Artikkeli
Henkilökuva

Anu Vir­nes-Kar­ja­lai­nen teks­ti Min­na Kur­jen­luo­ma kuva

Mikko Alatalo: ”Olen aina ollut siellä missä tapahtuu”

Muusikko ja kansanedustaja Mikko Alatalon, 67, tahti on ollut läpi vuosikymmenten hengästyttävä. Yli 50 albumin mies julkaisi viimeisen levynsä syyskuussa, mutta keikkailu jatkuu. Ura kansanedustajan sen sijaan päättyy ensi keväänä.

”Kat­so, tuos­sa me­nee känk­kä­ränk­kä-mies”, kol­me­kymp­pi­nen isä in­toi­lee pik­ku­ty­töl­leen Amu­rin työ­läis­kort­te­lei­den kah­vi­las­sa Tam­pe­reel­la. Tyt­tö ei nos­ta kat­set­taan pul­las­ta, mut­ta isä on si­tä­kin in­nos­tu­neem­pi.

Mik­ko Ala­ta­lo jää vaih­ta­maan muu­ta­man sa­nan en­nen kun pää­sem­me aloit­ta­maan haas­tat­te­lua. Sel­väk­si tu­lee, et­tä Mi­kon tun­te­vat kaik­ki. Se ei ole ih­me, kun ta­ka­na on yli 50 vuot­ta keik­ka­e­lä­mää, 50 al­bu­mia, 700 lau­lua ja jo nel­jä kaut­ta kan­sa­ne­dus­ta­ja­na.

Nyt yk­si ai­ka­kau­si on kui­ten­kin tu­los­sa pää­tök­seen, sil­lä vii­mei­nen levy Vii­mei­nen juna il­mes­tyi syys­kuus­sa.

– Cd on kuo­le­va for­maat­ti, ei­vät­kä ra­di­ot soi­ta 60-70-vuo­ti­ai­den te­ke­mää mu­saa. Kai­kes­sa on ny­ky­ään tek­no­biit­ti. Ja mik­si teh­dä le­vy­jä, jos kan­sa ei kuu­le nii­tä mis­sään?

Mi­kon ää­nes­sä on är­ty­mys­tä, mut­ta si­tä­kin enem­män hai­keut­ta. Le­vyn myö­tä päät­tyy myös vii­si­kym­men­vuo­ti­nen yh­teis­työ lau­lun­te­ki­jä­ka­ve­ri Har­ri Rin­teen kans­sa. Vii­meis­tä le­vyä teh­tiin kol­me vuot­ta sy­dän­ve­rel­lä.

– Lau­luis­sa on koko suur­ten ikä­luok­kien elä­mä iloi­neen ja su­rui­neen. Ka­ve­rei­ta kuo­lee ym­pä­ril­lä, avi­o­lii­tot ei­vät kes­tä ja elä­mää on ta­ka­na jo kym­me­niä vuo­sia. Maa­seu­dun koh­ta­loon­kin ote­taan kan­taa.

Vai­kut­ta­va reis­su Ame­rik­kaan

Ku­ten niin mo­nen ikä­to­ve­rin, Mi­kon­kin juu­ret ovat maal­la, Poh­jois-Poh­jan­maan Kii­min­gin Ala­ky­läs­sä. Isä Jaak­ko oli ky­län ai­noa tak­sin­kul­jet­ta­ja ja äi­ti An­na-Lii­sa om­pe­li­ja.

Lu­ki­o­vuo­si­na Mik­ko ra­ken­si isän kans­sa pi­haan 30-met­ri­sen an­ten­nin. Sen avul­la pys­tyi kuun­te­le­maan Ruot­sin ra­di­o­ta.

– Kuun­te­lin Ruot­sin lis­taa Tio i top­pe­nia. In­nos­tuin folk-mu­sii­kis­ta ja ti­la­sin folk-leh­tiä Ame­ri­kas­ta, per­heen ai­no­a­na lap­se­na kas­va­nut Mik­ko muis­te­lee.

Nuo­ren po­jan elä­mäs­sä kään­teen­te­ke­vä oli Ame­ri­kan reis­su, jol­le Mik­ko pää­si Kii­min­gin Li­ons-klu­bin kut­su­ma­na. Pai­kal­li­nen Li­ons-seu­ra oli kas­vat­ta­nut sinä vuon­na eni­ten jä­sen­mää­rään­sä ja sai lä­het­tää yh­den nuo­ren kon­fe­rens­siin Dal­la­siin.

– Mat­ka rä­jäyt­ti mun ta­jun­nan ja sy­tyt­ti rak­kau­den Ame­rik­kaan ja kant­ri­mu­siik­kiin.

Kon­fe­rens­sis­sa pu­hu­ja­na oli muun mu­as­sa eräs Neil Armst­rong.

– Joku jos­kus sa­noi, et­tä ’sä Mik­ko olet kuin For­rest Gump. Ai­na siel­lä mis­sä ta­pah­tuu, jos­kus ihan il­man et­tä it­se sitä ym­mär­tää­kään’, Mik­ko sa­noo ja vä­läyt­tää tu­tun hy­myn­vir­nis­tyk­sen.

Ame­ri­kan rak­kaus on edel­leen voi­mis­saan, ja Mi­kon haa­veis­sa on­kin kier­tää vie­lä käy­mät­tä ole­vat 14 osa­val­ti­o­ta, jois­ta suu­rin osa on le­gen­daa­ri­sen Rou­te 66:n var­rel­la. Vii­mei­nen koh­de oli­si Alas­ka, jos­sa hä­nel­lä asuu su­ku­lai­sia.

Huo­li po­jis­ta val­vot­taa

Hymy on yk­si Mi­kon ta­va­ra­mer­keis­tä, mut­ta ai­na ei ole ol­lut syy­tä hy­myyn. 1990-luku oli vai­ke­aa ai­kaa. Mi­kon Mar­ja-vai­mo teki it­se­mur­han 1992 ja Mik­ko jäi poi­kien­sa Kal­len ja Jas­kan kans­sa kol­mes­taan.

– Kyl­lä­hän sitä ai­na jos­kus vie­lä­kin miet­tii, et­tä mi­ten en ol­lut näh­nyt toi­sen si­sim­pään.

Poi­kien sel­viy­ty­mi­nen huo­les­tut­ti Mik­koa, ei­kä asi­aa aut­ta­nut joi­den­kin leh­tien kir­joit­te­lu.

– Tun­tui, et­tä lyö­tiin lyö­tyä. On­nek­si saim­me pal­jon apua.

Noi­den vuo­sien pe­rua on huo­leh­ti­mi­nen, joka on vain pa­hen­tu­nut vuo­sien myö­tä. Ai­kuis­ten poi­kien pie­net­kin mur­heet val­vot­ta­vat öi­sin. Näi­tä tun­nel­mia on uu­den le­vyn lau­lus­sa Isän var­jo.

Jos lap­set jo­ten­ku­ten pär­jää

mä öi­sin unen pääs­tä kiin­ni saan

mut’ jos niil­le joku krii­si pääl­le jää

tot­ta kai se sil­loin val­vot­taa

Sei­ja-vai­mon kans­sa Mi­kol­la on kak­si poi­kaa, Aa­ro ja Ee­ro. Per­hees­tään Mik­ko pu­huu läm­pi­mäs­ti, ku­ten myös vii­des­tä lap­sen­lap­ses­taan. Heis­tä Uu­si päi­vä -sar­jas­ta tut­tu Ron­ja lau­laa Mik­ko-pa­pan uu­del­la le­vyl­lä. Myös Kal­le, Ee­ro ja Aa­ro ovat va­lin­neet mu­sii­kin, Jas­ka työs­ken­te­lee lii­ke-elä­mäs­sä.

Yh­teis­kun­nal­li­suus Dy­la­nil­ta

Mik­ko ei ole jät­tä­nyt huo­leh­ti­mis­ta vain ko­din pii­riin. Yh­teis­kun­nal­li­set asi­at ovat kiin­nos­ta­neet ai­na.

– Ki­pi­nä maa­il­man­pa­ran­ta­mi­seen tuli Bob Dy­la­nil­ta.

Kan­taa­ot­ta­vaa Lau­lu­ja Siir­to­maa­suo­mes­ta -tri­lo­gi­aa vuo­sil­ta 1978–1982 Mik­ko pi­tää pää­työ­nään. Maa­seu­dun asut­tu­na pi­tä­mi­nen ja maan­vil­je­li­jöi­den asi­at ovat ai­na ol­leet lä­hel­lä hä­nen sy­dän­tään.

Aja­tus po­li­tiik­kaan läh­te­mi­ses­tä al­koi kyp­syä vuo­si­tu­han­nen vaih­tees­sa. Moni tuli sa­no­maan, et­tä ”puhu Mik­ko sa­mois­ta asi­ois­ta, mis­tä lau­lat”.

Vuo­den 2003 edus­kun­ta­vaa­leis­sa mies aset­tui eh­dol­le ja meni Pir­kan­maan vaa­li­pii­ris­sä läpi Kes­kus­ta­puo­lu­een kol­man­nek­si suu­rim­mal­la ää­ni­mää­räl­lä. Nyt me­nos­sa on nel­jäs kau­si. Vii­den­nel­le kau­del­le hän ei kui­ten­kaan enää pyri.

– Pää­tös ei ol­lut help­po, mut­ta nyt on ai­ka an­taa ti­laa nuo­rem­mil­le.

Edus­kun­nas­sa Mik­ko kes­kit­tyi vies­tin­tä- ja lii­ken­ne­a­si­oi­hin sekä te­ki­jä­noi­keus­ky­sy­myk­siin.

–Työ­suh­de­te­ki­jä­noi­keu­den tor­ju­mi­sek­si kään­sin Kes­kus­tan edus­kun­ta­ryh­män kan­nan, Mik­ko sa­noo.

Se tar­koit­taa, et­tä tai­teel­li­sen työn te­ki­jä saa pi­tää työ­suh­tees­sa­kin syn­ty­nei­den te­os­ten­sa te­ki­jä­noi­keu­den it­sel­lään.

Nyt kun edus­kun­nan jät­tä­väl­le Mi­kol­le pian va­pau­tuu ai­kaa, hän ai­koo ai­na­kin kir­joit­taa oma­e­lä­mä­ker­ran.

– On sen ver­ran kai­ken­lai­sia ko­ke­muk­sia elä­män eri vai­heis­ta. Myös va­ki­o­ten­nis­vuo­ro pa­lau­tuu ka­len­te­riin ja kar­va­suk­si­hiih­to­kin tu­lee nä­ky­väm­min oh­jel­mis­toon, Mik­ko sa­noo.

Sai­raus vaa­tii kun­toi­lua

Mon­ta rau­taa on koko ajan tu­les­sa, ja eh­kä pien­tä yl­ly­tys­hul­luut­ta­kin luon­tees­ta löy­tyy.

– Olen ty­kän­nyt läh­teä mu­kaan, jos on ky­syt­ty. Ki­li­man­ja­rol­le ja Keb­ne­kai­sel­le kii­pe­ä­mi­set oli­vat hui­kei­ta jos­kin rank­ko­ja ko­ke­muk­sia. Mut­ta olin­han sil­loin pa­ri­kym­men­tä ki­loa hoi­kem­pi, las­ket­te­lu­no­pet­ta­ja­na­kin toi­mi­nut Mik­ko nau­res­ke­lee.

Vii­me vuon­na kun­nos­ta huo­leh­ti­mi­seen tuli va­ka­vam­pi sävy, kun Mi­kol­la to­det­tiin kak­kos­tyy­pin di­a­be­tes. Jat­ku­va vä­sy­mys vei lää­kä­riin.

– Nyt olen tab­let­ti­hoi­dol­la. Kun­toil­la täy­tyy, ei­kä al­ko­ho­lil­la saa lät­rä­tä.

Mo­niin sa­maa tah­tia Suo­mea kier­tä­nei­siin muu­si­koi­hin ver­rat­tu­na vii­na ei ole vie­nyt Mik­koa yh­tä pal­jon.

– Mut­ta on­han se mi­nul­le­kin mais­tu­nut, Mik­ko huo­kaa.

Ikä­vä Jus­sia

Hur­jim­mis­ta vuo­sis­ta 1970-lu­vul­la jäi mitä muis­tel­la. Mik­ko tu­tus­tui heti Tam­pe­reel­le opis­ke­le­maan muu­tet­tu­aan Jui­ce Les­ki­seen ja Har­ri Rin­tee­seen. Vaik­ka tar­koi­tus oli opis­kel­la tie­do­tu­sop­pia, Mik­ko pää­tyi opis­ke­le­maan omien sa­no­jen­sa mu­kaan ”Jui­ce Les­kis­tä”. Lau­lu­ja kir­joit­ta­vat nuo­ret mie­het pe­rus­ti­vat Coi­tus Int. -bän­din.

– Eten­kin pubi- ja klu­bi­kei­koil­la toi­vo­taan yhä bän­din bii­se­jä, ku­ten Hen­gi­tä sis­ko ja Hän hy­myi­lee kuin lap­si.

Jui­cea on ikä­vä ja se tun­ne on pää­ty­nyt myös uu­del­le le­vyl­le.

Ja vä­hän on ikä­vä Jus­sia

sitä lai­haa pit­kä­tuk­kais­ta ka­ve­ria

Siel­lä Ota­va­lan­ka­dul­la

oli napa maa­il­man en­ti­sen

oli koti mel­kein mul­la

pesä Coi­tus In­ter­rup­tuk­sen

Har­rin kis­sa oli Ima­ge

muil­la oli se omas­ta ta­kaa

kävi Sau­li­kin siel­lä ky­läs­sä

Lau­lun Sau­li on pre­si­dent­ti Sau­li Nii­nis­tö, joka opis­ke­lu­vuo­si­naan mui­den mu­as­sa vie­rai­li Ota­va­lan­ka­dun käm­päs­sä, Man­se­roc­kin syn­ty­si­joil­la.

Jui­cen ja Mi­kon tiet er­ka­ni­vat vä­lil­lä. Syyk­si Mik­ko on sa­no­nut, et­tei jak­sa­nut ryy­pä­tä sa­maan tah­tiin. Pet­ri Ne­va­lai­sen kir­joit­ta­mas­sa kir­jas­sa Tun­te­ma­ton Mik­ko Ala­ta­lo ker­ro­taan, et­tä pa­rin kuu­kau­den ra­di­o­hil­jai­suus mies­ten vä­lil­le syn­tyi, kun Mik­ko huo­maut­ti kra­pu­lai­sen Jui­cen hen­gi­tyk­sen hai­se­van.

– Teim­me toi­sis­tam­me viha-rak­kaus­lau­lut Len­no­nin ja McCart­neyn tyy­liin. Jui­cen bii­sin nimi oli Ia­eae ja mi­nun Meri, jota sei­laan, Mik­ko sa­noo kir­jas­sa.

(Ia­eae:n voi ha­lu­tes­saan lau­sua joko ”jee” tai ”jää”, ovat eräät la­ti­nis­tit huo­man­neet.)

Maa­lais­poi­ka rä­jäyt­ti suo­si­on

70-lu­vun puo­li­vä­lis­sä käyn­nis­tyi myös Mi­kon soo­lou­ra. Jui­ce kan­nus­ti soo­lo­le­vyn te­koon, ja sii­tä Mik­ko on hä­nel­le kii­tol­li­nen. Maa­lais­poi­ka oon -levy rä­jäyt­ti suo­si­on.

– Ni­mi­bii­si meni lis­to­jen kär­keen ja pit­kään olin Suo­sik­ki-leh­den pörs­si­lis­tan yk­kö­nen, Mik­ko ker­too.

Seu­ra­si nel­jä Syk­syn Sä­vel -ki­san voit­toa. En­sim­mäi­nen voit­to tuli kap­pa­leel­la Vic­ky Lee.

– Rin­teen Har­ri oli saa­nut ve­ro­toi­mis­tos­ta kir­jeen, jos­sa hä­nen väi­tet­tiin ole­van nai­mis­sa Vic­ky Lee -ni­mi­sen nai­sen kans­sa. Sii­tä se bii­si sai al­kun­sa.

Pa­ri­val­jak­ko ei kui­ten­kaan us­ko­nut voit­toon, vaan läh­ti reis­sul­le Ka­li­for­ni­aan, mis­sä Mi­kol­la asuu su­ku­lai­sia. Su­ku­lais­per­heen lan­ka­pu­he­li­meen tuli soit­to, et­tä Suo­meen on pa­lat­ta­va pian. Vic­ky Lee oli voit­ta­nut yli­voi­mai­ses­ti liki 70 000 ää­nel­lä.

– Sil­lä ää­ni­mää­räl­lä oli­sin men­nyt eu­ro­par­la­ment­tiin, Mik­ko ver­taa.

Syk­syn Sä­vel -buu­mi oli ly­hyt mut­ta uran kan­nal­ta mer­kit­tä­vä. Tie­tyis­sä pii­reis­sä Mik­ko Ala­ta­loa alet­tiin kar­sas­taa, vaik­ka kan­sa tyk­kä­si.

– Mi­nua on ra­kas­tet­tu vi­ha­ta. Vaik­ka sa­maan ai­kaan tein va­ka­vaa ja kan­taa­ot­ta­vaa mu­siik­kia, sitä ei ha­lut­tu ym­mär­tää. Kyl­lä­hän se po­tut­ti.

Ko­ti­o­lois­sa är­syt­tä­vä

Mik­ko on teh­nyt mu­siik­kia muil­le sa­la­ni­mel­lä Sil­ja Skön, et­tei­vät nämä kär­si­si hä­nen mai­nees­taan. 2000-lu­vul­la ti­lan­ne al­koi ko­hen­tua.

Vii­me vuo­den keik­ka hel­sin­ki­läi­ses­sä nuo­ren pol­ven suo­si­mas­sa Le­pak­ko­mie­hes­sä myy­tiin lop­puun ja fa­ce­book-mai­nos ke­rä­si sa­to­ja tu­han­sia tyk­käyk­siä.

– Nuo­ril­la ei ole en­nak­ko­luu­lo­ja, ja nyt ele­tään jon­kin­lais­ta ret­ro­buu­mia, Mik­ko sa­noo tyy­ty­väi­se­nä.

Keik­kai­lu siis jat­kuu, ei­kä muun­lai­nen elä­män­tyy­li tai­tai­si le­vot­to­mal­le mie­hel­le so­pi­a­kaan. Tien pääl­le on pääs­tä­vä.

– Ko­ti­o­lois­sa tai­dan ol­la ai­ka är­syt­tä­vä. Toi­saal­ta le­vo­ton ja toi­saal­ta ve­täy­ty­vä. Kat­son soh­van nur­kas­sa lef­fo­ja. On­nek­si Sei­ja on vah­va poh­ja­lai­nen nai­nen ja on jak­sa­nut rin­nal­la­ni. Kul­ta sekä ho­pia -bii­si on hä­nel­le omis­tet­tu.

Jot­kut et­sii et­si­mis­tään, täh­tää ai­na pa­rem­paan

rau­haa ei­vät löy­dä mi­tään, jat­kaa kil­pa­juok­su­aan

mul­le on pal­jon suo­tu – kul­ta sekä ho­pia

Si­nut on kuin mul­le luo­tu, sä oot mul­le so­pi­va.

Kuka

Mik­ko Ala­ta­lo, 67

Viet­tä­nyt lap­suu­ten­sa ja nuo­ruu­ten­sa Kii­min­gis­sä, Poh­jois-Poh­jan­maal­la. Asuu Tam­pe­reel­la

Yh­teis­kun­ta­tie­tei­den kan­di­daat­ti (2011) Tam­pe­reen yli­o­pis­tos­ta. Työs­ken­nel­lyt toi­mit­ta­ja­na tv-uu­ti­sis­sa ja TV2:n ajan­koh­tais­toi­mi­tuk­ses­sa. Juon­ta­ja­na kol­me vuo­si­kym­men­tä mm. Il­ta­täh­des­sä, Hit­ti­mit­ta­ris­sa ja Tam­mer­kos­ken sil­lal­la -oh­jel­mis­sa. Työs­ken­nel­lyt myös hiih­do­no­pet­ta­ja­na.

Kes­kus­tan kan­sa­ne­dus­ta­ja 2003-2019.

50-vuo­ti­nen mo­ni­puo­li­nen mu­siik­kiu­ra. Yli 50 al­bu­mia ja 700 teh­tyä kap­pa­let­ta. 1970-lu­vun bän­de­jä mm. Coi­tus Int. ja Vä­li­kau­si­tak­ki. Nel­jä Syk­syn Sä­vel -ki­san voit­toa. Juha Vai­nio -pal­kin­to yh­des­sä Har­ri Rin­teen kans­sa vuon­na 2005.

Nai­mi­sis­sa Sei­ja Ala­ta­lon kans­sa. Po­jat Aa­ro ja Ee­ro. Ai­em­mas­ta lii­tos­ta po­jat Kal­le ja Jas­ka. Vii­si las­ten­las­ta.

Lue Myös