optimisti vakuuttaa, että maailma ei ole menossa vessanpytystä alas seuraavan sadan vuoden aikana, saarnamies suomii nykyhallituksen aikana tehtyjä yliopistouudistuksia kovin sanoin.

Teksti Jaana Kivipelto-Tulkki

Kuva Arsi Ikäheimonen

Esko Valtaojalle on siunaantunut poikkeuksellinen määrä energiaa ja lahjakkuutta. Hän on kansainvälisesti merkittävä tieteentekijä, mutta myös suurelle yleisölle tuttu tieteen kansantajuistaja.

Valtaoja kirjoittaa tietokirjoja maailmankaikkeuden ja ihmisyyden suurista kysymyksistä viihdyttävällä otteella. Hän laittaa itsensä likoon ja muistaa kilpailevansa ”kaljanjuonnin, tositeeveen ja urheilun” kanssa.

Saarnamies Valtaojan yksi pääviesteistä on, että ihmiskunnan tulevaisuus on valoisa, vaikka muuta meille väitetään.

”Maailma ei ole menossa vessanpytystä alas”

Tulevaisuus ei ole jotain, joka tipahtaa yllättäen eteen. Se tulee vastaan päivä kerrallaan, ja se täytyy ottaa vakavasti. Tulevaisuus voi olla mitä tahansa, mutta katseemme on väärissä asioissa ja silloin saatamme tehdä vääriä päätöksiä.

”Maailma ei ole menossa vessanpytystä alas seuraavan sadan vuoden aikana. Päinvastoin, todellinen ongelmamme tulevaisuudessa on se, kuinka käytämme tieteen ja talouden mahdollistaman yhä kasvavan vaurauden ja vapaa-ajan osaten elää ihmisiksi. Näin ekonomisti John Maynard Keynes kirjoitti jo vuonna 1930, kun suuri maailmanlaajuinen lama oli pahimmillaan”, Esko Valtaoja sanoo.

”Taatusti menee tämäkin lama ohi, kuten menivät sekä 30- että 90-luvun lama. Ne näkyvät vain kuoppina vaurautemme nousussa.”

”Pessimismiin ei ole syytä”

Pessimismiin ei ole syytä, vaikka lööpit huutavat meille pimeyttä. Kyse on siitä, että näkökulmamme maailmaan vääristyy, jos ruokimme itseämme pelkillä uutisilla.

”Sota on aina uutinen, ja siksi seuraamme niitä tarkasti. Silti sotien ja konfliktien määrä vähenee koko ajan. Uuden tutkimuksen mukaan köyhyys on maailmassa vähentynyt, mutta moniko sen tietää?”

Jokaisen vastuulla on ruokkia päätään muullakin kuin uutisilla ja sosiaalisella medialla, joka on Valtaojan mukaan silkkaa kaivolla juoruilua koko touhu.

Valtaojan mukaan media myös vääristää tietoa.

”Se kaivaa esiin änkyrän, joka on eri mieltä vaikkapa ilmastonmuutoksesta. Siten saadaan sellainen käsitys, että kyseessä on kaksi tasapainoista näkemystä, vaikka näin ei ole. Joissakin piireissä asiantuntija on kuin kirosana.”

Ilmastonmuutos on yksi niistä ihmiskunnan kokoisista asioista, jotka pitäisi ratkaista pian. Fossiiliset polttoaineet ovat korvattavissa aurinkoenergialla ja fuusioenergialla. Olemmeko Suomessa menossa siihen suuntaan, Valtaoja kysyy ja vastaa itse:

”Emme ole. Me keskitymme epäolennaisiin ratkaisuihin, tuulivoimatukeen ja risupaketteihin, jotka ovat kaikki hyödyllisiä, mutta eivät varsinainen ratkaisu. Ne ovat sivunäpertelyä.”

On katsottava riittävän kauas tulevaisuuteen, että näkisimme isomman kuvan.

”Unohdamme, että elämme yhä paremmin”

Ikuisuus on Esko Valtaojan seuraavan kirjan aihe: ensimmäinen luku käsittelee nykyaikaa ja seuraavia sataa vuotta.

”Se on aika pieni viipale ikuisuudesta ja ihmiskunnan jo nyt toteutuneesta tai odotetusta historiasta. Ei ole mitään syytä olettaa, ettemme olisi täällä tuhansien miljoonien vuosien kuluttua. Silti se satakin vuotta täytyy elää niin kuin seuraavat kymmenen sekuntia.”

Pessimismi ja ylivarovaisuus kuuluvat ihmisyyteen, mutta niitä vastaan on taisteltava.

”Ainoakaan ihminen maailmanhistoriassa ei ole herännyt kello neljältä aamuyöllä miettimään, mitä kaikkea hyvää hän on tehnyt. Meidän pitää olla tietoisia pessimismistämme ja taisteltava synkkyyttä vastaan. Unohdamme, että elämme yhä paremmin ja paremmin.”

Valtaoja kertoo isoäidistään, 1893 Kalajoella syntyneestä Hilmasta.

”Hän sai käydä kaksi viikkoa kiertokoulua. Siinä oli kaikki muodollinen opetus, vaikka hän oli vauraasta kodista. Kuinka paljon paremmaksi maailma on muuttunut?”

Asia on konkretisoinut hänelle Virpi-vaimon tultua kaksi vuotta sitten isoäidiksi. Silloin syntyi Virpin tyttärenpoika Totti, jonka ”Äiji” Esko on.

”Millaisessa maailmassa pikku Totti elää vuonna 2100? Millaiset mahdollisuudet hänellä on? Asiat täytyy viedä tappiin ja kuvitella, mikä on mahdollista.”

”Yliopisto on muuttunut stalinistiseksi byrokratiaksi”

Esko Valtaoja jäi eläkkeelle viime syksynä. On kaksi asiaa, joita hän ei kaipaa yliopistomaailmasta: byrokratiaa ja rahan hankkimista.

”Se on perkeleellistä ja tylsää puuhaa ja pois varsinaisesta tutkimuksesta. Mutta olen yrittänyt muistaa oman professorini Mauri Valtosen ohjeen, että hyvä tutkija tuo enemmän rahaa taloon kuin vie.”

Valtaoja sanoo, että nykyisen hallituksen aikana yliopistouudistukset ovat menneet huonompaan suuntaan.

”Yliopisto on muuttunut stalinistiseksi byrokratiaksi. Mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon on yhtä suurta kuin muinaisissa kansandemokratioissa.”

Päätöksenteko on yhä harvemmissa käsissä, ja tappiin viety tehokkuuden vaatimus nakertaa ankarasti myös tiedettä. Rahaa on viety opetuksesta ja tutkimuksesta.

”Ensimmäisenä tulilinjalla ovat hyödyttömimmiltä näyttävät, tutkitaan sitten sukulaiskansojen runoutta tai mustien aukkojen ympäristöjä. Päättäjät voivat vannoa hyvällä omallatunnolla kaksi sormea Raamatulla, että tämä ei tule nostamaan yhdenkään firman pörssikursseja eikä Suomen bruttokansantuotetta ainakaan lyhyellä tähtäyksellä.”

Mutta päättäjät ovat väärässä: yksi tiedonjyvä on yhtä hyödyllinen kuin hiekanjyvä, mutta riittävän monesta hiekanjyvästä muodostuu hiekkaranta.

Valtaoja uskoo, että muutos tulee, koska sen on tultava.

”Kansainvälisillä mittareilla luisumme koko ajan tieteessä ja teknologiassa. Se heijastuu talouteenkin. Päättäjillä on kakat housuissa, miten Suomeen saadaan lisää nousua, lisää start up -yrityksiä, lisää tuottavuutta ja lisää innovaatioita.”

Valtaojalla on vastaus valmiina: niitä saadaan tieteen ja teknologian kautta.

”Minulla on ollut tavattoman hyviä opiskelijoita”

Valtaoja sanoo olevansa onnekas. Hänellä on monta läheistä ystävää entisten opiskelijoidensa joukossa. Hän tietäisi paljon vähemmän esimerkiksi konemusiikista, ultramaratoneista ja agilitystä ilman nuorempia ystäviään.

”Minulla on ollut tavattoman hyviä opiskelijoita. Suurin tieteellinen saavutukseni on se, että olen ohjannut aikamoisen määrän opiskelijoita tohtoreiksi. Pari heistä on jo professoreitakin.”

Eläkkeellä olo ei tarkoita Valtaojalle elämää ilman työtä, vain vähemmän virkaan kuuluvia velvollisuuksia.

Kirjoja hän aikoo kirjoittaa niin monta kuin ehtii. Yleensä tekstit syntyvät Sotkamon Korvanniemen kylässä sijaitsevalla mökillä. Sinne ajetaan Virpi-vaimon kanssa Yamaha XJ900 -moottoripyörällä, jos vanha peli vielä kulkee.

”Ihmisen on tehtävä parempaa maailmaa”

Valtaoja sanoo olevansa onnekas myös siksi, että on saanut elää tähtitieteen kultakautta.

”Kun aloitin opintoni syksyllä 1969, aktiivisista galakseista tai mustista aukoista ei ollut juuri tietoa, ja astrobiologia oli aivan science fictionia.”

Astrobiologia on tieteenala, joka tutkii muun muassa elämän mahdollisuuksia muilla taivaankappaleilla. Siitä tiedetään vielä varsin vähän.

”Olen ajatellut pysyä hengissä niin kauan, että astronautit pääsevät Marsiin saakka ja löytävät sieltä elämää, fossiileja, tai tulee radioviesti kaukaisilta sivilisaatioilta. Siihen haluaisin saada vastauksen ennen kuin kuolla kuukahdan pois.”

Sekin kuuluu tulevaisuudensuunnitelmiin, niin kuin tapana on, mutta Valtaoja ei usko tuonpuoleiseen. Siksi olennaista on se, miten elämänsä elää. Ihmisen tehtävä on tehdä parempaa maailmaa. Mikä muukaan se voisi olla?

”Olen joskus sanonut, että ihmisen tehtävä on yrittää elää ihmisiksi, tehdä parempaa maailmaa ja siemailla joskus vähän mallasviskiä. Se riittää minulle.”

Juttu Esko Valtaojasta on julkaistu kokonaisuudessaan Oman Ajan numerossa 4/2015.

Lue myös Klaus Härö: ”Haluan tehdä puhuttelevia elokuvia”