Artikkeli
Haastattelu

www.mikapollari.com

Miia Man­ner

Rakas harrastus - Neuloessa kaikki muu unohtuu

Marjut Ruusuvaara, 46, piti nuorena käsitöitä rasittavina ja vastenmielisinä. Elämässä oli myös ihmisiä, jotka väheksyivät lopputulosta, joka ei ollut täydellinen.

– Täy­del­li­nen jäi mi­nul­ta te­ke­mät­tä. Ym­mär­sin vas­ta pal­jon myö­hem­min, et­tä mi­nul­la­kin on tai­to­ja, kun­han vain käy­tän nii­tä. Ny­ky­ään olen ad­dik­toi­tu­nut neu­lo­mi­seen, mut­ta hy­väl­lä ta­val­la, Mar­jut ker­too.

Talven tullessa pimeys on minulle pieni kuolema. Silloin laitan terassille kynttilöitä ja katselen niitä olohuoneen nojatuolista samalla kun neulon. Kevään koittaessa vihreän eri sävyt siirtyvät sukkiin.

Talven tullessa pimeys on minulle pieni kuolema. Silloin laitan terassille kynttilöitä ja katselen niitä olohuoneen nojatuolista samalla kun neulon. Kevään koittaessa vihreän eri sävyt siirtyvät sukkiin.

www.mikapollari.com

Tai­de­luk­ko avau­tui

Kun per­hee­seen syn­tyi kak­si las­ta, Mar­ju­til­le tuli tar­ve maa­la­ta, kir­joit­taa ja vir­ka­ta. Tun­tui, et­tä elä­mäs­sä avau­tui tai­de­luk­ko, joka oli pi­tä­nyt luo­vuu­den van­git­tu­na.

– Tai­dot ei­vät ol­leet kum­moi­set, mut­ta se ei jos­tain syys­tä enää hai­tan­nut. Mui­den mie­li­pi­teil­lä ei ol­lut enää mer­ki­tys­tä ja luo­mi­sen tar­ve oli niin voi­ma­kas, Mar­jut ker­too.

Hän muis­te­lee ai­kaa, jol­loin up­pou­tui vil­la­suk­kien maa­il­maan. Elä­mäs­sä ta­pah­tui suu­ri muu­tos. Kä­sil­le piti saa­da te­ke­mis­tä. Myös töis­sä oli tun­nel­ma, jota hän ei ha­lun­nut tuo­da ko­tiin.

– En osan­nut neu­loa, var­sin­kaan kan­ta­pää­tä. Äi­ti­ni yrit­ti aut­taa, mut­ta en osan­nut ot­taa hä­nel­tä neu­vo­ja vas­taan. Erää­nä il­ta­na pää­tin, et­tä opet­te­len kan­ta­pään teon it­se. Koko yö­hän sii­nä vie­räh­ti, ei­kä sii­tä il­man kyy­ne­lei­tä sel­vit­ty.

Luon­to li­sää luo­vuut­ta

Mar­ju­tin per­soo­na ja kä­den­jäl­ki al­koi­vat nä­kyä su­kis­sa hy­vin no­pe­as­ti.

– Kun neu­lon, elä­mäs­sä­ni ei ole har­mai­ta päi­viä. Suk­kiin ha­lu­an ku­toa elä­mä­ni­loa.

Syk­syn vä­ri­pa­let­ti on niin ins­pi­roi­va, et­tä vä­lil­lä tun­tuu sil­tä, et­tei hän mal­ta nuk­kua lain­kaan.

– En oli­si näin luo­va, jos en asui­si luon­non kes­kel­lä. Luon­to­han muut­tuu syk­syl­lä vä­ri­pa­ra­tii­sik­si, ker­too Mar­jut oma­ko­ti­ta­los­saan män­ty­met­sän sii­mek­ses­sä.

Alkuun syntyi virkattuja leluja omille lapsille.

Alkuun syntyi virkattuja leluja omille lapsille.

www.mikapollari.com

Unoh­da täy­del­li­syys

Neu­le­oh­jei­ta Mar­jut ei osaa lu­kea ei­kä laa­tia. Hän luon­nos­te­lee su­kat piir­tä­mäl­lä van­ha­nai­kai­seen ruu­tu­vih­koon. Hän yl­lät­tyi myös sii­tä, et­tä osaa piir­tää ku­vi­o­mal­le­ja.

Mar­jut roh­kai­see unoh­ta­maan täy­del­li­syy­den.

– Kun is­tuu alas, ren­tou­tuu ja an­taa asi­oi­den vain tul­la omas­ta mie­les­tä, syn­tyy juu­ri sel­lais­ta jäl­keä, jota on tar­koi­tus syn­tyä. Vir­heet ovat yh­tä tär­kei­tä kuin on­nis­tu­mi­set.

Mar­jut in­nos­taa ja opet­taa mie­lel­lään mui­ta, sil­lä ih­mi­set ovat hä­nen mie­les­tään ka­dot­ta­mas­sa ole­mi­sen tai­don.

Neu­lo­es­sa kaik­ki muut asi­at unoh­tu­vat.

– Olen elä­väi­nen per­soo­na ja tar­vit­sen kei­no­ja, joil­la elä­män eri rii­ta­soin­nut rau­hoi­te­taan. Mi­nul­le on tär­ke­ää myös säi­lyt­tää ja ja­kaa neu­lo­mi­sen kult­tuu­ria. It­sel­le­ni olen neu­lo­nut ison ta­ka­puo­len ja hy­vin liik­ku­vat ni­ve­let.

www.mikapollari.com

Vil­la­suk­kien maa­il­ma

Mar­jut ei us­ko, et­tä kyky op­pia ale­nee iän myö­tä. Hän ei kik­kai­le ei­kä pii­lot­te­le sol­mu­ja. Sii­hen hän ha­lu­aa kan­nus­taa mui­ta­kin, ja on ren­non suh­tau­tu­mi­sen­sa an­si­ois­ta saa­nut mo­nia ih­mi­siä in­nos­tu­maan kä­si­töis­tä.

Tyt­tä­rien in­noit­ta­ma­na Mar­jut pe­rus­ti vil­la­su­kil­leen Fa­ce­book-si­vun kuu­si vuot­ta sit­ten. Sil­loin avau­tui uu­si maa­il­ma: maa­il­man­laa­jui­nen vil­la­suk­kia neu­lo­va yh­tei­sö, joka ei tar­vit­se yh­teis­tä kiel­tä.

– Nau­tin sii­tä, et­tä voin näyt­tää esi­mer­kik­si suo­ma­lai­sen luon­non ins­pi­roi­mia kä­si­töi­tä­ni ul­ko­mai­sil­le fa­neil­le, Mar­jut ker­too.

Mar­jut neu­loo

✽ vuo­des­sa noin 80 pa­ria suk­kia

✽ yh­den suk­ka­pa­rin no­peim­mil­laan yh­des­sä il­las­sa

✽ vaa­ti­vim­mat suk­ka­mal­lit noin 40 tun­nis­sa

✽ ka­ve­reil­le, tu­tuil­le, tun­te­mat­to­mil­le, lap­sil­leen

✽ yh­teis­työs­sä No­vi­tan kans­sa

✽ Fa­ce­book-ryh­mäs­sä Kä­si­työ­te­ra­pi­aa by Tät­tä­hää­rä

Lue Myös