Kuka?

Mar­ko Björs, 49 vuot­ta

Yrit­tä­jä ja val­men­ta­ja kil­pa­rat­sas­tus­tal­lil­la Hel­sin­gin Rus­ke­a­suol­la

Maa­jouk­ku­e­val­men­ta­ja kou­lu­rat­sas­tuk­ses­sa

Ko­ru­suun­nit­te­li­ja

Välipalat ovat hevosten kanssa yhteiset.

Pi­dän huol­ta it­ses­tä­ni syö­mäl­lä ter­veel­li­ses­ti ja le­pää­mäl­lä riit­tä­väs­ti. Käy­tän laa­duk­kai­ta raa­ka-ai­nei­ta, syön tar­peek­si usein ja pie­niä an­nok­sia. Mie­tin tark­kaan mitä syön ja mitä eli­mis­tö­ni tar­vit­see.

Syön oi­ke­as­taan mitä vain, mut­ta pu­nais­ta li­haa olen kar­si­nut. Se vä­syt­tää, ja ha­lu­an aja­tel­la ruo­an eet­tis­tä puol­ta. Olen vä­hen­tä­nyt myös lei­vän syö­mis­tä. Vä­li­pa­lak­si en ota enää säm­py­lää vaan nau­tin he­del­miä tai sa­laat­tia. Li­säk­si olen ra­kas­tu­nut kir­pei­siin mar­joi­hin, jois­ta val­mis­tan eri­lai­sia smoot­hie-juo­mia.

Marko rauhoittuu eläinten seurassa. Hänellä oli oma koira noin 16 vuotta. Nykyään hän saa rapsutella tallilla vierailevia koiria.

Haas­tee­ni on ai­na ol­lut ajan­käy­tön hal­lin­ta. Työ­päi­vät ve­ny­vät hel­pos­ti 16-tun­ti­sik­si. Vii­me vuon­na olin niin stres­saan­tu­nut ja vä­sy­nyt, et­tä ti­lan­ne äi­tyi lie­väk­si ma­sen­nuk­sek­si. Li­sä­ki­lo­ja oli ker­ty­nyt yli 20. Mi­nul­la oli ajan­hal­lin­nan tai­dot ka­teis­sa ja sen vuok­si liik­ku­mi­sel­le ei löy­ty­nyt ai­kaa. Aloi­tin liik­ku­mi­sen kä­ve­le­mäl­lä ja ve­si­juok­sul­la. Ny­ky­ään uju­tan oman tree­nin työ­päi­vän lo­maan, sil­lä sil­loin tree­ni tu­lee to­del­la teh­tyä. Työ­päi­vän jäl­keen ko­ti­soh­va vie lii­an hel­pos­ti voi­ton.

Ter­veyt­tä­ni on hai­tan­nut va­sem­man sil­män verk­ko­kal­von ir­to­a­mi­nen vii­me vuon­na. Sen seu­rauk­se­na jou­duin pi­tä­mään nel­jän kuu­kau­den lii­kun­ta­tau­on, juu­ri kun olin saa­nut kun­to­kuu­rin hy­väl­le alul­le. Sil­mä oli ki­peä ja pel­kä­sin näön me­net­tä­mis­tä.

Sil­mä lei­ka­taan vie­lä ker­ran, kos­ka sii­hen on ke­hit­ty­nyt kai­hi.

– Kävelen töihin 45 minuutin matkan Töölöstä. Kuuntelen samalla musiikkia ja hoidan työpuheluita.

Ra­kas­tan juok­se­mis­ta luon­nos­sa, var­sin­kin ke­vääl­lä ja syk­syl­lä, ai­kai­sin aa­mul­la tai myö­hään il­lal­la. Luon­to on mie­les­tä­ni par­haim­mil­laan sil­loin, kun se on muu­tos­ti­las­sa. Käyn myös kun­to­sa­lil­la sään­nöl­li­ses­ti.

Nau­tin suun­nat­to­mas­ti hi­tais­ta aa­muis­ta. Mer­kit­sen ny­ky­ään ka­len­te­riin joka viik­ko yh­den päi­vän, jol­loin nu­kun pit­kään, jos nu­kut­taa. Jos ei nu­ku­ta, nau­tin kii­reet­tö­mäs­tä aa­mus­ta. Kun olen he­rän­nyt, hoi­dan rau­has­sa juok­se­via asi­oi­ta. Asun yk­sin, ja nau­tin myös sii­tä, et­tä saan ol­la ko­to­na omien aja­tus­te­ni kans­sa. Työ­ni val­men­ta­ja­na ja yrit­tä­jä­nä on hek­tis­tä. Tar­vit­sen sil­le vas­ta­pai­noa.

Val­men­sin ai­em­min me­to­dil­la ”älä tee niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sa­non”. Se ei toi­mi. Ny­kyi­sin elän niin, et­tä voin ol­la esi­merk­ki­nä val­men­net­ta­vil­le­ni. Ter­veel­li­nen ruo­ka­va­lio, hyvä unen­laa­tu ja pa­lau­tu­mi­nen ovat tär­kei­tä ele­ment­te­jä hy­vin­voin­nis­sa. Olen op­pi­nut nämä kan­ta­pään kaut­ta. Ker­ron ko­ke­muk­sis­ta­ni myös op­pi­lail­le­ni. Tal­lil­la käy hel­pos­ti niin, et­tä he­vo­sis­ta huo­leh­di­taan pa­rem­min kuin ih­mi­sis­tä.

Marko aloitti muutama vuosi sitten korusuunnittelun. Ranteessa on suomenhevosen juhlavuoden Sankarinaula-koru.

Haa­vei­len kil­pai­le­mi­ses­ta. Olen rat­sas­ta­nut 8-vuo­ti­aas­ta as­ti, ja kil­pai­lin vii­mek­si kol­me vuot­ta sit­ten. Täl­lä het­kel­lä odo­tan mi­nul­le täy­del­li­ses­ti so­pi­vaa kil­pa­he­vos­ta. Käy­tän in­tui­ti­o­ta­ni sen tun­nis­ta­mi­seen. Osaan lu­kea he­vo­sen liik­keis­tä ja sil­mis­tä pal­jon sen luon­tees­ta.

Tal­li ja he­vo­set ovat ol­leet kään­teen­te­ke­viä asi­oi­ta it­se­tun­nos­sa­ni. Lap­se­na ja nuo­re­na tal­li oli tur­va­paik­ka­ni. Siel­lä ei ku­kaan syr­ji­nyt, ja he­vo­set oli­vat ys­tä­vi­ä­ni. Se va­loi us­koa, et­tä voin on­nis­tua jos­sain. Mi­nul­la oli it­se­tu­hoi­sia aja­tuk­sia, jois­ta en oli­si sel­vin­nyt il­man he­vo­sia. Pe­rus­kou­lun jäl­keen olin on­ne­kas, et­tä van­hem­pa­ni hy­väk­syi­vät sen, et­tä jäin op­pi­so­pi­muk­sel­la töi­hin tal­lil­le. Har­ras­tuk­ses­ta muo­dos­tui unel­ma-am­mat­ti.

Suun­ni­tel­mis­sa­ni on viet­tää vii­si viik­koa lo­maa, ei to­sin yh­tä­jak­soi­ses­ti. Ai­on pi­tää lo­ma­päi­vät en­si vuon­na, kun täy­tän 50 vuot­ta. Olen vii­me ai­koi­na ot­ta­nut ta­vak­si lo­mail­la yk­sin. Saa­tan pii­pah­taa kau­pun­ki­lo­mal­le pit­käk­si vii­kon­lo­puk­si ja naut­tia pit­kis­tä kä­ve­ly­ret­kis­tä ja ho­tel­lis­sa olei­lus­ta.