Artikkeli

Päi­vi Lip­po­nen kuva Mika Pol­la­ri

Tun­teet

Ystäviä lapsesta asti, eikä mitään ole tarvinnut salata tai hävetä

Moni elämän ilo kertautuu ja harmi haihtuu, kun mukana on hyvä ystävä. Katja Doktar ja Ulla Grönberg ovat olleet yhdessä koulunpenkiltä asti, lähes 40 vuotta. Kaverukset eivät ole koskaan riidelleet.

Pur­se­ri Kat­ja Dok­tar ja toi­mis­to­pääl­lik­kö Ul­la Grön­berg ovat lap­suu­de­nys­tä­viä. Yh­tä on pi­det­ty jo 39 vuot­ta. Ul­la kiit­te­lee Kat­jan remp­seyt­tä ja elä­mä­ni­loa. Kat­jan mie­les­tä Ul­la on iloi­nen, po­si­tii­vi­nen ja sy­väl­li­nen. Kat­ja luon­neh­tii:

– Me olem­me ai­van eri­lai­sia, mut­ta tyk­kääm­me sa­mois­ta asi­ois­ta.

Tah­von­lah­den pe­rus­kou­lun kuo­ro­har­joi­tus al­koi, ja Kat­ja Dok­tar huo­ma­si heti, et­tä mu­ka­na oli uu­si tyt­tö.

Ko­ti­mat­kan hän ja Ul­la Grön­berg kä­ve­li­vät yh­des­sä, sil­lä he asu­vi­at tien vas­tak­kai­sil­la puo­lil­la, Ul­la ker­ros­ta­los­sa ja Kat­ja ri­vi­ta­los­sa.

Ul­la oli juu­ri muut­ta­nut alu­eel­le, ja he oli­vat kou­lus­sa rin­nak­kais­luo­kil­la.

Ty­töt va­lit­tiin Ra­di­on lap­si­kuo­roon. Mat­ka Laa­ja­sa­los­ta kuo­ro­har­joi­tuk­siin Töö­löön, Hel­sin­gin kes­kus­taan mat­kus­tet­tiin yh­des­sä.

– Va­paa-ajal­la ul­koi­lu­tim­me mi­nun Pip­sa-koi­raa­ni Tul­li­saa­ren puis­tos­sa. Har­joit­te­lim­me lau­lu­jen sa­no­ja ja pänt­tä­sim­me us­kon­non­ko­kee­seen, Ul­la ker­too.

Kun ylä­as­te al­koi, ty­töt ha­lu­si­vat sa­mal­le luo­kal­le.

Kym­pin tyt­tö­jen sa­lai­suus

Ul­la ja Kat­ja oli­vat luok­kan­sa prii­muk­sia, nii­tä kuu­lui­sia kym­pin tyt­tö­jä. Mut­ta heil­lä oli myös yh­tei­nen sa­lai­suus. Mo­lem­pien ko­to­na oli päih­de­on­gel­mia.

– Saim­me tu­kea toi­sil­tam­me. Oli help­po ol­la, kun ei tar­vin­nut sa­la­ta ei­kä hä­ve­tä mi­tään, Kat­ja poh­tii.

– Kaik­ki oli niin tut­tua. Tie­sin mil­tä Kat­jas­ta vä­lil­lä tun­tui, kun ko­to­na ei ol­lut kaik­ki hy­vin, Ul­la sa­noo.

Vai­keuk­sis­ta huo­li­mat­ta ty­töt pär­jä­si­vät kou­lus­sa.

– Minä luin ko­kei­siin öi­sin työ­maa­kuu­lo­suo­jai­met kor­vil­la, et­tä pys­tyi­sin kes­kit­ty­mään, Ul­la muis­te­lee.

– Minä luin sau­nas­sa, Kat­ja sa­noo.

Vaik­ka kou­lu­a­jan pänt­täys­kei­noil­le voi­kin nyt nau­raa, kum­pi­kin muis­taa, kuin­ka vai­ke­aa oli pin­nis­tel­lä kou­lus­sa il­man har­mo­ni­sen ko­din tu­kea.

En­si­kän­nit yh­des­sä

Lap­suu­des­ta Ul­la ja Kat­ja as­tui­vat ai­kuis­ten maa­il­maan yh­des­sä. Rei­pas ir­ti­ot­to ta­pah­tui, kun ty­töt läh­ti­vät ke­sä­työ­an­si­oil­laan Rho­dok­sel­le. Ikää oli vas­ta 16 vuot­ta.

Kun au­to tööt­tä­si lo­ma­koh­teen ka­dul­la, ty­töt pin­koi­vat kau­huis­saan ho­tel­li­huo­nee­seen pa­koon.

– Vii­kon ku­lut­tua ol­tiin jo bai­la bai­la, ei ol­lut äi­tiä ei­kä isää ikä­vä, Ul­la ker­too.

– Hur­lum­hei­vai­he ko­et­tiin yh­des­sä. En­si­kän­nit juo­tiin. Ope­tel­tiin yh­des­sä polt­ta­maan ja jää­tiin kouk­kuun, sa­noo Kat­ja ja puis­te­lee pää­tään.

– Tyh­mät­kin ju­tut on teh­ty yh­des­sä, Ul­la vah­vis­taa.

Ka­ve­ruk­set ei­vät ole rii­del­leet kos­kaan, ja sii­tä on Kat­jan mie­les­tä kiit­tä­mi­nen Ul­laa.

– Ul­lan kans­sa ei voi rii­del­lä, mut­ta kyl­lä minä huo­maan jo hä­nen ne­nän­sä asen­nos­ta, jos jo­kin asia on hirt­tä­mäs­sä kiin­ni.

Mis­tä yk­si­tuu­mai­suus kum­pu­aa? Kat­ja poh­tii, et­tei hei­dän vä­lil­lä ole kil­pai­lua.

– En koe är­syyn­ty­mis­tä tai ka­teut­ta Ul­laa koh­taan. Ul­la on on­nel­li­nen mi­nun on­nis­tu­mi­sis­ta­ni.

Pu­he­li­mes­sa joka päi­vä

Ul­la on Kat­jan esi­koi­sen kum­mi­tä­ti ja Kat­ja oli Ul­lan kaa­so­na, kun hän meni nai­mi­siin. Elä­mään on mah­tu­nut ero­ja ja uu­sia al­ku­ja. Ys­tä­vät ovat ol­leet vuo­ro­tel­len tois­ten­sa tu­ke­na.

Joka päi­vä töi­den jäl­keen Ul­la soit­taa ko­ti­mat­kal­la tar­kis­taak­seen, on­ko Kat­ja Suo­mes­sa. Jos on, käy­dään läpi päi­vän ta­pah­tu­mat.

– Kaik­ki ja­e­taan, rak­kau­det ja erot, Ul­la tuu­maa.

Kun Ul­lan van­hem­mat kuo­li­vat ja sen pääl­le tuli ero puo­li­sos­ta, Kat­ja jak­soi kuun­nel­la ja loh­dut­taa.

– Jo­kai­nen tie­tää, kuin­ka tuol­lai­sis­sa elä­män­ti­lan­teis­sa sama nau­ha pyö­rii ja pyö­rii. Sitä on jak­set­ta­va kuun­nel­la. Hyvä ys­tä­vä on vel­vol­li­nen myös sa­no­maan, mil­loin on syy­tä tur­vau­tua am­mat­ti­a­puun, Kat­ja sa­noo.

– Kat­ja nä­kee huo­le­ni ja osaa aset­taa sen oi­kei­siin mit­ta­suh­tei­siin, Ul­la ku­vai­lee.

Kou­lun kuo­ro­har­joi­tuk­sis­ta al­ka­nut ys­tä­vyys kan­taa joka ta­pauk­ses­sa niin kau­an kuin hen­ki pi­hi­see.

– Ol­laan toi­sil­lem­me sa­mo­ja tyt­tö­jä, vaik­ka ai­kaa on ku­lu­nut lä­hes 40 vuot­ta, Kat­ja sa­noo.

– Kat­ja on mi­nun pe­rus­kal­li­o­ni, Ul­la tii­vis­tää.

KUKA

Ul­la Grön­berg, 51

Toi­mis­to­pääl­lik­kö ti­lin­tar­kas­tus­toi­mis­tos­sa

Per­he: Poi­ka Se­bas­ti­an, 16

Har­ras­tuk­set: Kun­to­sa­li, spin­ning ja joo­ga

Kat­ja Dok­tar, 51

Len­to­e­män­tä, pur­se­ri

Per­he: Lap­set Oli­ver, 25 ja An­ni, 16

Har­ras­tuk­set: Uin­ti, kun­to­sa­li ja pyö­räi­ly

Lue Myös