Artikkeli

Teks­ti Anu Vir­nes-Kar­ja­lai­nen

Kuva Fo­to­lia

Tällainen on huijarisyndrooma

Pelkäätkö, että muut ihmiset huomaavat epäpätevyytesi ja huonoutesi? Luuletko, että saavutuksesi ovat vain sattumaa? Saatat kärsiä ajatusvääristymästä nimeltä huijarisyndrooma.

Jo­kai­sen mie­leen hii­pii jos­sain elä­män­vai­hees­sa epä­var­muus sii­tä, mitä oi­ke­as­taan osaa ja on­ko to­si­aan niin hyvä kuin an­taa ym­mär­tää.

– Se on ihan luon­nol­lis­ta ja me­nee useim­mil­la it­ses­tään ohi. Sen si­jaan hui­ja­ri­a­jat­te­lus­ta va­ka­vas­ti kär­si­vil­le vää­ris­ty­mä on osa iden­ti­teet­tiä ja ra­joit­taa elä­mää mo­nin ta­voin, sa­noo ai­hees­ta kir­jan kir­joit­ta­nut psy­ko­lo­gi, psy­ko­te­ra­peut­ti Tii­na Ek­man.

Kyse on ah­dis­tu­soi­rei­lun muo­dos­ta. Sii­nä ih­mi­nen on si­säis­tä­nyt kä­si­tyk­sen, et­tä hän hui­jaa ym­pä­ris­tö­ään ole­mal­la muka pä­te­vä, osaa­va ja mu­ka­va. Ih­mi­nen pel­kää jat­ku­van­sa pal­jas­tu­van­sa: muut huo­maa­vat kai­ken ole­van­kin va­let­ta. To­del­li­suu­des­sa ih­mi­nen on juu­ri niin pä­te­vä ja osaa­va kuin mil­tä näyt­tää.

Jat­ku­va pal­jas­tu­mi­sen pel­ko kuor­mit­taa ja voi ai­heut­taa ah­dis­tus­ta, stres­si­oi­rei­ta ja ma­sen­nus­ta.

Juu­ret lap­suu­des­sa

Hui­ja­ri­synd­roo­man juu­ret juon­ta­vat lap­suu­teen ja per­heen vuo­ro­vai­ku­tuk­seen. Ame­rik­ka­lai­sis­sa tut­ki­muk­sis­sa on löy­det­ty kak­si hui­ja­ri­synd­roo­maa ruok­ki­vaa per­he­tyyp­piä.

Per­hees­sä, jos­sa lap­si on jat­ku­van huo­mi­on kes­ki­pis­tee­nä ja hä­nen te­ke­mi­sen­sä yrit­tä­mi­ses­tä riip­pu­mat­ta van­hem­pien mie­les­tä lois­ta­vaa, on kyl­vet­ty hui­ja­ri­synd­roo­man sie­men. Kou­lus­sa lap­si koh­taa toi­sen to­del­li­suu­den. Jos van­hem­mat jat­ka­vat epä­re­a­lis­tis­ta lap­sen ke­hu­mis­ta, ti­lan­ne voi kroo­nis­tua. Lap­si ei saa to­tuu­den­mu­kais­ta kä­si­tys­tä omis­ta tai­dois­taan ja sii­tä, et­tä tai­dot vaa­ti­vat opet­te­lua.

Toi­sen­lai­nen hui­ja­ri­synd­roo­mal­le al­tis­ta­va per­he on sel­lai­nen, jos­sa yk­si lap­si on jat­ku­vas­ti per­heen kak­ko­nen. Hän­tä ver­ra­taan toi­seen si­sa­ruk­seen, jota pi­de­tään fik­su­na ja osaa­va­na. Lap­sel­le saa­te­taan sa­noa, et­tä ’sinä et ole niin fik­su, mut­ta olet kyl­lä iha­na’. Lap­si op­pii ajat­te­le­maan, et­tä hä­nen ku­vi­tel­tu osaa­mat­to­muu­ten­sa kom­pen­soi­tuu iha­nuu­del­la.

– Suo­mes­sa asi­aa ei ole tut­kit­tu, mut­ta epäi­len, et­tä myös työ­vä­en­luo­kas­ta nou­se­mi­nen ylem­piin luok­kiin voi­si al­tis­taa hui­ja­ri­synd­roo­mal­le. Sa­moin vä­hät­te­le­vä kas­va­tus, jos­sa omaa osaa­mis­ta ei sai­si mis­sään ti­lan­tees­sa tuo­da esil­le.

Lue myös: Kun muut ih­mi­set ah­dis­ta­vat - täl­lai­nen on so­si­aa­lis­ten ti­lan­tei­den pel­ko

Ikä tuo suh­teel­li­suu­den­ta­jua

Loh­dul­lis­ta on, et­tä iän myö­tä suh­teel­li­suu­den­ta­ju kas­vaa ja ah­dis­ta­vat aja­tuk­set saat­ta­vat lie­ven­tyä.

– Yleen­sä uu­det haas­teet, vaik­ka ylen­nys, kui­ten­kin ak­ti­voi­vat van­han ta­van aja­tel­la. Sil­loin ih­mi­nen toi­mii joko niin, et­tä hän puur­taa tol­kut­to­mas­ti, tai jät­tää kai­ken vii­me tip­paan, Ek­man sa­noo.

Kun puur­ta­ja saa hy­vää pa­lau­tet­ta, hän ajat­te­lee on­nis­tu­neen­sa vain sik­si, et­tä te­kee niin pal­jon töi­tä. Lyk­kää­jä taas ku­vit­te­lee, et­tä on­nis­tu­mi­nen on on­nen­kan­ta­moi­nen, pelk­kää tuu­ria.

Re­hel­li­nen pa­lau­te aut­taa

Jos ajat­te­lu­vää­ris­ty­mä on sy­väl­lä iden­ti­tee­tis­sä, ul­ko­puo­li­nen pa­lau­te ei mene pe­ril­le tai sen tor­juu täy­sin. Lie­vem­mäs­tä hui­ja­ri­synd­roo­mas­ta kär­si­väl­le on apua, jos hän saa re­hel­lis­tä ja re­aa­li­ai­kais­ta pa­lau­tet­ta esi­mer­kik­si työ­suo­ri­tuk­sis­taan.

– Jos suo­ri­tuk­ses­sa oli­si pa­ran­ta­mi­sen va­raa, mut­ta sen ereh­tyy kuit­taa­maan sa­no­mal­la ’ihan hy­vin­hän se meni’, aja­tus­vää­ris­ty­mä vah­vis­tuu. Mut­ta jos an­taa re­hel­li­sen pa­laut­teen sii­tä, mikä meni hy­vin ja mitä voi­si pa­ran­taa, voi syn­tyä oi­val­lus.

Vuo­ro­pu­he­lun myö­tä ih­mi­nen saat­taa ym­mär­tää, et­tä hä­nen oma ajat­te­lun­sa ei vält­tä­mät­tä ole tot­ta ja et­tä sii­tä voi luo­pua.

– Oi­kea tie­to on rat­kai­se­vaa toi­pu­mi­sen tiel­lä. Ih­mi­nen al­kaa us­koa, et­tä kun hä­nen sa­no­taan suo­riu­tu­neen hy­vin, sitä myös tar­koi­te­taan. Ja sitä, mikä on vai­ke­aa, voi op­pia.

Lue myös: Tes­taa, olet­ko aa­mu- vai il­taih­mi­nen!

Älä vä­hät­te­le

Aja­tus­vää­ris­ty­mäs­tä voi op­pia pois. Apu­na voi­vat ol­la lä­hei­set, työ­to­ve­rit tai te­ra­peut­ti.

– Jos tun­nis­taa it­ses­sään täl­lais­ta ajat­te­lua, asi­as­ta kan­nat­taa pu­hua, Tii­na Ek­man to­te­aa.

On tär­ke­ää, et­tä lä­hei­set ot­ta­vat asi­an to­sis­saan ja il­mai­se­vat em­pa­ti­aa vaik­ka­pa sa­no­mal­la, et­tä ’on­pa si­nul­la ras­kas­ta, kun ajat­te­let noin’.

– Kun saa en­sin oi­keu­tuk­sen sil­le, mitä ko­kee, on hel­pom­pi al­kaa poh­tia ulos­pää­syä ah­dis­ta­vas­ta ti­lan­tees­ta. Pal­jas­tu­mis­ta­kaan ei sen jäl­keen tar­vit­se enää pe­lä­tä.

Ek­man ke­hot­taa myös opet­te­le­maan myö­tä­tun­toa it­se­ään koh­taan. Se on tai­to, jos­sa voi har­jaan­tua.

– Se aut­taa miet­ti­mään, an­sait­si­si­ko saa­da apua vai voi­ko elää asi­an kans­sa.

Toi­sen­lais­ta ajat­te­lu­mal­lia voi myös al­kaa tie­toi­ses­ti vah­vis­taa ja ke­rä­tä to­dis­tu­sai­neis­toa on­nis­tu­mi­sis­taan. Kun riit­tä­vän kau­an muis­taa aja­tel­la ole­van­sa hyvä ja osaa­va tyyp­pi, toi­sen­lai­set aja­tuk­set häl­ve­ne­vät.

Mie­li­ku­va­har­joi­tus hui­ja­ril­le

● Va­lit­se asia, jon­ka koet on­gel­mak­si, ja ku­vit­te­le sii­hen mah­dol­li­sim­man mon­ta eri­lais­ta rat­kai­su­vaih­to­eh­toa.

● Ku­vit­te­le käy­vä­si kes­kus­te­lua si­nul­le lä­hei­sen hen­ki­lön kans­sa tär­ke­äs­tä teh­tä­väs­tä tai suo­ri­tuk­ses­ta. Kir­joi­ta di­a­lo­gi muis­tiin.

● Ku­vit­te­le on­nis­tu­va­si tär­ke­äs­sä teh­tä­väs­sä. Kir­joi­ta tar­kas­ti, mi­ten se meni, ja ku­vit­te­le, mi­ten ker­rot sii­tä per­heel­le­si tyy­ty­väi­se­nä.

● Ku­vit­te­le, et­tä on­nis­tut kes­kin­ker­tai­ses­ti jos­sain teh­tä­väs­sä. Kir­joi­ta, mi­ten se meni, ja ku­vit­te­le, et­tä ker­rot sii­tä per­heel­le­si tyy­ty­väi­se­nä.

Tut­ki kir­joi­tus­ten he­rät­tä­miä tun­tei­ta:

● Mi­hin aja­tuk­siin huo­maat jää­vä­si kiin­ni niin, et­tä pi­dät nii­tä ai­na to­te­na?

● Mi­hin aja­tuk­siin tai tun­ne­ti­loi­hin olet kiin­ty­nyt tai jopa ”ra­kas­tu­nut” sii­nä mää­rin, et­tä pa­laat nii­hin usein?

● Mis­tä aja­tuk­sis­ta pi­dät, mis­tä et?

Läh­de: Tii­na Ek­man: Hui­ja­ri­synd­roo­ma – Mik­si en us­ko it­see­ni (vaik­ka olen oi­ke­as­ti hyvä), (Mi­ner­va)

Lue myös:

Te­ki­kö so­si­aa­li­nen me­dia si­nus­ta­kin va­leh­te­li­jan?

On­ko kump­pa­ni­si nar­sis­ti? Pa­ri­suh­tees­sa 3 tyy­pil­lis­tä vai­het­ta!

Asuu­ko naa­pu­ris­sa­si kiu­saa­ja tai rii­vaa­vat­ko rii­dat? Toi­mi näin

Lue Myös