Artikkeli
Henkilökuva

Hanna Linnakko

Miia Man­ner

Marko Björs haaveilee kilpailemisesta ja nauttii hitaista aamuista

Marko Björs pitää itsestään huolta syömällä terveellisesti, lepäämällä riittävästi, kävelemällä ja vesijuoksulla.

Kuka?

Mar­ko Björs, 49 vuot­ta

Yrit­tä­jä ja val­men­ta­ja kil­pa­rat­sas­tus­tal­lil­la Hel­sin­gin Rus­ke­a­suol­la

Maa­jouk­ku­e­val­men­ta­ja kou­lu­rat­sas­tuk­ses­sa

Ko­ru­suun­nit­te­li­ja

Välipalat ovat hevosten kanssa yhteiset.

Välipalat ovat hevosten kanssa yhteiset.

Pi­dän huol­ta it­ses­tä­ni syö­mäl­lä ter­veel­li­ses­ti ja le­pää­mäl­lä riit­tä­väs­ti. Käy­tän laa­duk­kai­ta raa­ka-ai­nei­ta, syön tar­peek­si usein ja pie­niä an­nok­sia. Mie­tin tark­kaan mitä syön ja mitä eli­mis­tö­ni tar­vit­see.

Syön oi­ke­as­taan mitä vain, mut­ta pu­nais­ta li­haa olen kar­si­nut. Se vä­syt­tää, ja ha­lu­an aja­tel­la ruo­an eet­tis­tä puol­ta. Olen vä­hen­tä­nyt myös lei­vän syö­mis­tä. Vä­li­pa­lak­si en ota enää säm­py­lää vaan nau­tin he­del­miä tai sa­laat­tia. Li­säk­si olen ra­kas­tu­nut kir­pei­siin mar­joi­hin, jois­ta val­mis­tan eri­lai­sia smoot­hie-juo­mia.

Marko rauhoittuu eläinten seurassa. Hänellä oli oma koira noin 16 vuotta. Nykyään hän saa rapsutella tallilla vierailevia koiria.

Marko rauhoittuu eläinten seurassa. Hänellä oli oma koira noin 16 vuotta. Nykyään hän saa rapsutella tallilla vierailevia koiria.

Haas­tee­ni on ai­na ol­lut ajan­käy­tön hal­lin­ta. Työ­päi­vät ve­ny­vät hel­pos­ti 16-tun­ti­sik­si. Vii­me vuon­na olin niin stres­saan­tu­nut ja vä­sy­nyt, et­tä ti­lan­ne äi­tyi lie­väk­si ma­sen­nuk­sek­si. Li­sä­ki­lo­ja oli ker­ty­nyt yli 20. Mi­nul­la oli ajan­hal­lin­nan tai­dot ka­teis­sa ja sen vuok­si liik­ku­mi­sel­le ei löy­ty­nyt ai­kaa. Aloi­tin liik­ku­mi­sen kä­ve­le­mäl­lä ja ve­si­juok­sul­la. Ny­ky­ään uju­tan oman tree­nin työ­päi­vän lo­maan, sil­lä sil­loin tree­ni tu­lee to­del­la teh­tyä. Työ­päi­vän jäl­keen ko­ti­soh­va vie lii­an hel­pos­ti voi­ton.

Ter­veyt­tä­ni on hai­tan­nut va­sem­man sil­män verk­ko­kal­von ir­to­a­mi­nen vii­me vuon­na. Sen seu­rauk­se­na jou­duin pi­tä­mään nel­jän kuu­kau­den lii­kun­ta­tau­on, juu­ri kun olin saa­nut kun­to­kuu­rin hy­väl­le alul­le. Sil­mä oli ki­peä ja pel­kä­sin näön me­net­tä­mis­tä.

Sil­mä lei­ka­taan vie­lä ker­ran, kos­ka sii­hen on ke­hit­ty­nyt kai­hi.

– Kävelen töihin 45 minuutin matkan Töölöstä. Kuuntelen samalla musiikkia ja hoidan työpuheluita.

– Kävelen töihin 45 minuutin matkan Töölöstä. Kuuntelen samalla musiikkia ja hoidan työpuheluita.

Ra­kas­tan juok­se­mis­ta luon­nos­sa, var­sin­kin ke­vääl­lä ja syk­syl­lä, ai­kai­sin aa­mul­la tai myö­hään il­lal­la. Luon­to on mie­les­tä­ni par­haim­mil­laan sil­loin, kun se on muu­tos­ti­las­sa. Käyn myös kun­to­sa­lil­la sään­nöl­li­ses­ti.

Nau­tin suun­nat­to­mas­ti hi­tais­ta aa­muis­ta. Mer­kit­sen ny­ky­ään ka­len­te­riin joka viik­ko yh­den päi­vän, jol­loin nu­kun pit­kään, jos nu­kut­taa. Jos ei nu­ku­ta, nau­tin kii­reet­tö­mäs­tä aa­mus­ta. Kun olen he­rän­nyt, hoi­dan rau­has­sa juok­se­via asi­oi­ta. Asun yk­sin, ja nau­tin myös sii­tä, et­tä saan ol­la ko­to­na omien aja­tus­te­ni kans­sa. Työ­ni val­men­ta­ja­na ja yrit­tä­jä­nä on hek­tis­tä. Tar­vit­sen sil­le vas­ta­pai­noa.

Val­men­sin ai­em­min me­to­dil­la ”älä tee niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sa­non”. Se ei toi­mi. Ny­kyi­sin elän niin, et­tä voin ol­la esi­merk­ki­nä val­men­net­ta­vil­le­ni. Ter­veel­li­nen ruo­ka­va­lio, hyvä unen­laa­tu ja pa­lau­tu­mi­nen ovat tär­kei­tä ele­ment­te­jä hy­vin­voin­nis­sa. Olen op­pi­nut nämä kan­ta­pään kaut­ta. Ker­ron ko­ke­muk­sis­ta­ni myös op­pi­lail­le­ni. Tal­lil­la käy hel­pos­ti niin, et­tä he­vo­sis­ta huo­leh­di­taan pa­rem­min kuin ih­mi­sis­tä.

Marko aloitti muutama vuosi sitten korusuunnittelun. Ranteessa on suomenhevosen juhlavuoden Sankarinaula-koru.

Marko aloitti muutama vuosi sitten korusuunnittelun. Ranteessa on suomenhevosen juhlavuoden Sankarinaula-koru.

Haa­vei­len kil­pai­le­mi­ses­ta. Olen rat­sas­ta­nut 8-vuo­ti­aas­ta as­ti, ja kil­pai­lin vii­mek­si kol­me vuot­ta sit­ten. Täl­lä het­kel­lä odo­tan mi­nul­le täy­del­li­ses­ti so­pi­vaa kil­pa­he­vos­ta. Käy­tän in­tui­ti­o­ta­ni sen tun­nis­ta­mi­seen. Osaan lu­kea he­vo­sen liik­keis­tä ja sil­mis­tä pal­jon sen luon­tees­ta.

Tal­li ja he­vo­set ovat ol­leet kään­teen­te­ke­viä asi­oi­ta it­se­tun­nos­sa­ni. Lap­se­na ja nuo­re­na tal­li oli tur­va­paik­ka­ni. Siel­lä ei ku­kaan syr­ji­nyt, ja he­vo­set oli­vat ys­tä­vi­ä­ni. Se va­loi us­koa, et­tä voin on­nis­tua jos­sain. Mi­nul­la oli it­se­tu­hoi­sia aja­tuk­sia, jois­ta en oli­si sel­vin­nyt il­man he­vo­sia. Pe­rus­kou­lun jäl­keen olin on­ne­kas, et­tä van­hem­pa­ni hy­väk­syi­vät sen, et­tä jäin op­pi­so­pi­muk­sel­la töi­hin tal­lil­le. Har­ras­tuk­ses­ta muo­dos­tui unel­ma-am­mat­ti.

Suun­ni­tel­mis­sa­ni on viet­tää vii­si viik­koa lo­maa, ei to­sin yh­tä­jak­soi­ses­ti. Ai­on pi­tää lo­ma­päi­vät en­si vuon­na, kun täy­tän 50 vuot­ta. Olen vii­me ai­koi­na ot­ta­nut ta­vak­si lo­mail­la yk­sin. Saa­tan pii­pah­taa kau­pun­ki­lo­mal­le pit­käk­si vii­kon­lo­puk­si ja naut­tia pit­kis­tä kä­ve­ly­ret­kis­tä ja ho­tel­lis­sa olei­lus­ta.

Lue Myös