Artikkeli

Tii­na Komi

Nainen, älä niele vihaasi

Naiset osoittavat suuttumustaan epäsuorasti, esimerkiksi piikittelemällä. Moni kohdistaa vihan tunteet itseensä tai nielee ne. Ei kannata, sillä niin syntyvät kiukkuiset akat.

Mies is­tuu no­ja­tuo­lis­sa. Ko­to­na käy­mään tul­lut ai­kui­nen poi­ka on val­lan­nut tyt­töys­tä­vän­sä kans­sa soh­van. Keit­ti­ös­sä pauk­ku­vat kaa­pi­no­vet, ja ruo­kai­lu­vä­li­neet sin­koi­le­vat ko­va­ää­ni­ses­ti ko­nee­seen. Koi­ra li­vah­taa sän­gyn al­le. Se vais­to­aa myrs­kyn, vaik­kei ku­kaan puhu mi­tään.

Kaa­pi­no­vien pau­kut­te­li­ja il­mai­see suut­tu­mus­taan ver­ho­tus­ti. Hän­tä ot­taa pää­hän, et­tei ku­kaan aut­ta­nut keit­ti­ön sii­vo­a­mi­ses­sa päi­väl­li­sen jäl­keen. TV:n lem­pi­sar­ja­kin jäi sik­si nä­ke­mät­tä.

Saa­tu­aan keit­ti­ön sii­vo­tuk­si nai­nen kä­ve­lee olo­huo­nee­seen ja to­kai­see mie­hel­leen sar­kas­ti­ses­ti: ”Kii­tos, kun muis­tit lem­pi­sar­ja­ni.” Mies ei ym­mär­rä, mis­tä vai­mo pu­huu ja mik­si tämä on kiuk­kui­nen. Nai­nen ei osaa il­mais­ta sitä toi­sin.

Nor­mi kiel­tää suo­ran ag­g­res­si­on

Nais­ten on mie­hiä vai­ke­am­paa il­mais­ta suo­raan vi­haan­sa. Ag­g­res­si­o­ta pi­de­tään mie­hi­se­nä omi­nai­suu­te­na. Ag­g­res­sii­vi­ses­ti käyt­täy­ty­vää nais­ta on pi­det­ty ai­ko­jen ku­lu­es­sa joko epä­nai­sel­li­se­na tai häi­riin­ty­nee­nä.

Brit­ti­läi­sen evo­luu­ti­op­sy­ko­lo­gi­an pro­fes­so­rin An­ne Camp­bel­lin mu­kaan mie­het käyt­tä­vät ag­g­res­si­o­ta vä­li­nee­nä ta­voit­tei­den saa­vut­ta­mi­ses­sa ja kont­rol­loi­vat sen avul­la ym­pä­ris­tö­ään. Nai­sil­ta odo­te­taan it­se­hil­lin­tää, ih­mis­suh­tei­den hoi­toa ja ris­ti­rii­to­jen so­vit­te­lua. Niin­pä ag­g­res­sio mer­kit­see nai­sel­le it­se­hal­lin­nan me­net­tä­mis­tä.

Eten­kin 1950-lu­vul­la ja sitä en­nen syn­ty­neet ty­töt ope­tet­tiin kil­teik­si. Poi­kien per­soo­nal­le ja käy­tök­sel­le jä­tet­tiin enem­män ti­laa. Ei ih­me, et­tä nai­sen ag­g­res­sio on yhä tabu.

Per­he­neu­vo­ja, psy­ko­te­ra­peut­ti Ter­hi Ke­to­la-Hut­tu­nen ker­too, et­tä nai­set osoit­ta­vat kiuk­ku­aan usein epä­suo­ras­ti tai nie­le­vät sen si­sään­sä.

Naa­mi­oi­dut tun­teet va­hin­goit­ta­vat

Tun­teet tuo­vat meil­le tär­kei­tä vies­te­jä it­ses­täm­me ja sii­tä, mitä meil­le ta­pah­tuu. Tun­tei­den tun­nis­ta­mi­nen ei ole ai­na help­poa. Moni on op­pi­nut tor­ju­maan eten­kin vai­ke­ak­si ko­ke­man­sa tun­teet tai naa­mi­oi­maan ne suo­ja­tun­teik­si, ku­ten är­tyi­syy­dek­si. Kiuk­ku, nal­ku­tus, kriit­ti­syys ja ve­täy­ty­mi­nen ovat re­ak­ti­oi­ta, jot­ka pääs­te­tään nä­ky­viin.

Haa­voit­tu­vuus, hä­peä, häm­men­nys, pel­ko ja suru ovat har­vem­min pin­nal­la.

Vi­han si­säl­tä löy­tyy mui­ta tun­tei­ta, ku­ten huol­ta, hä­tää, pel­koa ja syyl­li­syyt­tä. Au­to­tiel­le ryn­tää­väl­le lap­sel­leen huu­ta­va äi­ti on pe­läs­tyk­ses­tä suun­nil­taan, mut­ta lap­si nä­kee vain äi­din rai­von.

Ag­g­res­si­o­ta on myös louk­kaan­tu­mi­sen, kat­ke­ruu­den, ka­teu­den, mus­ta­suk­kai­suu­den ja kos­ton­ha­lun tun­teis­sa. Ag­g­res­sio voi il­me­tä suo­ras­ti tai epä­suo­ras­ti, ak­tii­vi­ses­ti tai pas­sii­vi­ses­ti. Se voi myös kään­tyä si­sään­päin it­se­syy­tök­sik­si.

Vi­has­sa on muu­tos­voi­maa

Sil­mien pyö­rit­te­ly ja tus­kai­nen huo­kai­lu ovat pas­sii­vi­sen ag­g­res­si­on kei­no­ja. Näi­tä voi ol­la vai­kea it­se tun­nis­taa, saa­ti tie­dos­taa oman käyt­täy­ty­mi­sen ta­ka­na pii­le­vää ag­g­res­sii­vi­suut­ta.

Olo­huo­nees­sa rau­has­sa olei­le­van per­heen on vai­kea ym­mär­tää keit­ti­ös­sä ovia pais­ko­van nai­sen pet­ty­mys­tä ja tur­hau­tu­mis­ta. Kun to­del­li­set tun­teet jää­vät pii­loon, syn­tyy vää­ris­ty­nyt kä­si­tys sii­tä, mil­lai­nen ih­mi­nen oi­ke­as­ti on.

Ag­g­res­sio si­säl­tää muu­tos­voi­maa. Sitä löy­tyy kah­ta la­jia: ra­ken­ta­vaa ja tu­ho­a­vaa. Ter­ve ja vii­sas ag­g­res­sio he­rää, kun meil­le tär­keä asia on uhat­tu­na. Se aut­taa esi­mer­kik­si ris­kien ot­ta­mi­ses­sa ja ra­jo­jen aset­ta­mi­ses­sa.

It­se­ruos­kin­ta on vi­han muo­to

Jos ih­mi­nen ei ole yh­tey­des­sä omaan ag­g­res­si­oon­sa, se il­me­nee kier­to­teit­se. Niel­ty viha voi tul­la esiin it­se­tu­hoi­suu­te­na, ku­ten syö­mis­häi­ri­öi­nä, viil­te­ly­nä tai ad­dik­ti­oi­na. Se voi joh­taa ma­sen­nuk­seen ja jopa it­se­mur­haan.

It­seen koh­dis­tu­va ag­g­res­sio voi il­me­tä it­sen­sä ruos­ki­mi­se­na. Ih­mi­nen käy eh­kä jat­ku­vaa mie­len­si­säis­tä di­a­lo­gia, jos­sa hän piis­kaa it­se­ään. Tai hän hauk­kuu it­se­ään ää­neen, moit­tii esi­mer­kik­si kah­vi­pöy­däs­sä it­se­ään her­kut­te­lus­ta tai pyy­te­lee an­teek­si ko­tin­sa ole­ma­ton­ta sot­kui­suut­ta. Pään­si­säi­nen kriit­ti­nen ää­ni on usein pe­räi­sin lap­suu­des­ta. Se on ken­ties äi­din, isän tai iso­van­hem­pien ää­ni.

Nai­set kä­sit­te­le­vät koko elä­män­sä ajan suh­det­ta van­hem­piin­sa. Se ei tar­koi­ta sitä, et­tä asi­aa pro­ses­soi­tai­siin yö­tä päi­vää, mut­ta suh­teet van­hem­piin nou­se­vat esiin elä­män­kaa­ren eri vai­heis­sa. Myös van­hem­pien kuo­le­man jäl­keen.

Ar­vos­te­lu on val­lan­käyt­töä

Kun ih­mi­sel­lä on hyvä yh­teys hä­nel­le mer­ki­tyk­sel­lis­ten ih­mis­ten kans­sa, hän voi to­den­nä­köi­ses­ti hy­vin. Tä­män yh­tey­den kat­ke­a­mi­nen tai puut­tu­mi­nen he­rät­tää tus­kal­li­sia tun­tei­ta ku­ten su­rua ja pel­koa mut­ta myös ag­g­res­si­o­ta.

Pa­ri­suh­tees­sa nai­nen tyy­pil­li­ses­ti pur­kaa pet­ty­myk­sis­tä joh­tu­vaa kiuk­kua epä­suo­ras­ti. Hän saat­taa pu­hua puo­li­sos­taan jat­ku­vas­ti pa­haa ys­tä­vil­leen joko se­län ta­ka­na tai mie­hen kuul­len.

– Toi­sen ar­vos­te­lu ja mi­tä­töin­ti mui­den kuul­len on yk­si val­lan­käy­tön muo­dois­ta. Se on hen­kis­tä vä­ki­val­taa, sa­noo Ter­hi Ke­to­la-Hut­tu­nen.

Us­kal­la koh­da­ta su­re­ma­ton suru

Ka­teus voi il­me­tä pii­kit­te­ly­nä. Kun ka­teus pu­re­taan pala pa­lal­ta, se voi si­säl­tää su­rua, yk­si­näi­syyt­tä ja ar­vot­to­muu­den tai mi­tät­tö­myy­den tun­net­ta.

Van­hem­man nai­sen ka­teu­des­ta löy­tyy yleen­sä omaan elä­män­kaa­reen liit­ty­vää su­re­ma­ton­ta su­rua. Van­he­ne­mi­nen on luo­pu­mis­ta. Jos luo­pu­mi­seen liit­ty­vää su­rua ei osaa kä­si­tel­lä, se voi tun­kea esiin epä­suo­ra­na ag­g­res­si­o­na.

– Suru ja ag­g­res­sio liit­ty­vät kiin­te­äs­ti yh­teen. Mitä pa­rem­min osaa sur­ra ja luo­pua, sitä pa­rem­min on yh­tey­des­sä omaan vi­haan­sa, sa­noo psy­ko­te­ra­peut­ti Ter­hi Ke­to­la-Hut­tu­nen.

Mitä enem­män us­kal­lam­me tul­la nä­ky­vik­si oma­na haa­voit­tu­va­na it­se­näm­me, sitä hel­pom­min saam­me yh­tey­den toi­siin ja sitä hel­pom­pi mei­tä on ra­kas­taa.

Läh­teet:

Heli Pruu­ki ja Ter­hi Ke­to­la-Hut­tu­nen: Vi­hai­nen nai­nen. Hyvä paha ag­g­res­sio. Kir­ja­pa­ja 2018.

Kat­ja Myl­ly­vii­ta: Tun­ne tun­tee­si. Duo­de­cim 2016.

Kä­sit­te­le vi­haa ra­ken­ta­vas­ti

1. Tun­nis­ta tun­tee­si ja ni­meä ne. Kysy päi­vit­täin: Mitä tun­nen? Mitä tar­vit­sen? Omien tar­pei­den jat­ku­va pol­ke­mi­nen voi he­rät­tää vi­haa.

2. Py­säh­dy ky­sy­mään it­sel­tä­si, mikä on oi­ke­as­ti hä­tä­nä. Mik­si olen vi­hai­nen? Mikä su­ret­taa? Mikä on poh­jim­mai­nen tun­tee­ni? Sa­man ky­sy­myk­sen voi teh­dä kump­pa­nil­le, kun hän huu­taa naa­ma pu­nai­se­na.

3. Py­säy­tä vi­haa ruok­ki­vat aja­tuk­set.

4. Jos koet sil­mi­tön­tä rai­voa et­kä tie­dä, mis­tä se kum­pu­aa, kyse voi ol­la lä­pi­käy­mät­tö­mäs­tä trau­mas­ta.

5. Ota vas­tuu käyt­täy­ty­mi­ses­tä­si. Jos huo­maat ket­tui­le­va­si vit­sin var­jol­la toi­sel­le, pe­rään­ny ja pyy­dä an­teek­si.

6. Pura tun­tee­si esi­mer­kik­si kir­joit­ta­mal­la, pu­hu­mal­la tai maa­laa­mal­la.

7. Har­joit­te­le ra­ken­ta­via ta­po­ja kä­si­tel­lä tun­tei­ta­si. Vi­han ja kiu­kun tun­tei­ta ei tar­vit­se pai­naa pii­loon, vaan nii­tä kan­nat­taa tar­kas­tel­la. Mitä olen vail­la? On­ko täs­sä pyyn­tö, joka pi­täi­si saa­da il­moil­le?

8. Opet­te­le it­se­myö­tä­tun­toa. Se vä­hen­tää tuo­mit­se­via ja it­sek­riit­ti­siä aja­tuk­sia ja nii­den vai­ku­tus­ta mie­li­a­laan.

9. Pyy­dä apua. Tar­vit­set tois­ta ih­mis­tä eni­ten sil­loin, kun kär­sit.

Apua si­nul­le, jota huo­les­tut­taa oma ag­g­res­sio, rai­vo tai vä­ki­val­ta: nai­sen­va­ki­val­ta.fi

Näin pot­tui­lu lop­puu

Kysy suo­raan, mitä toi­nen vih­jai­lul­laan tai ket­tui­lul­laan tar­koit­taa.

Pyy­dä hän­tä tois­ta­maan, mitä sa­noi: ”Mitä sa­noit, en ym­mär­tä­nyt?” Il­kei­li­jä jou­tuu ot­ta­maan vas­tuu­ta sa­nois­taan ja sinä voit ve­tää vä­hän hap­pea ja miet­tiä, mitä vas­taat.

Ker­ro, et­tä toi­sen käy­tös tun­tuu pa­hal­ta ja va­hin­goit­taa si­nua.

Opet­te­le puut­tu­maan va­hin­gol­li­seen käy­tök­seen. Ti­lan­ne ei vält­tä­mät­tä pa­ra­ne työ­paik­kaa vaih­ta­mal­la tai ih­mis­suh­tei­ta kat­kai­se­mal­la. Ai­na voi tul­la joku muu ja aloit­taa kai­ken alus­ta.

Kaik­kea ei sil­ti tar­vit­se sie­tää. Jos­kus on pak­ko pis­tää ih­mis­suh­de poik­ki.

Lue Myös