Artikkeli
Virven elämäkerta Vickypedia ilmestyi viime syksynä. – Se on eräänlainen välitilitys. Seuraavan kirjani nimi on Vickyleaks. Siellä voikin sitten olla rankempia tarinoita, Virve lupailee leikillään.

Virven elämäkerta Vickypedia ilmestyi viime syksynä. – Se on eräänlainen välitilitys. Seuraavan kirjani nimi on Vickyleaks. Siellä voikin sitten olla rankempia tarinoita, Virve lupailee leikillään.

An­ne Pen­na­nen Han­na Lin­nak­ko ku­vat

Virve Rosti: "Sain synnyinlahjaksi nuoret geenit"

Suurperheelle herkkuja kokkaava mummi, pitkäikäisten naisten suvun rokkimimmi, golfhullu kahvakuulan heiluttaja ja kohtalonuskoinen kaamoksen karttelija - Virve Rostilla on elämä mallillaan ja 60 vuotta täynnä. Artisti on silti aina artisti, eikä ikä sitä muuta. Seitsemää lastenlastaan hän hemmottelee rennolla otteella.

Lau­la­ja Vir­ve ”Vic­ky” Ros­ti on ku­lu­neen vuo­den ai­ka­na kuul­lut kyl­läs­ty­mi­seen as­ti, et­tei hän­tä us­koi­si kuu­si­kymp­pi­sek­si. Iäs­tä muis­tut­ta­mi­nen saa Vir­ven olon tun­tu­maan tu­ka­lal­ta, vaik­ka näyt­täi­si­kin ne­li­kymp­pi­sel­tä. Se suo­ras­taan pän­nii!

Vir­ve te­kee pal­jon töi­tä kun­ton­sa ja ter­vey­ten­sä eteen, sil­lä muu­ten ei rank­kaa keik­ka­e­lä­mää jak­sai­si. Vir­vel­lä sitä on ta­ka­na jo 45 vuot­ta.

Lau­la­ja saa myös kiit­tää Au­ne-äi­tin­sä Ur­ja­las­ta ko­toi­sin ole­vaa su­kua hy­vis­tä gee­neis­tään.

– Äi­ti täyt­ti ke­säl­lä 86 vuot­ta, mut­ta ajaa yhä au­toa ja käy ve­si­jum­pas­sa. Hän os­ti vii­me vuon­na it­sel­leen upou­u­den kul­ku­pe­lin, kun lää­kä­ri jat­koi hä­nen ajo­lu­paan­sa, Vir­ve ker­too syys­tä­kin yl­pe­ä­nä.

– Äi­ti­ni on kuu­si­lap­si­ses­ta per­hees­tä toi­sek­si nuo­rin, ja kaik­ki si­sa­ret elä­vät yhä. Sii­tä tu­li­si ai­ka­moi­nen yh­teen­las­ket­tu sum­ma.

Vir­ven Kei­jo-isä kuo­li 20 vuot­ta sit­ten kak­kos­tyy­pin di­a­be­tek­sen syn­nyt­tä­miin komp­li­kaa­ti­oi­hin.

– Mi­nul­la on tois­tai­sek­si to­det­tu vain ko­hon­nut­ta ve­ren­pai­net­ta, jo­hon saan lää­ket­tä. Muu­ten olen pe­rus­ter­ve.

Mer­ki­tyk­sel­li­nen syn­ty­mä­päi­vä

Vir­ve on syn­nyt­tä­nyt nel­jä las­ta, jois­ta kol­mas, pu­na­tuk­kai­nen tyt­tö­vau­va kuo­li tun­te­mat­to­mas­ta syys­tä 28. ras­kaus­vii­kol­la koh­tuun vuon­na 1985. Vir­ve jou­tui syn­nyt­tä­mään vau­van ala­teit­se, vaik­ka toi­voi aluk­si kei­sa­ri­leik­kaus­ta. Nor­maa­li syn­ny­tys oli jäl­ki­kä­teen aja­tel­len oi­kea rat­kai­su su­ru­työn kan­nal­ta.

– Em­me oli­si ex-mie­he­ni Jus­sin kans­sa edes ha­lun­neet näh­dä las­ta, mut­ta on­nek­si kä­ti­lö oli mei­tä vii­saam­pi ja an­toi lap­sen sy­liim­me ja saim­me kos­kea hän­tä. Ni­me­sim­me vau­van An­nik­si, vaik­ka hän­tä ei kos­kaan vi­ral­li­ses­ti hen­ki­löi­ty­kään ei­kä lii­tet­ty kir­kon kir­joi­hin. An­nin tuh­kat le­pää­vät isän­sä iso­van­hem­pien hau­das­sa Hel­sin­gin pi­tä­jän kir­kon hau­taus­maal­la.

Usein suur­ta su­rua seu­raa ilo, niin kävi Vir­ven­kin elä­mäs­sä ta­san vuot­ta myö­hem­min. El­la syn­tyi 25. syys­kuu­ta – sa­mal­la päi­vä­mää­räl­lä kuin vuot­ta ai­em­min kuol­lut si­sa­ren­sa.

– Us­kon vah­vas­ti, et­tä El­las­sa on kuol­leen An­nin sie­lu. Jon­kun kar­mal­li­sen oi­kun kaut­ta hä­nen ei ol­lut vie­lä tar­koi­tus syn­tyä vuot­ta ai­em­min, Vir­ve ap­ri­koi.

Seit­se­män lap­sen mum­mi

Vir­ven lap­set Ant­ti, Ee­va ja El­la ovat ku­kin löy­tä­neet omat kump­pa­nin­sa ja teh­neet sen, mitä Suo­mi ki­pe­äs­ti kai­paa – lap­sia. Vir­ve on­kin jo seit­sen­ker­tai­nen mum­mi.

– Ee­van van­him­mal­la lap­sel­la, 12-vuo­ti­aal­la Eb­ba-tyt­tä­rel­lä al­kaa ol­la jo ai­ka­mois­ta tei­ni­mei­nin­kiä. Pe­räs­sä tu­le­vat An­tin ty­tär, iso­mum­min­sa mu­kaan ris­tit­ty 11-vuo­ti­as Au­ne, Ee­van kuo­pus 10-vuo­ti­as Erin ja An­tin Leo-poi­ka. An­tin kuo­pus on kuu­si­vuo­ti­as Rei­no.

Vii­mei­sim­mät tu­lok­kaat ovat El­lan ja hä­nen puo­li­son­sa Su­san­nan su­per­su­loi­set, vuo­den van­hat kak­so­set El­si ja Sulo, Vir­ve lis­taa ja huo­kai­see, et­tä on­nek­si kak­so­sil­la on sen­tään sama syn­ty­mä­päi­vä.

Kun te­na­lei­dit ta­paa­vat

Vii­den kou­lu­ai­kai­sen lik­ka­ka­ve­rin kans­sa Vir­vel­lä on Te­na­lei­deik­si ni­met­ty ryh­mä. Se ta­paa vä­hin­tään ker­ran vuo­des­sa.

– Teem­me toi­sil­lem­me de­men­ti­a­tes­tin, jos­sa pi­tää muis­taa jo­kai­sen lap­sen­lap­sen etu- ja toi­nen nimi sekä li­säk­si hei­dän syn­ty­mä­ai­kan­sa. Ker­taa­kaan en ole vie­lä re­put­ta­nut.

Vir­ven syn­ty­mä­päi­vä- ja jou­lu­lah­ja­lis­ta on­kin mel­koi­nen, sil­lä las­ten­las­ten lu­ku­mää­rä ei vält­tä­mät­tä ole vie­lä täyn­nä. Mum­min ko­to­na on eri­tyi­nen lah­ja- ja tu­li­ais­kaap­pi, jon­ne Vir­ve al­kaa jo ke­vät­tal­vel­la hank­kia seu­raa­van jou­lun lah­jo­ja.

– Olen op­pi­nut, et­tä kun näen jon­kun lä­hei­sel­le­ni so­pi­van ta­va­ran, os­tan sen heti, sil­lä ei sitä enää myö­hem­min ole jäl­jel­lä. Lah­jan ei tar­vit­se ol­la kal­lis vaan hen­ki­lö­koh­tai­nen. Lap­set tie­tä­vät kyl­lä, et­tä kaap­pi on täyn­nä aar­tei­ta, mut­ta ei­vät he omin lu­pi­nen­sa mene edes mum­min­sa kaap­pe­ja ton­ki­maan, Vir­ve sa­noo nau­res­kel­len.

Per­he­lou­nas ker­ran kuus­sa

Vir­ve edus­taa uu­den­lais­ta, ak­tii­vis­ta iso­van­hem­paa, joka ei vie­tä elä­ke­päi­vi­ään hoi­ta­mal­la jäl­ki­kas­vun­sa jäl­ke­läi­siä. Sil­ti hän on mu­ka­na hei­dän ar­jes­saan vii­koit­tain. Per­heen si­säi­nen what­sapp-ryh­mä pi­tää jä­se­net ajan ta­sal­la.

– Asum­me kaik­ki suh­teel­li­sen lä­hel­lä toi­si­am­me, jo­ten mat­kan­te­ko ei ole es­tee­nä. Ko­koon­num­me per­he­lou­nail­le ai­na­kin ker­ran kuus­sa, mut­ta läs­nä­o­lo ei ole pa­kol­li­nen. Sen si­jaan ei ole suo­ta­vaa jää­dä pois vuo­sit­tai­sel­ta lo­ma­vii­kol­tam­me Par­ka­non hu­vi­lal­la. Vas­tuu­a­lu­ee­na­ni on kak­si­kym­men­päi­sen per­heen muo­ni­tus, herk­ku­kok­ki­na­kin tun­net­tu lau­la­ja ker­too.

Vir­ve on huo­man­nut las­ten­sa nou­dat­ta­van sa­man­lai­sia kas­va­tus­me­to­de­ja kuin hän­kin ai­ka­naan. Tie­tyt sään­nöt on ol­ta­va, mut­ta myös ren­tous.

Las­ten­las­ten kans­sa ole­mi­nen on hel­pom­paa ja lep­poi­sam­paa kuin omien. Mum­min kun ei tar­vit­se stres­sa­ta hei­dän kou­luis­taan ja har­ras­tuk­sis­taan.

– Mi­nul­la on an­taa heil­le ai­kaa­ni ihan toi­sel­la ta­val­la. Kyl­lä minä hei­tä hem­mot­te­len ja sal­lin sel­lai­si­a­kin asi­oi­ta, joi­ta en ai­koi­na­ni omil­le­ni sal­li­nut. En sil­ti puu­tu las­te­ni kas­va­tus­ta­poi­hin. Tur­ha yli­suo­je­le­vai­suus ei myös­kään kan­na­ta. On ihan tur­ha maa­la­ta pi­ru­ja sei­nil­le ja pe­lä­tä pa­hin­ta. Sama pä­tee muis­sa­kin elä­män­ti­lan­teis­sa.

En­si­a­sun­to pian mak­set­tu

Vir­ve on kier­tä­nyt ja ko­lun­nut Suo­mea jo 45 vuot­ta. Ki­lo­met­re­jä tuli vä­hem­män, kun lap­set oli­vat pie­niä. Per­he asui Lon­toos­sa, ja Suo­mes­sa val­lit­si 90-lu­vun alun lama. Se kos­ket­ti ra­jul­la kä­del­lä mo­nen suo­si­tun ar­tis­tin elä­mää.

Vir­ve hank­ki en­si­a­sun­ton­sa vas­ta seit­se­män vuot­ta sit­ten, 53-vuo­ti­aa­na. Vaik­ka vel­ka­van­keus aluk­si hir­vit­ti­kin, hän ei ole ka­tu­nut va­lin­taan­sa het­ke­ä­kään. Os­to­ai­ka oli oi­kea ja koh­de mie­lui­nen. Kes­to­suo­sio on kan­nat­ta­nut myös ta­lou­del­li­ses­ti, sil­lä vel­kaa on jäl­jel­lä vain pari vuot­ta.

Van­taan Mar­tin­laak­sos­sa si­jait­se­va ker­ros­ta­lo­ko­ti ym­pä­ris­töi­neen on to­del­la ra­kas. Lau­la­ja ja­kaa kau­niin kak­si­on­sa yh­des­sä avo­mie­hen­sä Ari ”Nude” Kaa­sa­lai­sen kans­sa.

– Meil­lä on tor­ni­ta­lom­me ka­tol­la iso yh­teis­te­ras­si, jos­sa on sau­na- ja oles­ke­lu­ti­lat. Olem­me al­ka­neet naa­pu­rei­dem­me kans­sa kek­siä sin­ne kai­ken­lais­ta te­ke­mis­tä. Kah­va­kuu­la­ryh­mäm­me ko­koon­tuu sään­nöl­li­ses­ti.

Fust­raa, kun­to­sa­lia ja gol­fia

Ak­tii­vi­ses­ti kun­toi­le­val­la Vir­vel­lä on ko­ti­lä­hi­ös­sään kaik­ki har­ras­tuk­set kä­den ulot­tu­vil­la. Naa­pu­ri­lä­hi­ös­tä Va­ris­tos­ta löy­tyy iso punt­ti­sa­li, joka on pa­ris­kun­nan ah­ke­ras­sa käy­tös­sä. Omal­le golf­ko­ti­ken­täl­le, Kei­mo­laan on mat­kaa vii­ti­sen ki­lo­met­riä.

Vir­vel­lä on myös oma per­so­nal trai­ner, jon­ka kans­sa hän har­joit­taa Fust­raa. Ky­sees­sä on kun­to-oh­jel­ma, joka on ke­hi­tet­ty avaa­maan li­has­ki­reyk­siä ja kor­jaa­maan vir­he­a­sen­to­ja.

– Fust­ra pa­ran­taa ke­hon­hal­lin­taa ja vah­vis­taa ryh­tiä tu­ke­via li­hak­sia ja pi­tää ää­nen hy­vä­nä. Täs­sä iäs­sä jo tun­nin­kin au­tos­sa is­tu­mi­nen al­kaa ol­la ai­ka mur­haa, pu­hu­mat­ta­kaan sit­ten mo­ni­päi­väi­ses­tä Suo­men kier­tu­ees­ta.

Golf­hul­luus ei hel­li­tä

Golf on ol­lut jo yli 20 vuot­ta Vir­vel­le yk­kös­jut­tu. Hän pe­laa sekä Suo­mes­sa et­tä Eu­roo­pas­sa 40–80 kier­ros­ta vuo­des­sa. Al­ku­ke­säs­tä ys­tä­vät­tä­ren kans­sa teh­ty golf­mat­ka suun­tau­tui en­sim­mäis­tä ker­taa Por­tu­ga­liin. Ko­ke­mus oli mat­kus­ta­mis­ta ra­kas­ta­val­le Vir­vel­le erit­täin mie­lui­nen.

Edes­sä on turk­ki­lais­ten vi­he­ri­öi­den tes­tai­lu ja tal­vel­la jäl­leen tut­tu­jen kent­tien kier­te­ly Ka­na­ri­an saa­ril­la.

– Golf on omaa ai­kaa­ni. Se on ur­hei­lu­la­ji, jota har­ras­ta­es­sa ei tar­vit­se pal­jon miet­tiä syö­mi­si­ään tai lii­ka­ki­lo­jaan. Pai­no py­syy hal­lin­nas­sa, kun pe­laa joka toi­nen päi­vä vii­si­tun­ti­sen golf­kier­rok­sen. Vi­he­ri­öi­tä kier­rel­les­sä sääs­tyy myös kra­pu­loil­ta, kun ta­paa ys­tä­vät ra­vin­to­lan nurk­ka­pöy­dän si­jaan nur­mi­ken­täl­lä.

Avo­mies Nude ei vi­he­ri­öl­le ha­lua, en­kä Vir­ve hän­tä sin­ne enää pyy­dä­kään.

– Hän saa an­sait­se­maan­sa ai­kaa omil­le har­ras­tuk­sil­leen, kun minä olen pe­laa­mas­sa. Olem­me niin pal­jon tois­tem­me kans­sa, kos­ka jaam­me sekä ko­din et­tä työn, et­tä on hy­vä­kin ol­la vä­lil­lä het­ki eril­lään.

Sie­ni­met­sään puo­li­son kans­sa

Toi­nen lii­kun­nal­li­nen ja luon­non­lä­hei­nen har­ras­tus on sie­nes­tys, jo­hon Vir­vel­lä on lä­hes in­to­hi­moi­nen suh­de.

– Tä­män ul­koi­lu­la­jin Nude ja­kaa kans­sa­ni. Opin jo pie­ne­nä tun­nis­ta­maan eri sie­ni­la­jit mais­te­le­mal­la. Jos sie­ni tun­tuu kie­lel­lä kit­ke­räl­tä, hei­tä se pois!

Vuo­sien kart­tu­es­sa Vir­veen on is­ke­nyt pie­ni mök­ki­hö­pe­ryys. Oma pirt­ti kuk­ka- ja kas­vi­penk­kei­neen kuu­luu tois­tai­sek­si to­teu­tu­mat­to­miin unel­miin. Toki mök­kie­lä­mä on mah­dol­lis­ta avo­mie­hen su­vun mail­la, mut­ta oma oli­si ai­na oma.

– Olem­me pik­ku­sis­ko­ni Sir­pan kans­sa lei­ki­tel­leet aja­tuk­sel­la, et­tä sel­lai­sen vie­lä hank­ki­sim­me. En minä suu­res­ta kas­vi­maas­ta haa­vei­le tai sii­tä, et­tä kyk­ki­sin kit­ke­mäs­sä rik­ka­ruo­ho­ja pork­ka­noi­den se­as­ta. Sen si­jaan kas­vat­tai­sin eri­lai­sia yrt­te­jä ja maus­te­kas­ve­ja, joi­ta sit­ten ki­pai­si­sin poi­mi­maan ko­ka­tes­sa­ni päi­vän ate­ri­aa, Vir­ve suun­nit­te­lee.

Lue koko jut­tu Oma Ai­ka -leh­des­tä 9/2019.

Lue Myös