Artikkeli

Adobe

Anu Val­lin­kos­ki

Nettideittailu on uusi normaali

Vähän säälittävää ja pahimmassa tapauksessa vaarallistakin. Näin moni ajatteli nettideittailusta vielä reilu vuosikymmen sitten. Nyt asenteet ovat kääntyneet päälaelleen. Rakkaan löytymistä netistä ei yleensä nolostella, ja treffipalstojen kiemuroista jutustellaan ystävien kesken mutkattomasti.

Eten­kin kes­ki-ikään eh­ti­neet ovat in­nos­tu­neet ne­tin deit­ti­si­vus­tois­ta. Mo­nel­le on hel­po­tus, kun seu­raa ei tar­vit­se läh­teä ha­ke­maan ra­vin­to­lois­ta. Net­ti avit­taa myös syr­jä­seu­duil­la asu­vien pa­rin­ha­kua.

– Moni aloit­taa deit­tai­lun vii­si­kymp­pi­se­nä, kun lap­set ovat muut­ta­neet ko­toa. Sa­moin ero tai les­kek­si jää­mi­nen saa­vat ha­keu­tu­maan tref­fi­si­vus­toil­le, ai­hees­ta kir­jan kir­joit­ta­nut Mai­re Soi­lu­va, 62, ker­too.

Rak­kaut­ta ruu­dun ta­kaa -kir­ja pe­rus­tuu osin toi­mit­ta­ja-kir­jai­li­ja Soi­lu­van omiin ko­ke­muk­siin. Hän loi pro­fii­lin deit­ti­si­vus­tol­le vii­den­kym­pin pa­rem­mal­la puo­lel­la ja on nyt seu­rus­tel­lut ne­tis­tä löy­ty­neen kump­pa­nin kans­sa vii­den vuo­den ajan.

KAIK­KI LÄH­TEE PRO­FII­LIS­TA

Pa­rin­ha­ku pit­kän tau­on jäl­keen on mo­nel­le jän­nit­tä­vä paik­ka. Apua deit­tip­ro­fii­lin laa­ti­mi­seen voi pyy­tää ys­tä­väl­tään tai omal­ta ai­kui­sel­ta lap­sel­taan.

– Pro­fii­lin te­ke­mi­seen kan­nat­taa käyt­tää ai­kaa ja vai­vaa, sil­lä sen pe­rus­teel­la ih­mi­set päät­tä­vät, ot­ta­vat­ko si­nuun yh­teyt­tä vai ei­vät, Soi­lu­va täh­den­tää.

It­se­ään kan­nat­taa ku­vail­la esi­mer­kik­si har­ras­tus­ten ja elä­män­ta­po­jen kaut­ta. Mök­kei­lys­tä ja hiih­dos­ta pi­tä­vä pu­he­li­as koi­ra­har­ras­ta­ja on jo hy­vin in­for­ma­tii­vi­nen ku­vaus.

Ku­vai­lus­sa kan­nat­taa ol­la en­nen muu­ta re­hel­li­nen. Ei pidä ker­toa ole­van­sa muo­do­kas, jos on val­ta­van yli­pai­noi­nen.

– Har­va tref­fi­kump­pa­ni odot­taa täy­del­lis­tä ul­ko­muo­toa, mut­ta va­leh­te­lu louk­kaa. Jos pro­fii­li ei vas­taa to­tuut­ta, voi hel­pos­ti aja­tel­la, et­tä mi­tä­kö­hän muu­ta tuo hui­jaa, psy­ko­te­ra­peut­ti-sek­so­lo­gi Tar­ja San­ta­lah­ti Vä­es­tö­lii­tos­ta sa­noo.

Yleen­sä sens­si­si­vus­toil­la voi myös ku­vail­la, mil­lai­sia asi­oi­ta toi­voo kump­pa­nil­taan.

– Ei sil­ti kan­na­ta teh­dä mi­tään os­tos­lis­taa läh­tien sil­mien vä­ris­tä ja tu­lo­ta­sos­ta. Pik­ku­tar­kat lis­tat an­ta­vat huo­non ku­van. Sen si­jaan voi ker­toa kyn­nys­ky­sy­myk­sis­tään. Esi­mer­kik­si tu­pa­koin­ti voi ol­la mo­nel­le es­te, Soi­lu­va sa­noo.

KUN­NI­OI­TA JA AR­VOS­TA

Kun pro­fii­li on val­mis, on ai­ka ot­taa kiin­nos­ta­viin ih­mi­siin yh­teyt­tä. En­sim­mäi­sen vies­tin ei tar­vit­se ol­la ru­nout­ta, vaan ai­van ta­val­lis­ta ju­tus­te­lua. Toi­sen pro­fii­lia voi ke­hua kiin­nos­ta­vak­si ja ky­syä vaik­ka­pa har­ras­tuk­sis­ta.

– Vies­ti­tel­les­sä pi­tää muis­taa, et­tä pro­fii­lien ta­ka­na on oi­kei­ta ih­mi­siä. Pi­tää käyt­täy­tyä ihan sa­mal­la ta­val­la kuin re­aa­li­maa­il­mas­sa, ol­la kun­ni­oit­ta­va ja ar­vos­ta­va. Kiu­kut­te­lul­la ja tör­keyk­sil­lä ei pää­se pit­käl­le, San­ta­lah­ti sa­noo.

Joil­le­kin kir­joit­ta­mi­nen on han­ka­laa ei­kä sa­not­ta­vaan­sa saa pu­et­tua kir­jal­li­seen muo­toon niin kuin ha­lu­ai­si.

– Pu­he­li­mes­sa jut­tu voi luis­taa eri ta­val­la. Deit­tai­lua var­ten voi hank­kia pre­paid-liit­ty­män, jot­ta omat tie­dot ei­vät pal­jas­tu. Su­ku­ni­mi ja osoi­te kan­nat­taa ker­toa vas­ta, kun voi luot­taa ih­mi­seen, Soi­lu­va vink­kaa.

Hä­nen mu­kaan­sa pu­he­lin­kes­kus­te­lu on ai­na pai­kal­laan en­nen kas­vok­kain ta­paa­mis­ta. Pu­he­li­mes­sa voi kuu­los­tel­la vas­ta­puo­len ikää. Myös hu­ma­la­ti­la pal­jas­tuu hel­pos­ti pu­he­li­mes­sa. Ku­va­pu­he­lu ker­too vie­lä enem­män.

Ta­paa­mi­nen kan­nat­taa so­pia mie­luum­min ai­kai­sin kuin myö­hem­min, sil­lä vies­tit­te­lyn kes­tä­es­sä ih­mi­nen al­kaa hel­pos­ti luo­da toi­ses­ta ihan­ne­ku­vaa. Pit­kän kir­joit­te­lun jäl­keen ta­paa­mi­nen voi­kin ol­la pet­ty­mys. On pa­rem­pi näh­dä tuo­reel­taan.

ÄLÄ HAU­KU EXÄÄ­SI

En­sim­mäi­set ta­paa­mi­set on hyvä so­pia jul­ki­sel­le pai­kal­le, esi­mer­kik­si kah­vi­laan, jos­ta on help­po pois­tua, jos ta­paa­mi­nen me­nee jos­tain syys­tä pie­leen.

Jos ta­paa­mi­nen jän­nit­tää pal­jon, San­ta­lah­ti neu­voo muis­te­le­maan vaik­ka­pa en­sit­ref­fe­jä edel­li­sen kump­pa­nin kans­sa. Ti­lan­ne ei ole sen kum­mem­pi. Jän­ni­tyk­ses­tään voi myös ker­toa tref­fi­kump­pa­nil­le – se ren­tout­taa tun­nel­maa.

Soi­lu­va neu­voo pu­keu­tu­maan tref­feil­le siis­tis­ti ja muis­ta­maan huo­maa­vai­sen käy­tök­sen. Kun ker­too jo­tain it­ses­tään, on hyvä tapa esit­tää seu­ra­lai­sel­le vas­ta­ky­sy­mys: ”En­täs sinä? Mitä sinä har­ras­tat?”

Ex-puo­li­son ja edel­lis­ten tref­fi­kump­pa­nien mol­laa­mi­nen pi­tää jät­tää sik­seen. Exän hauk­ku­mi­nen kie­lii, et­tei ole vie­lä val­mis uu­teen suh­tee­seen.

Soi­lu­van mu­kaan on hyvä tapa so­pia jo en­nen tref­fe­jä, et­tä ta­paa­mi­sen päät­teek­si mo­lem­mat ker­to­vat re­hel­li­ses­ti, ha­lu­a­vat­ko ta­va­ta uu­des­taan.

– Moni vain ka­to­aa tref­fien jäl­keen il­moit­ta­mat­ta mi­tään. Se on hir­ve­än ras­kas­ta, hän sa­noo.

MIKÄ MENI VI­KAAN?

Net­ti­deit­tai­li­jan kan­nat­taa va­rau­tua sii­hen, et­tä sitä oi­ke­aa ei löy­dä heti. Jos­kus et­si­mi­nen vie vuo­sia.

– Jos käy ah­ke­ras­ti tref­feil­lä ja ker­ta toi­sen­sa jäl­keen pet­tyy, kan­nat­taa miet­tiä odot­taa­ko tref­fi­kump­pa­nil­ta lii­ko­ja, Soi­lu­va sa­noo.

Myös omaa käy­tös­tään so­pii poh­tia. On­ko pro­fii­lis­saan lu­van­nut lii­kaa? Ei­kö an­na toi­sel­le tref­feil­lä suun­vuo­roa?

– Tref­fien kul­kua voi käy­dä läpi vaik­ka ys­tä­vän kans­sa. Ka­ve­ri voi huo­ma­ta ne kom­pas­tus­ki­vet, San­ta­lah­ti ke­hot­taa.

TEE NET­TI­HA­KU NI­MEL­LÄ

Ne­tis­sä liik­kuu myös hui­ja­rei­ta. Soi­lu­va it­se­kin tuli na­ru­te­tuk­si deit­tai­lu-uran­sa al­ku­met­reil­lä. Iha­na mies oli­kin nai­mi­sis­sa.

– Hä­ly­tys­kel­lo­jen pi­täi­si soi­da, jos toi­sel­le ei saa soit­taa kuin tiet­tyi­hin kel­lo­nai­koi­hin tai jos ta­paa­mi­sia pi­tää sa­lail­la, hän opas­taa.

Tref­fi­kump­pa­nin goog­let­ta­mi­nen ja Fa­ce­book-pro­fii­lin tut­ki­mi­nen ei ole ou­toa kyt­tää­mis­tä vaan ter­vet­tä va­ro­vai­suut­ta.

– Toi­saal­ta ei saa pe­lä­tä lii­kaa. Yk­si­näi­syys te­kee elä­mäs­tä an­ke­aa ja har­maa­ta. Ai­na kan­nat­taa yrit­tää. Ei­kä pidä vain juut­tua ko­neen ää­reen tref­fi­si­vu­ja se­lai­le­maan, vaan pi­tää läh­teä myös ulos ih­mis­ten pa­riin, Soi­lu­va ke­hot­taa.

Lue Myös