Erosta eteenpäin – apua erokriisin keskelle

Tunteet

Erosta eteenpäin – apua erokriisin keskelle

Ero on aina kriisin paikka. Joskus eroon voi liittyä henkistä, fyysistä tai taloudellista väkivaltaa tai suoranaista vainoamista. Erilaisiin tilanteisiin on apua tarjolla ja sitä kannattaa hakea.

JULKAISTU 10.5.2021 | TEKSTI Terhi Friman | KUVAT Adobe Stock

Parisuhteen päättyminen on kohta, jossa vakavan fyysisen väkivallan riski kasvaa. Ero on aina vakava paikka ja se voi saada aikaan erikoisiakin reaktioita. Tunteet pulppuavat pintaan ja kun niitä ei osaa käsitellä, pannaan nyrkki puhumaan.

Perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön asiantuntija, FM, psykoterapeutti Ria Oksman Ensi- ja turvakotien liitosta sanoo, että jos parisuhteessa on ollut väkivaltaa, joko henkistä tai fyysistä, niin eroa on syytä miettiä turvallisuus edellä.

Henkinen väkivalta on niin ikään vakava asia. Henkistä väkivaltaa on esimerkiksi se, kun puoliso lannistaa ja syyttää asioista, joita toinen osapuoli ei ole tehnyt. Haukkuminen, uhkailu, nöyryyttäminen, mustasukkaisuus, alistaminen, mykkäkoulu, nukkumisen estäminen ja itsemurhalla uhkaaminen kuuluvat myös henkiseen väkivaltaan. Väkivaltainen henkilö voi käyttäytyä ystävällisesti tuttavien seurassa, mutta muuttua aivan toisenlaiseksi, kun paikalla ei ole ulkopuolisia.

Ero on harvoin kepeä päätös

Sanotaan, että eroaminen on helppoa. Ei se ole. Kun suhteessa on väkivaltaa, eroaminen on vaikeaa, mutta harvoin äkkipäätös.

”Asiakastyössä olen huomannut, että eroa mietitään pitkään eikä siihen lähdetä kevyesti”, Oksman sanoo.

Esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liiton väkivaltatyön avopalveluissa voi käydä purkamassa omia ajatuksiaan ammattilaisen kanssa. Samalla voi tehdä turvasuunnitelman. On myös mahdollista mennä turvakotiin. Sieltä saa ajattelu- ja nukkumisrauhaa ja apua eroon liittyviin kysymyksiin.

”Turvakotiin voi mennä, vaikka fyysistä väkivaltaa ei ole ollut. Pelkkä uhkaava ilmapiiri on peruste hakeutua turvakotiin”, Oksman sanoo.

Erossa voi välillä tulla kummallisiakin kuvioita. ”Minulla on ollut asiakkaita, joilla ongelmana on ollut se, että toinen ymmärtää, että parisuhde on ohi, mutta kieltäytyy ajatuksesta, että asumisjärjestelyt muuttuvat.”

Raha on helppo kiistan aihe

Raha on monen parisuhteen riidanaihe. Erotessa raha voi olla hyvin suuri kiistakapula, koska siitä on helpompi puhua kuin vaikkapa tunteista tai väkivallasta.

Taloudelliset asiat ovat usein jarruna eron hakemisessa. Pitkään henkistä ja taloudellista väkivaltaa kokenut ei välttämättä enää usko pärjäävänsä yksin. Oksman kertoo, että pahimmillaan hänen asiakkaidensa kokema taloudellinen väkivalta on ollut sen tasoista, että edes rikkinäisten vaatteiden tilalle ei ole saanut lupaa tai rahaa.

Suomessa ihmisillä on melko suuri kynnys hakea taloudellista apua. Oksman toivoo, että asia muuttuisi. On parempi saada apua kuin kituuttaa.

Aikuissosiaalityön palveluihin kuuluu palvelutarpeen arviointi. Se voi tuntua liian suurelta vuorelta eron keskellä, mutta se on yksi tapa selvittää, mitä tukea voi saada.

Kelasta voi hakea asumistukea ja toimeentulotukea. Kelan toimeentulotuen kielteinen päätös ei tarkoita, että ei voisi saada harkinnanvaraista tukea tai mahdollisesti ennaltaehkäisevää tukea. Niitä haetaan kotikunnan palveluista.

Jos omat voimat eivät riitä yhteydenottoon, niin on hyvä miettiä, kuka omassa lähipiirissä voisi olla mukana vaikkapa ensimmäisellä käynnillä ja apuna yhteydenotossa.

Jokainen käsittelee eron tuskan tavallaan

Oksman sanoo, että häpeä ja syyllisyys ovat yleisiä tunteita erossa etenkin, kun siihen liittyy väkivaltaa. Ero voidaan kokea epäonnistumisena, vaikka siihen ei liittyisikään väkivaltaa.

Jokainen käsittelee tapahtunutta eri tavoin. Moni purkaa asioita ystävälleen, osa hakeutuu heti avun piirin.
Ei ole yhtä oikeaa reittiä.

Henkinen, kontrolloiva ja mitätöivä väkivalta saa ihmisen hukkaamaan oman itsensä.

”Väkivaltakokemuksien käsittelyssä pidän erittäin hyvänä vaihtoehtona matalan kynnyksen avopalveluita. Niissä henkilökunnalta löytyy vankka kokemus väkivaltakokemusten työstämiseen ja niissä osataan myös miettiä jatkotuen vaihtoehtoja.”

On myös ihmisiä, joille toiminta on tapa käsitellä asiaa. Kun päätös on tehty, niin pian sen jälkeen muuttolaatikoita pakkaamaan ja uutta kotia laittamaan. Konkreettiset muutokset lisäävät voimavaroja ja vahvistavat. Kun nämä asiat ovat kunnossa, on helpompi käsitellä tunteita.

Netin chatti- ja puhelinpalveluista voi saada ensiapua nopeasti. Järjestöjen avopalveluihin pääsee niin ikään melko nopeasti. Vaikea ahdistus tai unettomuus ovat oireita, joiden kanssa on hyvä hakeutua lääkäriin.

Eron jälkeen tarvitaan aikaa

Ero nostaa pintaan monenlaisia tunteita. Ihminen voi hämmentyä ikävöinnin tunteista ja miettiä paluuta suhteeseen, katua eroa ja vähätellä koettuja ongelmia. Nämä ovat tavallisia reaktioita, ja jos on avun tai tuen piirissä, näitä tunteita on turvallista käsitellä.

”Elämänkriisejä ei voi pikakelata, tarvitaan myös aikaa toipua.”

Vakavaa ja systemaattista väkivaltaa kokeneet kuvaavat, että heidän pitää aloittaa uusi elämä siitä, että alkaa tunnistaa mistä itse pitää, kuka minä oikein olen ja mitä minä tarvitsen.

Henkinen, kontrolloiva ja mitätöivä väkivalta saa ihmisen usein hukkaamaan oman itsensä. Myös omien tunteiden hahmottaminen voi olla vaikeaa.

Yksilötyöskentelyn jälkeen voi olla hyötyä ryhmämuotoisista palveluista. Vertaistuki on usein tehokasta.

Oksman sanoo, että on tavallista, että lähisuku ja ystävät valitsevat eron myötä puolensa, vaikka kyseessä olisi sopuisa ero. On myös melko yleistä, että väkivaltaa ei uskota tapahtuneen tai kokemusta vähätellään. Näiden kokemusten käsittelyssä vertaistuesta voi olla hyötyä: on helpottavaa puhua saman kokeneiden ihmisten kanssa ja kokea, että tulee ymmärretyksi.

Eroaminen tuo myös surua. Suhde ei ollutkaan sitä, mitä sen toivoi ja halusi olevan. Myös muita ihmissuhteita saattaa päättyä eron myötä. Ero voi viedä tärkeän kesäpaikan tai rakkaita perhetapoja. Näitä menetyksiä on lupa surra.

Eronneen surua ei aina välttämättä ymmärretä, ja siksi saman kokeneen kanssa on hyvä päästä keskustelemaan.

”Toipumista edistää se, kun voi nähdä asioissa monia puolia”, sanoo Oksman.

Yhteydenpitoa vai ei?

Miten jatkaa yhteydenpitoa, kun ero on ollut tuskallinen ja liitto hankala? Ja pitääkö yhteyttä pitää? Idylli yhteisistä perhejuhlista, jossa mukana ovat eksät ja nyksät sulassa sovussa, ei ole aina mahdollinen.

Oksman arvelee, että tässä asiassa tapahtuu kulttuurista kehitystä ja muutosta. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa siihen, miten järjestää lapsenlapsen juhlat tai lapsen nelikymppiset.

Jos on pelkoa siitä, että juhlissa voi syntyä välikohtauksia tai ikävää käyttäytymistä, kannattaa miettiä kaikkien kannalta mukavia vaihtoehtoja.

”Kannustan aikuisia lapsia luomaan oman perheensä kannalta turvalliset rajat suhteessa omiin lapsuudenkoteihinsa. Heidän ei tarvitse jatkaa riitaa eikä heidän tarvitse hyvitellä vanhempiaan tai appivanhempiaan”, Oksman sanoo.

Hänen mielestään vanhempiakaan ei voi velvoittaa olemaan tekemissä ihmisten kanssa, jotka ovat rikkoneet heitä. Ihmisen pitää osata myös laittaa rajoja.

Hänellä on asiakkaina 80-vuotiaita naisia, jotka edelleen hakevat omia rajojaan.

”He ovat kertoneet ensi kertaa omille keski-ikäisille lapsilleen, kuinka haluavat olla ja elää – vaikka he ovat eronnet kymmeniä vuosia sitten väkivaltaisesta puolisostaan.”

Mistä apua?

• Yhteisen omaisuuden ja lasten huoltajuuden kysymyksiin voi saada apua oikeusaputoimistosta.

• Yleisiin eroa koskeviin kysymyksiin löytyy tietoa apuaeroon.fi-sivustolta ja kuntien apupisteistä apuaeroon.fi/ palveluhaku/eron-ensiapupisteet

• Myös seurakuntien ja muiden järjestöjen parista löytyy keskustelutukea erotilanteeseen.

Mikä on lähestymiskielto?

Lähestymiskielto on juridinen keino suojella omia fyysisiä ja henkisiä rajoja. Eron jälkeen väkivaltainen osapuoli voi pelotella ja aiheuttaa turvattomuutta toiselle.

Lähestymiskiellon hakeminen on maksullista ja hakemus jätetään usein tekemättä, koska ei voi etukäteen tietää meneekö hakemus läpi vai ei.

Raskas puoli lähestymiskiellossa on se, että toisen uhkaavasta käytöksestä ja mahdollisesta systemaattisesta vainosta pitää olla näyttöä.

Mitä on vainoaminen?

Vainoamista on erotilanteessa usein hankala tunnistaa – mikä on erokipuilua ja mikä vainoa?

Rikoslaki määrittelee, että vainoaminen on toistuvaa seuraamista, uhkaamista, tarkkailua ja häiritsevää, ei-toivottua yhteydenottamista eri tavoin niin, että se aiheuttaa kohteessa pelkoa ja ahdistusta. Vaino voi olla myös digitaalista.

Lähisuhdeväkivaltaa kokeva voi soittaa esimerkiksi Nollalinja-puhelinpalveluun. Nollalinjan asiantuntijat kuuntelevat ja ohjaavat avun piiriin.

Juttu on julkaistu kokonaisuutena Oma Aika -lehdessä 3/2021 
Tilaa Oma Aika itsellesi kotiin tästä 

Lue myös: Salattu ja nolo mustasukkaisuus