Artikkeli

Tii­na Komi teks­ti fo­to­lia ku­vi­tus

Piste piikittelylle

Puolison pilkkaaminen, naljailu ja piikittely nakertavat parisuhdetta. Tee perheenjäsenten kauniisti kohtelemisesta tapa. Se periytyy.

Pa­ri­suh­de­kou­lut­ta­ja Ma­ri­an­na Stol­bow haas­tat­te­li kym­me­niä sink­ku­ja En­si-tref­fit alt­ta­ril­la -tv-oh­jel­maa var­ten. Kun sin­kuil­ta ky­syt­tiin, mis­tä he ais­ti­vat, et­tä jol­lain tut­ta­va­pa­ril­la me­nee hy­vin, to­del­la moni nos­ti esiin nal­jai­lun. He pi­ti­vät puo­li­soi­den ky­kyä nal­jail­la toi­sil­leen läm­pi­mäs­ti hy­vän suh­teen merk­ki­nä.

– Tyr­mis­tyin. Mis­tä ih­mi­sil­le on syn­ty­nyt näin vää­ris­ty­nyt kuva hy­väs­tä pa­ri­suh­tees­ta? Mik­si niin moni ko­kee nal­jai­lun epä­suo­ra­na rak­kau­den osoi­tuk­se­na, vaik­ka se on to­del­li­suu­des­sa ikä­vä tapa, joka na­ker­taa kump­pa­nin it­se­tun­toa?

Nal­jai­lu on Stol­bo­win mu­kaan pi­pe­til­lä an­nos­tel­tua vi­haa, joka voi kum­mu­ta pet­ty­myk­ses­tä, suut­tu­muk­ses­ta tai opi­tus­ta per­he­kult­tuu­ris­ta. Kump­pa­nis­ta tun­tuu kuin toi­nen heit­te­li­si hä­neen tik­ko­ja.

On pa­ri­suh­tei­ta, jois­sa mo­lem­mat nal­jai­le­vat toi­sil­leen. Sii­tä tu­lee vä­hi­tel­len per­heen kie­li, jon­ka myös lap­set op­pi­vat.

– Kan­nat­taa miet­tiä, ha­lu­aa­ko juur­rut­taa omaan per­he­kult­tuu­riin­sa ta­van pu­hua muil­le it­se­tun­toa mu­ren­ta­vil­la ja va­hin­goit­ta­vil­la lau­seil­la. Per­he va­lit­see it­se, mil­lais­ta kiel­tä ko­to­na käy­te­tään.

Kiuk­ku tih­kuu ulos

Psy­ko­lo­gi, psy­ko­te­ra­peut­ti Lea Pol­so ar­ve­lee, et­tä nal­jai­lu on saat­ta­nut pe­siy­tyä pa­ri­suh­tee­seen aluk­si huu­mo­rin var­jol­la. Vä­hi­tel­len se on läh­te­nyt la­pa­ses­ta ja es­ka­loi­tu­nut. Näin voi käy­dä myös ka­ve­ri­po­ru­kas­sa, jos­sa pii­ki­tel­lään ys­tä­viä rons­kin huu­mo­rin var­jol­la: ”ih­me­hän se oli­si, jol­lei Mat­ti sot­ki­si tä­tä­kin suh­det­taan” ja ”Lii­san laih­du­tu­sy­ri­tyk­set on niin näh­ty”.

Pii­kit­te­ly voi Pol­son mu­kaan ol­la huo­no tapa. Nal­jai­li­jal­ta puut­tuu eh­kä ti­lan­ne­ta­jua tai hän ei ky­ke­ne aset­tu­maan toi­sen ase­maan. Sa­maan ai­kaan hän voi ol­la it­se hy­vin herk­kä­nah­kai­nen.

Pa­ri­suh­tees­sa pii­kit­te­ly voi ol­la mer­kil­li­sel­lä ta­val­la osoi­tus yh­teen­kuu­lu­vuu­des­ta. Ih­mi­nen kat­soo oi­keu­dek­seen ylit­tää toi­sen ra­jat, kos­ka suh­de on niin lä­hei­nen.

– Mi­nul­le on mys­tee­ri, mik­si hy­vät ta­vat unoh­tu­vat lä­heis­ten kans­sa niin hel­pos­ti. Yh­tei­nen läm­min huu­mo­ri on ai­van eri asia kuin kes­ki­näi­nen ket­tui­lu.

Stol­bo­win mu­kaan pii­kit­te­li­jä saat­taa ol­la sy­väs­ti louk­kaan­tu­nut jos­tain, mitä puo­li­so on teh­nyt tai sa­no­nut, mut­ta hän ei saa sa­not­tua va­ri­nais­ta asi­aan­sa vaan nal­jai­lee tai tius­kii. Sel­vit­tä­mät­tö­mät asi­at muo­dos­tu­vat pai­no­las­tik­si mo­lem­mil­le. Suh­tee­seen ka­saan­tuu mur­het­ta, pa­haa miel­tä ja kiuk­kua, joka tih­kuu pie­ni­nä pi­sa­roi­na ulos uu­vut­ta­en ja sai­ras­tut­ta­en.

Val­lan­käyt­töä ja pel­koa

Lea Pol­so on huo­man­nut, et­tä pii­kit­te­lyn tar­koi­tuk­se­na voi ol­la kon­tak­tin ot­ta­mi­nen toi­seen, pyr­ki­mys saa­da hä­net re­a­goi­maan.

Kun puo­li­so ko­kee, et­tei hän tule kuul­luk­si ja hy­vät kei­not ovat vä­his­sä, hän so­hai­see tois­ta. Kyse voi ol­la joko oi­keu­te­tus­ta tai koh­tuut­to­mas­ta tur­hau­tu­mi­sen osoit­ta­mi­ses­ta.

– Pii­kit­te­li­jä voi ol­la tyy­ty­mä­tön toi­seen. Tai hän on tyy­ty­mä­tön it­seen­sä ja hei­jas­taa sen toi­seen. Puo­li­sot pur­ka­vat toi­siin­sa pal­jon omaa epä­mää­räis­tä tur­hau­tu­mis­taan tai tyy­ty­mät­tö­myyt­tään.

Pii­kit­te­ly voi ol­la myös tais­te­lua val­las­ta. Mui­den kuul­len ta­pah­tu­vaan pii­kit­te­lyyn voi liit­tyä ka­teut­ta ja mus­ta­suk­kai­suut­ta. Toi­nen on eh­kä saa­nut ys­tä­vä­pii­ris­sä ar­vos­tus­ta ja huo­mi­oi­ta. Pii­kit­te­li­jä pyr­kii pu­dot­ta­maan hä­net maan pin­nal­le.

Val­ta­tais­te­luun voi liit­tyä kos­ta­mis­ta ja ti­lien ta­saa­mis­ta. Kun sinä et teh­nyt, mitä toi­voin, minä kos­tan. Näin pii­kit­te­li­jä pi­tää alis­te­tus­sa ase­mas­sa ole­vaa puo­li­soa koko ajan val­mius­ti­las­sa.

Pii­kit­te­le­mäl­lä voi sää­del­lä lä­hei­syyt­tä ja etäi­syyt­tä pa­ri­suh­tees­sa. Toi­sen lä­hel­le pääs­tä­mi­nen on ai­na ris­ki. Kun pääs­tän toi­sen lä­hel­le­ni, voin haa­voit­tua. Se on pe­lot­ta­va asia, jo­ten pii­kit pys­tyyn.

Pii­kit­te­lyn ta­kaa voi löy­tyä kun­ni­oi­tuk­sen puu­tet­ta. Nal­jai­li­ja ei kun­ni­oi­ta tai ar­vos­ta tois­ta. Kun­ni­oi­tuk­sen puu­te syö Lea Pol­son mu­kaan vää­jää­mät­tä ih­mis­suh­det­ta.

Ma­ri­an­na Stol­bow ko­ros­taa, et­tä nal­jai­lu tai muu ikä­vä puhe ei tue pa­ri­suh­det­ta. Huu­mo­rin var­jol­la hei­te­tyt pii­kit ei­vät ra­ken­na tur­val­li­suu­den tun­net­ta. Nal­jai­lu on jat­ku­vaa toi­sen hyl­kää­mis­tä, nu­jer­ta­mis­ta, ma­dal­ta­mis­ta ja pie­nen­tä­mis­tä.

– Pa­ri­suh­det­ta tu­kee kau­nis puhe, joka vah­vis­taa mo­lem­pien it­se­ar­vos­tus­ta ja sitä kaut­ta koko suh­det­ta.

Nal­jai­lu on va­ka­va asia

Tai­pu­mus­ta pii­kit­te­lyyn voi ol­la vai­kea tun­nis­taa it­ses­sään. Toi­ses­sa sen huo­maa her­kem­min, mut­ta ih­mi­nen se­koit­taa omat piik­kin­sä hel­pos­ti huu­mo­riin ja kiu­soit­te­luun aja­tel­len, et­tei tar­koi­ta pa­haa.

Jos si­nul­la on ta­pa­na pii­ki­tel­lä kump­pa­ni­a­si tai ys­tä­vi­ä­si, mie­ti, mis­tä oi­ke­as­ti ha­lu­ai­sit pu­hua. Poh­di myös sitä, mi­ten si­nun lap­suu­den­per­hees­sä­si oli ta­pa­na pu­hua muil­le per­heen­jä­se­nil­le.

Ha­vain­noi mil­lai­sis­sa ti­lan­teis­sa pii­kit­te­lyä ta­pah­tuu, mi­ten ja mil­lai­siin asi­oi­hin se koh­dis­tuu. Opet­te­le an­ta­maan tar­vit­ta­es­sa toi­sel­le ra­ken­ta­vaa pa­lau­tet­ta.

Toi­sel­le pi­tää ker­toa, mil­tä sa­nat – myös ne vit­sin var­jol­la hei­te­tyt – tun­tu­vat ja mitä nii­den ti­lal­le toi­voo. Pa­ri­suh­de­kou­lut­ta­ja Ma­ri­an­na Stol­bo­win mie­les­tä nal­jai­lun koh­teek­si jou­tu­mi­nen on oi­ke­as­ti va­ka­va asia.

– Ker­ro, et­tä puo­li­son sa­nat sa­tut­ta­vat si­nua.

Ker­ro, mitä si­nus­sa ta­pah­tuu

Ai­na toi­sen py­säyt­tä­mi­nen ei ole help­poa. Psy­ko­lo­gi Lea Pol­so neu­voo ha­ke­maan tu­kea. Puo­li­son nal­jai­lus­ta kes­kus­te­le­mi­nen ul­ko­puo­li­sen kan­sa aut­taa suh­teut­ta­maan asi­aa eten­kin sil­loin, kun on it­se pa­ri­suh­tees­saan alis­tei­ses­sa ase­mas­sa.

– Pii­kit­te­li­jä ky­see­na­lais­taa hel­pos­ti toi­sen ko­ke­muk­set ja vä­hät­te­lee nii­tä.

Varo syyl­lis­tä­mäs­tä tois­ta. Ker­ro sen si­jaan, mitä toi­sen käy­tös saa si­nus­sa ai­kaan.

Pa­ras tapa saa­da mitä ha­lu­aa on pyy­tää sitä. Pa­ras tapa ol­la saa­mat­ta sitä, mitä ei ha­lua on sa­noa sil­le ”ei”. Esi­mer­kik­si: ”ha­lu­an kun­ni­oit­ta­vaa koh­te­lua, en ha­lua tul­la no­la­tuk­si.”

Pa­ras tapa saa­da toi­nen lo­pet­ta­maan ei-toi­vot­tu käy­tös on ker­toa se hä­nel­le: ”Kun sinä pii­kit­te­let mi­nua, mi­nuun sat­tuu ja ve­täy­dyn kau­em­mas si­nus­ta.” Tai: ”pii­kit­te­ly vä­hen­tää mei­dän kes­ki­näis­tä luot­ta­mus­tam­me ja saa ai­kaan sen, et­ten ha­lua liik­kua kans­sa­si so­si­aa­li­sis­sa ti­lan­teis­sa”.

Nal­jai­lu vä­hen­tää luot­ta­mus­ta ja tur­val­li­suut­ta. Kun­ni­oi­tus puo­lin ja toi­sin mu­re­nee. Se te­kee ih­mis­suh­teen poh­jan hu­te­rak­si ja ha­pe­rok­si, ei­kä pian enää jää mi­tään, min­kä va­raan voi­si ra­ken­taa yh­teis­tä elä­mää.

Jos et ole val­mis luo­pu­maan ih­mis­suh­tees­ta, tee tie­toi­nen pää­tös omak­sua kun­ni­oit­ta­va ja ys­tä­väl­li­nen pu­he­ta­pa.

Lue Myös