Automies Jope Ruonansuu: ”Rentoudun moottoreita värkkäämällä”

Henkilöt

Automies Jope Ruonansuu: ”Rentoudun moottoreita värkkäämällä”

Oma Aika arkisto | TEKSTI Oma Aika

Automies Jope Ruonansuu: ”Rentoudun moottoreita värkkäämällä”

Viihdetaiteilija Jope Ruonansuu on naurattanut kansaa imitoinneillaan ja lauluillaan jo yli 35 vuoden ajan. Monet niistä liittyvät autoihin. Niihin Jopella on pitkä, intohimoinen suhde.

Jarmo Aaltonen teksti

Fabian Björk kuvat

Kansantaiteilija Jorma ”Jope” Ruonansuu, 52, kanttaa Heinolan ABC:n pihaan tulipunaisella vuoden 1973 Ford Mustangilla, jonka hän hommasi viitisen vuotta sitten.

Miehellä on asianmukaisesti nahkatakki päällä ja tummat lasit silmillä. Lasit eivät ole elvistelyä, vaan johtuvat Jopen herkistä silmistä, mihin osansa on miestä rassaavalla sokeritaudilla. Helposti lähestyttävässä viihdetaiteilijassa ei ole brassailijan vikaa.

5,8-litraisella V8-koneella varustettu Mustang murisee pienilläkin kierroksilla kuin urosleijona.

– Pakoputkia piti vähän virittää niin, että saatiin tähän asiaankuuluvat äänet, Jope paljastaa.

Mustangin ajoasento on matala kun lentokoneen ohjaamossa, ja kipeytyneen olkapään vuoksi Jope ei voi enää ajaa sitä majesteetillisen rauhallisesti luu ulkona, kuten tyyliin kuuluisi.

Rekisterinumero on JR-777, numerologian mukaan jumalan täydellisyyden luku erotuksena pedon merkistä 666. Nyt kiiltäväksi puunattu ja jumalaisen kaunis avoauto on myynnissä.

”Bensankatku miellyttää”

Jope on aina ollut moottorifriikki.

Jopen ja hänen veljensä naapurilta ostama ensimmäinen auto oli porattu punainen Fiat 600 eli ”Pompannappi”, jolla ajeltiin poikaporukassa Kemissä menemään jo ennen kuin ajokortti oli perstaskussa.

Seppo-veli oli vielä kovempi automies kuin Jope: hän tunnisti autot pelkän äänen perusteella vaikka silmät sidottuina.

– Minä olen jostakin syystä pienestä asti tykännyt kaikista bensankatkuisista vekottimista, Jope sanoo.

Nämä hänen vanhemmat menopelinsä ovat pelkästään huviajelua varten, työkeikat hoidellaan tavallisemmilla pirsseillä kuten Kia-maasturilla.

”Värkkääminen rentouttaa”

Jopella on nyt viisi harrasteautoa, kaksi moottoripyörää ja kaksi mopoa. Autoista kultakimpaleita ovat sinivalkoinen vuoden 1961 Ford Taunus 17M ja kuplavolkkarin alustalle tehty Formula Vee.

Myös ”Saippuakupiksi” tai Mulkosilmä-Taunukseksi” tituleerattu Taunus oli pikku-Jopelle ensimmäinen mieleen jäänyt auto. Taunus-mies on kuulemma tulossa Jose-pojastakin.

Tallissa on lisäksi muun muassa Jopen omaa vuosikertaa oleva vuoden 1964 tsekkoslovakialainen Jawa-moottoripyörä. Maantieajoon hän hommasi viime kesänä 1200-kuutioisen Harley-Davidsonin. merikan ”Harrikoita” Jopella on olllut vuosien varrella useampiakin.

– Moottorilaitteiden kanssa puuhaaminen ja värkkääminen on rentouttavaa puuhaa. Tosin vaikeimmat työt teetän ammaattilaisilla.

Autoista, autokauppiaista ja katsastusmiehistä Jope on tehnyt monta hulvatonta sketsiä ja laulua, joista ehkä tunnetuimpia ovat Pieni Hiace ja Katsastusinssi nauraa.

”Kun aina väsytti”

Pompannappiin Jope taas mahtuisikin, sillä miehen totutun muhkeasta olemuksesta on lähtenyt yli 40 kiloa runsas vuosi sitten tehdyn vatsalaukun sleeve- eli kavennusleikkauksen vuoksi.

Toissa vuonna taiteilija havahtui siihen, että varsinkin syksyisin kovaa keikkarytmiä aina pitänyt mies ei meinannut enää jaksaa entiseen tahtiin: pitkät ajomatkat ottivat voimille ja aina väsytti – eikä sata lasissa -menosta diabeteskään tykännyt kuin kyttyrää.

Vaikka parin röökiaskin päivävauhtiin tottunut Jope oli jättänyt tupakat jo 14 vuotta sitten, yli 120 kilon massa yhdistettynä diabetekseen, verenpaineeseen, korkeaan kolesteroliin, 150 keikan vuosivauhtiin ja takavuosien muutamaan tankkiautolliseen viinaa tekivät tehtävänsä.

Jope Ruonansuu

Nyt hän voi hyvin:

– Nyt on paino 80 kilon pinnassa ja olen voinut jättää verenpaine- ja kolesterolilääkkeet kokonaan pois. Uusien diabetes-lääkkeiden ansiosta myös insuliiniannos on kutistunut murto-osaan entisestä, hoikistunut mies sanoo.

Lue myös Pekka Pouta: ”Negatiivisuutta en jaksa ollenkaan”