Artikkeli

Teks­ti Ter­hi Fri­man

Kuva Mari Lah­ti

Lue Oma Ai­ka -leh­des­tä 3/201, mi­ten muut­to on­nis­tuu.

Takaisin Helsinkiin muuttanut Heidi Härkönen, 50: ”Paluu tuo oman historian esiin uudella tavalla”

Heidi Härkönen muutti syksyllä 2014 takaisin kotikaupunkiinsa Helsinkiin. Hän tutustui uudelleen omaan historiaansa ja pääsi toteuttamaan mummin rooliaan poikansa suloisten kaksospoikien kanssa.

Hei­di naut­tii Hel­sin­gis­sä me­ren lä­hei­syy­des­tä.

”Ko­din ik­ku­nois­ta on mah­ta­va kat­sel­la mer­ta ja sen liik­kei­tä. Kä­ve­ly­ret­ket me­ren­ran­to­ja pit­kin kuu­lu­vat jo­ka­päi­väi­seen elä­mään.”

Ko­ti­kau­pun­ki väik­kyi mie­les­sä rak­kaa­na nii­den 16 vuo­den ai­ka­na, jot­ka Hei­di en­nät­ti elää muu­al­la. Pa­luu­muut­to ei ol­lut sil­ti suun­ni­tel­mis­sa, vaan toi­sin kävi.

”Su­ku­lai­set hou­kut­te­li­vat ta­kai­sin”

Hei­di Här­kö­nen muut­ti 2000-lu­vun alus­sa mie­hen­sä Ja­rin ja uus­per­heen las­ten kans­sa Mik­ke­liin. Sil­loi­nen Mik­ke­lin maa­lais­kun­ta oli vie­hät­tä­vä ja elin­voi­mai­nen paik­ka­kun­ta, ja työ­paik­ka­kin oli kiin­nos­ta­va.

Hei­di koki kui­ten­kin, et­tei uus­per­het­tä niin vain hy­väk­syt­ty Mik­ke­lin so­si­aa­li­siin ku­vi­oi­hin. Ky­läi­ly­kut­su­ja tuli vä­hän. Se har­mit­ti var­sin­kin poi­kien puo­les­ta.

Hei­di oli iloi­nen, kun avi­o­mies­tä pyy­det­tiin uu­teen teh­tä­vään isom­paan kau­pun­kiin, Tam­pe­reel­le. Se tun­tui aluk­si kuin tai­vaal­ta.

”Kau­pun­gin mut­ka­ton elä­män­me­no vie­hät­ti.”

Uus­per­he ele­li mon­ta vuot­ta Hyh­kyn kau­pun­gi­no­sas­sa, jos­sa luon­to on lä­hel­lä mut­ta kau­pun­kiin vain pie­ni mat­ka.

”Tam­pe­re on ih­mi­sen ko­koi­nen kau­pun­ki. Su­ku­lai­set hou­kut­te­li­vat mei­tä sil­ti muut­ta­maan Hel­sin­kiin. Vas­ta­sin ai­na, et­tä moot­to­ri­tie on kek­sit­ty. Sit­ten asi­at al­koi­vat muut­tua.”

”Nyt osaam­me muut­taa”

Hei­din poi­ka oli muut­ta­nut Hel­sin­kiin ja saa­nut val­loit­ta­vat kak­sos­po­jat. Per­he­kes­kei­nen Hei­di ha­lu­si ol­la mah­dol­li­sim­man pal­jon las­ten­las­ten­sa elä­mäs­sä, ar­ki­ses­ti ja luon­te­vas­ti.

Sa­maan ai­kaan Hei­din äi­ti ja Ja­rin sis­ko sai­ras­tui­vat va­ka­vas­ti. Kun rak­kai­den ti­lan­ne oli vai­kea, Hei­di ajoi jopa kol­me ker­taa vii­kos­sa Tam­pe­reel­ta Hel­sin­kiin ja ta­kai­sin.

Sit­ten Ja­ril­le tar­jot­tiin työ­paik­kaa Hel­sin­gis­tä, ja pää­tös oli val­mis.

”Muut­to oli stres­saa­va. Jari jou­tui kou­lu­tus­kei­kal­le muut­to­vii­kon­lop­pu­na. Niin minä sit­ten aje­lin pa­ket­ti­au­tol­la edes­ta­kai­sin kau­pun­kien vä­liä.”

Tam­pe­reel­la apu­na oli­vat per­heen po­jat ka­ve­rei­neen ja Hel­sin­gis­sä ys­tä­vät. Lou­nas­tau­ot Hei­di piti au­ton ra­tis­sa. Lo­pul­ta kaik­ki omai­suus oli saa­tu uu­teen ko­tiin Kaa­pe­li­teh­taal­le.

”Lai­toim­me kai­ken pai­koil­leen no­pe­as­ti. Olem­me muut­ta­neet niin mon­ta ker­taa, et­tä osaam­me muut­taa, vaik­ka elä­mä ym­pä­ril­lä oli sa­maan ai­kaan vaa­ti­vaa.”

Sekä Hei­din äi­ti et­tä käly me­neh­tyi­vät mel­ko pian.

”Hel­sin­ki­läi­syys vaa­tii ai­ka­tau­lut­ta­mis­ta”

Hel­sin­kiin, ko­ti­kau­pun­kiin­sa, Hei­di ja Jari ovat tu­tus­tu­neet uu­del­leen. Hei­di on käy­nyt ihas­te­le­mas­sa äi­tin­sä lap­suus­ko­tia Alek­sis Ki­ven ka­dul­la.

Oma his­to­ria on tul­lut esiin uu­del­la ta­val­la. Kau­pun­ki on isom­pi kuin se, jos­ta he läh­ti­vät vuon­na 2000: mo­ni­kult­tuu­ri­nen ja so­si­aa­li­nen, täyn­nä ki­vo­ja pie­niä ver­kos­to­ja.

Mut­ta asi­oi­den hoi­ta­mi­nen on Hel­sin­gis­sä han­ka­lam­paa kuin pie­nis­sä kau­pun­geis­sa.

”Esi­mer­kik­si vi­ras­to- ja ter­veys­pal­ve­lut ei­vät toi­mi yh­tä su­ju­vas­ti kuin muu­al­la. Vä­lil­lä tun­tuu, et­tei näis­sä pal­ve­luis­sa mie­ti­tä ih­mis­tä ol­len­kaan.”

Hel­sin­ki­läi­sen pi­tää osa­ta suun­ni­tel­la kul­ke­mi­sen­sa hy­vin, jot­ta saa päi­vän asi­at ja ta­paa­mi­set hoi­det­tua hy­vin. Ex tem­po­re -toi­min­ta ei on­nis­tu.

”Olen on­nek­si hyvä ai­ka­tau­lut­ta­maan. Muu­tot ovat tuo­neet jous­ta­vuut­ta ja opet­ta­neet or­ga­ni­soi­maan elä­mää.”

Hel­sin­ki on myös kal­lis kau­pun­ki elää. Kaik­ki mak­saa enem­män kuin maa­seu­dul­la. Omil­la va­lin­noil­la voi kui­ten­kin vai­kut­taa sii­hen, mil­lai­sel­la sum­mal­la pär­jää.

”Olem­me op­pi­neet jous­ta­vuut­ta”

Hei­di ja Jari to­teut­ti­vat syk­syl­lä 2015 pit­kä­ai­kai­sen haa­veen­sa. He pe­rus­ti­vat oman yri­tyk­sen, joka tar­jo­aa kou­lu­tus­pal­ve­lu­ja ja työ­noh­jaus­ta sekä te­ra­pi­aa. Hei­di us­koo, et­tä Hel­sin­ki on yri­tys­toi­min­nan kan­nal­ta hyvä kau­pun­ki. Pie­ny­rit­tä­jien ver­kos­to on näyt­tä­nyt hy­vät kas­von­sa. Apua ja vink­ke­jä on sa­del­lut.

Muut­to ja muu­tok­set ovat muo­van­neet myös pa­ri­suh­det­ta hy­väl­lä ta­val­la. Pa­ris­kun­ta on löy­tä­nyt en­tis­tä sy­vem­män ta­van ol­la yh­des­sä.

”Kun olem­me käy­neet läpi stres­saa­via ti­lan­tei­ta ja op­pi­neet nä­ke­mään toi­sen ta­van re­a­goi­da, olem­me löy­tä­neet uu­den­lais­ta jous­ta­vuut­ta ja op­pi­neet kun­ni­oit­ta­maan tois­tem­me eri­lai­suut­ta.”

Nyt Hei­di ja Jari an­ta­vat ai­kaa myös lap­sen­lap­sil­le pie­nin ar­ki­sin ta­voin, vaik­ka­pa pi­tä­mäl­lä let­tu­kek­ke­rit tai käy­mäs­sä yh­des­sä jos­sa­kin ta­pah­tu­mas­sa.

”Nyt tun­tuu hy­väl­tä elää tääl­lä näin. Meri kieh­too mei­tä mo­lem­pia. Eh­kä en­si ke­säk­si han­kim­me pie­nen ve­neen.”

Lue Myös